Käkisalmi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Käkisalmi
Приозерск
vaakuna
vaakuna

Käkisalmi

Koordinaatit: 61°02′9.4″N, 30°06′44.3″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Käkisalmen kunnallispiiri
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 16,5 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 18 933
Aikavyöhyke UTC+3[2][3] (MSK)
Postinumero 188760, 188761 (piiri 188730–188767)[4]
Suuntanumero(t) +7 81379[5]









Käkisalmi (ruots. Kexholm, karjalaksi Kägöisalmi, ven. Приозе́рск, Priozersk, vuoteen 1611 Коре́ла, Korela, 1611–1918 ja 1940–1948 Кексгольм, Keksgol'm) on Laatokan rantakaupunki Leningradin alueella Venäjällä. Kaupunki kuului Suomelle vuosina 1812–1940 ja 1941–1944, mutta jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle talvi- ja jatkosodan myötä. Kaupunki sijaitsee Vuoksen pohjoisen sivuhaaran suistossa Karjalankannaksella.

Käkisalmen kaupunki toimii Käkisalmen kunnallispiirin keskuksena. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Käkisalmen kaupungissa asui 18 933 ihmistä, Käkisalmen kaupunkikunnassa (gorodskoje poselenije Priozerskoje) 19 321 ihmistä, jossa oli varsinaisen kaupungin lisäksi 388 maaseudun asukasta. Koko Käkisalmen kunnallispiirissä väkeä oli 62 193 henkeä.[1]

Kaupungista on rautatieyhteydet Pietarin Suomen asemalle ja Hiitolan kautta Sortavalan suuntaan.[6][7][8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoksi on Käkisalmen kohdalla melkeinpä järvi.
Käkisalmi
Kexholm
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle

vaakuna

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kuntanumero 313
Perustettu 1 1143
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 15,40 km²  [9][10]
(1938, 1940)
– maa 12,50 km²
– sisävesi 2,90 km²
Väkiluku 5 083  [11][10]
(31.12.1939)
– väestötiheys 406,64 as./km²

1 Mainitaan ensimmäisen kerran

Tarinan mukaan Käkisalmi perustettiin siihen, missä kuultiin ensimmäisen kerran käen kukkuvan.selvennä Nimen jälkiosa perustuu salmeen, joka on muodostunut tärkeäksi paikaksi kauppareittien risteämässä. Alkujaan paikalla on ollut karjalainen suurkylä ja siihen liittyvä kylälinnake.

Käkisalmi mainitaan nimellä Korela ensimmäisen kerran vuonna 1295. Tätä ennen kronikoiden termi Korela viittasi yleisesti karjalaisiin[12]. Paikalle rakennettiin linnoitus 1200-luvulla, ja alue tuli Novgorodin ruhtinaskunnan alaisuuteen. Käkisalmella syntyi kapina vuonna 1314, jolloin asukkaat kutsuivat ruotsalaiset avuksi Novgorodia vastaan. Ruotsalaiset joukot ajettiin alueelta pois nopeasti ja Käkisalmi pysyi Novgorodin alaisuudessa. Alue pysyi Ruotsin ja Novgorodin välisen kiistan kohteena, kunnes Käkisalmi tuli vuonna 1323 tehdyssä Pähkinäsaaren rauhassa osaksi Novgorodia. Alue läänitettiin liettualaiselle ruhtinas Narimontille, ja hallinnolliseksi keskukseksi tuli Pähkinälinna.[13] Korelan mainitaan 1400-luvulla olevan Novgorodin ruhtinaskunnan toiseksi suurin kaupunki.[14] Moskovan suuriruhtinaskunta valtasi Novgorodin kokonaan vuonna 1478, jonka ohessa myös Käkisalmi siirtyi myös Moskovan alaisuuteen.[15]

