Kálmán Tisza
| Kálmán Tisza | |
|---|---|
 Kálmán Tisza, Leopold Horowitzin maalaama muotokuva vuodelta 1894. |
|
| Unkarin pääministeri | |
| Monarkki | Frans Joosef I |
| Edeltäjä | Béla Wenckheim |
| Seuraaja | Gyula Szapáry |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. joulukuuta 1830 Geszt, Unkari |
| Kuollut | 23. maaliskuuta 1902 (71 vuotta) Budapest, Unkari |
| Puoliso | Ilona Degenfeld-Schonburg |
| Tiedot | |
| Puolue | Liberaalipuolue |
Kálmán Tisza (16. joulukuuta 1830 Geszt – 23. maaliskuuta 1902 Budapest)[1] oli unkarilainen valtiomies, joka toimi Unkarin pääministerinä vuosina 1875–1890.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tisza kuului vanhaan kalvinistiseen maanomistajasukuun. Unkarin vallankumouksen yhteydessä vuosina 1848–1849 hän kuului nuoresta iästään huolimatta opetusministerinä vallankumoushallitukseen. Kapinan kukistamisen jälkeen hän lähti maanpakoon, mutta palasi myöhemmin takaisin ja osallistui kamppailuun autonomian saamiseksi Unkarille. Tisza sai julkisuutta puolustamalla Unkarin evankelisen kirkon itsenäisyyttä Itävallan hallituksen säädöksiin nähden vuonna 1859, ja kaksi vuotta myöhemmin hänet valittiin Unkarin parlamenttiin. Tisza ryhtyi 1860-luvulla johtamaan oppositiossa ollutta parlamentin keskustaryhmää, joka vastusti sekä jyrkkää separatismia että Ferenc Deákin tukijoiden sopuilua Itävallan hallituksen kanssa. Tisza vastusti alkujaan Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian luonutta vuoden 1867 kompromissia ja arvosteli sen jälkeisinä vuosina vallassa olleiden Deákin tukijoiden talous- ja sisäpolitiikkaa Unkarissa. Vuonna 1875 keskustalaiset ja deákilaiset kuitenkin yhdistyivät Tiszan johdolla uudeksi liberaalipuolueeksi (Szabadelvű Párt), joka kannatti vuoden 1867 kompromissin säilyttämistä ja toi yhteen eri yhteiskuntaryhmien intressejä.[2][1]
Tiszasta tuli maaliskuussa 1875 Béla Wenckheimin hallituksen sisäministeri ja 2. lokakuuta Unkarin pääministeri, missä tehtävässä hän jatkoi uuden puolueensa tuella vuoteen 1890. Hänen hallituksensa tosin jätti eronpyynnön vuonna 1878 Bosnia-Hertsegovinan miehityksen nostattamien vastalauseiden seurauksena, mutta peruutti sen, kun uutta hallitusta ei onnistuttu muodostamaan. Tiszan hallitus toteutti merkittäviä taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia uudistuksia, jotka vahvistivat, modernisoivat ja yhtenäistivät Unkaria. Tisza erosi lopulta 13. maaliskuuta 1890, sillä keisari Frans Joosef oli puuttunut hänen yritykseensä palauttaa Lajos Kossuthille Unkarin kansalaisuus. Tisza pysyi kuolemaansa saakka liberaalipuolueen johtohahmona.[2][1]
Kálmán Tiszan poika oli Unkarin pääministeri István Tisza. Hänen veljensä Lajos Tisza oli myös merkittävä poliitikko.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kálmán Tisza (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.4.2013.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1919), s. 147–148 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 19.2.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kálmán Tisza Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
