Lähtevien laivojen kaupunki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lähtevien laivojen kaupunki
Kirjailija Aino Kallas
Kieli suomi
Genre novellikokoelma
Kustantaja Otava
Julkaistu 1913
Ulkoasu sid.
Sivumäärä 162 s.
Fennica Viitenäyttö
(2. painos)
Kustantaja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Julkaistu 1995
Sivumäärä XVI, 98 s.
ISBN: 951-717-851-4
Sarja: Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Lähtevien laivojen kaupunki on Aino Kallaksen novellikokoelma, jonka on julkaissut vuonna 1913 Otava.

Teos sisältää kuusi novellia ja sarjan "Saarenmaalainen intermezzo", jossa on kymmenen pienoisnovellia.[1] Kokoelman vironsi Friedebert Tuglas, ja käännös ilmestyi Noor-Eestin kustantamana samana vuonna kuin alkuteos.[2] Kallas suunnitteli teoksen nimeksi alkujaan Seitsemän novellia, missä toistuu hänen tuotannossaan esiintyvä seitsenluku[3].

Teos on jo nimivalinnaltaan ja myös aihepiiriltään merellinen, kuten Kallaksen aiemmat teokset, joskin meri rajana on läsnä vertauskuvallisempana ja runollisempana.[4]

Kokoelma päätti kuuden vuoden pituisen hiljaisen kauden. Sen tausta on kuitenkin kauempana. Aloitusnovelleina ovat vallankumousnovellit "Vanhan Orgin kuolema" (1906) ja "Bernhard Riives" (1908). Päätösnovelli "Lasnamäen valkea laiva" valmistui 1913.[1] Teos edustaa kautta, jonka aikana Kallas siirtyi virolaisesta realismista symbolismin ja impressionismin vaiheeseen.[5]

Teos ilmestyi Titanicin uppoamisen jälkeen. Vuorikuru pohtii väitöskirjassaan, onko tapahtumalla ollut vaikutusta novellien lopulliseen sisältöön, mutta päätyy toteamaan, että valtaosan novelleista Kallas kirjoitti ennen onnettomuutta. Meriaiheisia teosnimiäkin hänellä on ollut jo aiemminkin. Titanicia hän käsittelee sitten seuraavassa kokoelmassa Seitsemän. Titanic-novelleja (1914).[6]

Novelli "Lasnamäen valkea laiva" on novellin "Yksi kaikkien edestä" ohella Kallaksen keskeisin teos ja tutkituin hänen novelleistaan.[7]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen saamat arvostelut olivat varsin myönteisiä. Etenkin Anna-Maria Tallgren kehui sitä Helsingin Sanomissa arviossaan, joka oli arvioista ensimmäinen. Hyvin harvassa arviossa oli kielteisiä sävyjä.[2][8]

Novellit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I
Bernhard Riives
Vanhan Orgin kuolema

II

Saarenmaalainen intermezzo

   Uskontunnustus
   Meillä on kuollut mukana
   Kultalaiva
   Ylitse muurin
   Vaeltava kynttilä
   Ihminen
   Näky
   Tuiskuhiekka
   Lähtevien laivojen kaupunki
   Saarenmaan kiitos

III
Pimeys
Vieras
Yksi kaikkien edestä
Lasnamäen valkea laiva

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vuorikuru 2017, s. 93
  2. a b Vuorikuru 2017, s. 93–94
  3. Vuorikuru 2012, s. 164–165 alaviite
  4. Vuorikuru 2017, s. 94–95
  5. Vuorikuru 2012, s. 46
  6. Vuorikuru 2012, s. 110–111 alaviite
  7. Vuorikuru 2017, s. 96–97
  8. Kirjallisuutta, Helsingin Sanomat 27.4.1913 s. 9–10, Digitoitu sanomalehtiarkisto