Ruotsin ja Venäjän välillä 1570-1595 soditun Pitkän vihan takia Käkisalmi joutui jälleen sotatoimien kohteeksi. Ruotsi valtasi Käkisalmen vuonna 1580 Pontus De La Gardien johdolla, jonka jälkeen ruotsalaiset pitivät aluetta hallussaan 17 vuoden ajan. Alue luvattiin antaa takaisin Venäjälle Täyssinän rauhassa vuonna 1595, ja Käkisalmi luovutettiin lopulta 1597 venäläisille.[16] Vuonna 1580 ruotsalaiset rakensivat paikalle uuden, länsieurooppalaistyylisenlähde? linnoituksen. Ruotsi päätyi uudelleen sotaan Venäjän kanssa, ja miehitti Käkisalmen jälleen vuonna 1611. Venäjä luovutti Käkisalmen läänin Ruotsille 1617 vahvistetussa Stolbovan rauhassa, ja Käkisalmi tuli näin Ruotsin vallan alaisuuteen.[17] Vuonna 1617 kaupungin ruotsinkielinen nimi Kexholm esiintyi ensi kerran. Vuonna 1618 kaupunki sai kaupunginoikeudet. Venäjä sai kaupungin haltuunsa 1721. Linnoitus toimi vankilana 1700-luvun puolivälistä, ja siellä säilytettiin vuoden 1825 dekabristikapinan vankeja. Vuonna 1812 Käkisalmi liitettiin osana vanhaa Suomea Suomen suuriruhtinaskuntaan.lähde?

Ennen toista maailmansotaa Vuoksen pohjoista laskuhaaraa pitkin kulki kaupungista säännöllinen höyrylaivareitti maalaiskunnan puolelle Hirvisaareen ja Räisälän Unnunkoskelle. Reiteillä oli paljon laitureita, ja laivat Ala-Vuoksi ja Käkisalmi pysähtyivät niissä aikataulujen mukaisesti. Aamuisin maalaiset toivat laivalla myytävää kaupungin torille, ja iltapäivällä he matkustivat takaisin asuinsijoilleen tehtyään hankintojaan kaupungissa ennen paluukyytiä. Koska kellot olivat ennen vanhaan harvinaisia, laivareittien varrella asuneet tarkistivat ajan usein laivojen mukaan: missä rykissä eli laiturissa laiva milloinkin huusi. Nykyisin näillä vesillä liikennöivät tilausristeilyt etenkin kotiseutumatkailutarpeisiin.

Suomelle kuuluessaan Käkisalmea ympäröi joka puolelta Käkisalmen maalaiskunta. Kaupungissa oli muun muassa Waldhofin selluloosatehdas ja sahoja. Käkisalmessa pidettiin myös kuuluisia markkinoita.

Ennen talvisotaa Käkisalmen asukasluku oli noussut yli 5 000:een (kirkonkirjoissa tai siviilirekisterissä 5 083 as. joulukuun 31. päivänä 1939, joista henkikirjoilla kaupungissa 4 132 tammikuun 1. 1940).[11][10] Suomi joutui kuitenkin luovuttamaan kaupungin sodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 Neuvostoliitolle,[10] jossa siitä tuli osa pian perustettua Karjalais-suomalaista neuvostotasavaltaa. Suomalaisjoukot valtasivat kaupungin jatkosodassa 1941, jonka aikana neuvostojoukot polttivat Käkisalmen perääntyessään niin, että rakennuskannasta jäi jäljelle vain noin 10 prosenttia. Suomalaiset joutuivat vetäytymään sodan lopettaneen Moskovan välirauhansopimuksen myötä 1944. Sodan jälkiä on yhä havaittavissa kaupunkikuvassa.[18]

Neuvostovallan aikana kaupunki rakennettiin osittain uudelleen. Vuonna 1948 Käkisalmen venäjänkielinen nimi muutettiin Priozerskiksi.[19]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla oleva kuvaa kaupungin asukasmäärän kehitystä. Vuosilta 1920–1939 mukana on kirkonkirjoissa tai siviilirekisteriin merkittyjen asukkaiden määrä. Kaupungissa läsnä olleiden asukkaiden määrä oli jonkin verran tätä pienempi.[10]

Käkisalmen suomalaista väestöä asutettiin jatkosodan jälkeen Heinolaan, Heinolan maalaiskuntaan, Iittiin ja Nastolaan.[20]

Vuosi 1920[10] 1930[10] 1939[10] 1959[21] 1970[22] 1979[23] 1989[24] 2002[25] 2010[1]
Väkiluku (kaupunki) &&&&&&&&&&&02432.&&&&002 432 &&&&&&&&&&&02827.&&&&002 827 &&&&&&&&&&&05083.&&&&005 083 &&&&&&&&&&013936.&&&&0013 936 &&&&&&&&&&016652.&&&&0016 652 &&&&&&&&&&019053.&&&&0019 053 &&&&&&&&&&020557.&&&&0020 557 &&&&&&&&&&020506.&&&&0020 506 &&&&&&&&&&018933.&&&&0018 933
Käkisalmen linnan sijainti nykyisen Käkisalmen piirin kartalla
Käkisalmen linnan sijainti nykyisen Käkisalmen piirin kartalla
Käkisalmi 

