Lääkintävahtimestari

Lääkintävahtimestari työskentelee sairaalassa yleisimmin joko ensiavussa/päivystyspoliklinikalla tai leikkaussalissa. Toimenkuva vaihtelee hieman työskentelypaikan mukaan ja myös eri toimipaikoissa eroja voi olla. Lääkintävahtimestari on nykyään pelkästään ammattinimike, sillä varsinaista lääkintävahtimestarin koulutusta ei enää ole.

Lähihoitajaksi opiskeleva voi saada valmiudet työhön ensihoidon suuntaavista opinnoista valitsemalla polikliinisen hoitotyön opintokokonaisuuden osaksi opintojaan.

Työnkuva on etenkin suurissa toimipaikoissa erittäin laaja ja kokonaisvaltaista ammattitaitoa vaativa. Kipsaus ja muu immobilisaatiohoito (lastoitus) on klassisesti ollut lääkintävahtimestarien erikoisalaa ja etenkin suuremmissa yksiköissä (yliopistosairaalat, kipsipoliklinikat) sitä toteuttavat lähes yksinomaan lääkintävahtimestarit läheisessä yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa.

Lääkintävahtimestarit avustavat usein kirurgeja erilaisissa toimenpiteissä sekä esimerkiksi murtuneiden raajojen reponoinnissa (paikalleen asettamisessa).

Lääkintävahtimestarit usein myös vastaavat erilaisten lääkintälaitteiden huollosta ja käyttövalmiuden ylläpidosta, joissakin paikoissa myös käytön ohjauksesta. He osallistuvat usein myös käytännön hoitorutiineihin kuten perushoitoon, näytteenottoon, potilaan ohjaukseen sekä yhteydenpitoon potilaan omaisiin.

Leikkaussalissa lääkintävahtimestarit osallistuvat usein potilaan valmisteluun leikkausta varten sekä esimerkiksi asettavat leikkaustason valmiiksi sekä huolehtivat potilaan tarkoituksenmukaiseen leikkausasentoon. Toissijaisia työtehtäviä ovat mm. potilaiden ja vainajien kuljetuksessa avustaminen tarpeen ja resurssien mukaan.

Yleisesti ottaen lääkintävahtimestarilla on jonkinlainen rooli useimmissa hoitoprosesseissa, muun muassa ainakin yliopistosairaaloissa lääkintävahtimestari on virallinen traumatiimin jäsen.