Saksan koripallomaajoukkue
| Saksa | |||
|---|---|---|---|
 |
|||
| Valmentaja | Gordon Herbert | ||
| Fiba-ranking | 22. [1] | ||
| Liittyi Fibaan | 1934 | ||
| fiba-alue | Eurooppa | ||
| Kansallinen liitto | Saksan koripalloliitto | ||
|
|||
| Olympialaiset | |||
| Esiintymiset | 5 | ||
| Mitalit | ei | ||
| Maailmanmestaruuskilpailut | |||
| Esiintymiset | 6 | ||
| Mitalit |
kultaa: 2023 pronssia: 2002 |
||
| Euroopan-mestaruuskilpailut | |||
| Esiintymiset | 24 | ||
| Mitalit |
kultaa: 1993 hopeaa: 2005 |
||
Saksan koripallomaajoukkue edustaa Saksaa koripallon maajoukkuekilpailuissa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olympialaisissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksa on osallistunut olympialaisten koripalloturnaukseen viisi kertaa. Se oli mukana kotikisoissaan Berliinissä 1936 ja Münchenissä 1972 mutta ilman suurempaa menestystä. Los Angelesin 1984 boikottikisoissa se sijoittui kahdeksanneksi, Barcelonassa 1992 seitsemänneksi ja Pekingissä 2008 kymmenenneksi.
MM-kisoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmanmestaruuskilpailuihin Saksan joukkue on osallistunut viidesti. Vuonna 1986 se sijoittui 16:nneksi. Vuonna 1994 sijoitus oli 12:s.
Toistaiseksi ainoan MM-mitalinsa Saksa sai Indianapolisin MM-kisoissa 2002, kun se suomalaisen Henrik Dettmannin valmentamana ylsi pronssille. Joukkue oli nuori; ainoa yli 30-vuotias pelaaja oli Henrik Rödl.[2] Mukana oli muun muassa 19-vuotias Misan Nikagbatse, jonka äiti on suomalainen.[3] Ensimmäisen ottelun Saksa voitti Kiinaa vastaan luvuin 88–76. Toisessa ottelussa Saksa hävisi isäntämaa Yhdysvalloille luvuin 87–104.[4] Lopulta Saksa sijoittui lohkossaan toiseksi Yhdysvaltain taakse.[5] Jatkopeleissä Saksa sai vastaansa kisojen yllättäjäjoukkue Uuden-Seelannin, Argentiinan sekä Venäjän. Argentiinaa vastaan Saksa kärsi kisojen toisen tappionsa.[6]
Puolivälierissä Saksa voitti Espanjan.[6] Välierissä se hävisi Argentiinalle luvuin 80–86. Pelin tiimellyksessä Argentiinan tähtipelaaja Manu Ginóbili nyrjäytti nilkkansa, mikä ei kuitenkaan auttanut saksalaisia voittoon.[7] Pronssiottelussa Saksa voitti Uuden-Seelannin pistein 117–94.[8] Dirk Nowitzki oli kisojen paras pistemies ja hänet valittiin myös kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Saksan joukkueessa pelasi myös Marko Pesic, jonka isä Svetislav Pešić valmensi kultamitalin voittanutta Jugoslaviaa.
Vuoden 2006 MM-kisoissa Japanissa Saksa sijoittui kahdeksanneksi. Vuoden 2010 MM-kisoissa Turkissa ilman tähtipelaajaansa Dirk Nowitzkia esiintynyt Saksa voitti alkulohkossaan vain kaksi ottelua, ja vaikka toinen voitettu joukkue oli lohkon lopulta voittanut Serbia, ei Saksa selviytynyt lohkosta neljännesvälieriin.