Tunnettuja suomalaisia käkisalmelaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  2. ↑ Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 26.10.2014.
  3. ↑ Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  4. ↑ Leningradskaja oblast: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 10.5.2013. (venäjäksi)
  5. ↑ Leningradskaja oblast: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 10.5.2013. (venäjäksi)
  6. ↑ Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  7. ↑ Leningradskaja oblast. Raionnyje tsentry. Atlas dlja voditelei. Masštas 1:120 000, raionnyje tentry 1:18 000. Leningradin alueen maantiekarttakirja mittakaavassa 1:120 000, piirien keskustaajamat 1:18 000. Sankt Peterburg: Izdatelstvo ZAO "Karta" Ltd, Vypusk 13 (2011-1), 2011. ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)
  8. ↑ Leningradskaja oblast. Sankt-Peterburg. Bolšoi avtodorožnyi i spravotšnyi Atlas. Masštas 1:160 000, 1:240 000, 1:90 000. Leningradin alueen maantiekarttakirja vuodelta 2008. Sankt Peterburg: OOO "Diskus Media", 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  9. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja, Uusi sarja -XXXIX- vuonna 1941. Helsinki, Tilastollinen päätoimisto, 1942.
  10. ↑ a b c d e f g h Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (pdf) (s. 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa: Luovutetut alueet, s. 28–29. Kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin merkitty väestö. (Pinta-ala ja väestö kunnittain vuosina 1920–1940)) Tilastollinen päätoimisto /Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Viitattu 11.5.2013.
  11. ↑ a b Väestösuhteet vuonna 1939 (pdf) (Viipurin läänin kaupunkien ja kuntien väkiluku 31.12.1939 teoksen sivuilla 26-27. Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain. (Tilastoitu kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan kirjattu asukasluku poikkeaa henkikirjoitetun väestön asukasluvusta jonkin verran.)) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Tilastollinen päätoimisto /Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Viitattu 11.5.2013.
  12. ↑ Pirjo Uino: Ancient Karelia, s. 193. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 104. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1997. ISSN 0355-1822. ISBN 951-9057-25-0.
  13. ↑ Kuujo, Erkki & Puramo, Eino & Sarkanen, J.: Käkisalmen historia, s. 14-16. Käki-säätiö, 1958.
  14. ↑ Muistojen Käkisalmi, WSOY 1955
  15. ↑ Kuujo, Erkki & Puramo, Eino & Sarkanen J.: Käkisalmen historia, s. 18. Käki-säätiö, 1958.
  16. ↑ Kuujo, Erkki & Puramo, Eino & Sarkanen, J.: Käkisalmen historia, s. 26-36. Käki-säätiö, 1958.
  17. ↑ Kuujo, Erkki & Puramo, Eino & Sarkanen, J.: Käkisalmen historia, s. 36-41. Käki-säätiö, 1959.
  18. ↑ Kävimmepä Käkisalmessa, (Arkistoitu – Internet Archive) tatudoylv.fi
  19. ↑ priozersk.ru (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
  21. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  22. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  23. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  24. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  25. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet
Kokonaan luovutetut kunnat
kaupungit

Käkisalmi | Sortavala | Viipuri

kauppalat

Koivisto | Lahdenpohja

maalaiskunnat

Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa | Petsamo | Pyhäjärvi Vpl | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää

Osin luovutetut kunnat
sodan jälkeen muihin kuntiin yhdistetyt

Jääski | Korpiselkä | Pälkjärvi | Säkkijärvi | Vahviala

toimintaansa vuoden 1948 jälkeen jatkaneet

Ilomantsi | Inari | Kitee | Kuusamo | Lappee | Nuijamaa | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Uukuniemi | Värtsilä | Ylämaa

Vuokra-alueeseen sisältyneet kunnat
kokonaan

Hanko

osin

Bromarv | Degerby | Espoo | Inkoo | Kirkkonummi | Siuntio

Yksittäisiä mainittavia paikkoja luovutetuilla alueilla
 

Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Käkisalmi&oldid=22050133”