EM-kisoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
EM-kisoissa Saksan miehet ovat yltäneet mitaleille kahdesti. Suurin menestyksen hetki koitti kotikisoissa 1993, joissa Saksa voitti kultaa. NBA-tähti Detlef Schrempf kieltäytyi kisoista, ja alkulohkossaan joukkue hävisi Virolle 103–113 ja jatkolohkossa lisäksi Ranskalle 56–64 ja Kroatialle 63–70. Saksa varmisti pääsynsä pudotuspeleihin vasta jatkolohkonsa viimeisessä ottelussa voittamalla Turkin 77–64. Puolivälierissä Saksa kohtasi toisen jatkolohkon voittajan, Espanjan, ja voitti vasta jatkoajan jälkeen pistein 79–77 (varsinainen peliaika päättyi 72–72). Välierässä Saksa voitti Kreikan 76–73. Finaalivastustaja oli Venäjä, jonka Saksa voitti 71–70. Christian Welp tasoitti pelin 3,9 sekuntia ennen peliajan päättymistä ja sai vastustajan rikkeestä vielä yhden vapaaheiton, jonka hän pussitti koriin. Welp teki loppuottelussa 18, Kai Nürnberger 14, Henning Harnisch 13 ja Michael Jackel 10 pistettä. Joukkuetta valmensi Svetislav Pešić.
Serbia ja Montenegrossa pelatuissa vuoden 2005 EM-kisoissa Saksa sai hopeaa. Se hävisi finaalissa Kreikalle pistein 78–62. Dirk Nowitzki oli jälleen korikuningas ja kisojen arvokkain pelaaja. Espanjassa pelatuissa vuoden 2007 EM-kisoissa Saksa sijoittui viidenneksi. Vuosien 2009 ja 2011 EM-kisoissa Saksa selviytyi 12 parhaan jatkolohkoihin mutta karsiutui puolivälieristä. Vuosien 2013 ja 2015 EM-kisoissa Saksa jäi kuuden joukkueen alkulohkossaan viidenneksi eikä selviytynyt 12 parhaan joukkoon[9]. EM-kilpailuissa 2017 se sijoittui kuudenneksi[10].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ranking men after FIBA Basketball World Cup 2019 Qualifiers Window 6 fiba.basketball. 26.2.2019. Viitattu 31.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Simon, Mikko: Enemmän kuin peli - Menestystä elämässä ja koripallossa, s. 318. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2003. ISBN 952-99075-0-8.
- ↑ Nikagbatse spielt mit den Extremen 2.9.2002. Berliner Morgenpost. Viitattu 12. syyskuuta 2009. (saksaksi)
- ↑ Germany FIBA. Viitattu 12. syyskuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ 2002 World Championship for men FIBA. Viitattu 12. syyskuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ a b Simon, Mikko: Enemmän kuin peli - Menestystä elämässä ja koripallossa, s. 334–335. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2003. ISBN 952-99075-0-8.
- ↑ Simon, Mikko: Enemmän kuin peli - Menestystä elämässä ja koripallossa, s. 338–341. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2003. ISBN 952-99075-0-8.
- ↑ Lampert, Andreas: "Eine große Sache für den deutschen Basketball" 9.9.2002. Spiegel. Viitattu 12. syyskuuta 2009. (saksaksi)
- ↑ Basketball Germany the-sports.org. Viitattu 23.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Lopulliset sijoitukset FIBA. Viitattu 23.11.2017.
Alankomaat | Albania | Andorra | Armenia | Azerbaidžan | Belgia | Bosnia ja Hertsegovina | Bulgaria | Englanti | Espanja | Georgia | Irlanti | Islanti | Israel | Italia | Itävalta | Kreikka | Kroatia | Kypros | Latvia | Liettua | Luxemburg | Malta | Moldova | Montenegro | Norja | Pohjois-Irlanti | Pohjois-Makedonia | Portugali | Puola | Ranska | Romania | Ruotsi | Saksa | San Marino | Skotlanti | Serbia | Slovakia | Slovenia | Suomi | Sveitsi | Tanska | Tšekki | Turkki | Ukraina | Unkari | Wales | Valko-Venäjä | Venäjä | Viro | Yhdistynyt kuningaskunta
Entisiä joukkueita: DDR | Jugoslavia | Neuvostoliitto | Tšekkoslovakia