Siirry sisältöön

Kynttiläkuore

Wikipediasta
Kynttiläkuore
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Kuorekalat Osmeriformes
Heimo: Kuoreet Osmeridae
Suku: Thaleichthys
Laji: pasificus
Kaksiosainen nimi

Thaleichthys pacificus
(Richardson, 1836)

Katso myös

  Kynttiläkuore Wikispeciesissä
  Kynttiläkuore Commonsissa

Kynttiläkuore (Thaleichthys pacificus)[2] on kuoreisiin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan Pohjois-Amerikan länsirannikolta.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kynttiläkuore kasvaa useimmiten 20–23 cm pitkiksi ja voi suurimmillaan saavuttaa noin 34 cm:n pituuden. Laji on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen. Kalan selkäevä sijaitsee vatsaeviä taaempana ja selkäevän takan on rasvaevä. Koiraiden rinta- ja vatsa evät ovat pidemmät kuin naarailla ja lisääntymisaikana koiraiden päähän kehittyy kutukyhmyjä ja kylkiin kehittyy harjanne. Kynttiläkuore on selästään sinisen tai vihertävän harmaa ja väri vaalenee kylkiä ja vatsaa kohden. Evät ovat läpikuultavat tai harmahtavat.[3][4][5]

Levinneisyys ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kynttiläkuoretta tavataan Alaskasta Kalifornian pohjoisosiin ulottuvalta alueelta. Lajin elää rannikkojen lähellä usein lähellä pohjaa. Kalan ravintoa ovat pienet äyräiset kuten katkaravut, hankajalkaiset ja muu äyriäisplankton. Kynttiläkuoreen lisääntymiskausi on helmikuusta toukokuulle ja laji vaeltaa hitaastivirtaaviin jokiin ja puroihin kutemaan. Kutu tapahtuu useimmiten yöaikaan ja munat tarttuvat pohjan hiekkaan ja kiviin. Täysikasvuiset kynttiläkuoreet usein kuolevat kutemisen jälkeen.[1][3][4][5]

Kynttiläkuore on erinomainen ruokakala ja sitä kalastetaan kaupallisesti. Se on merkittävä ruokakala varsinkin maaseudulla.[1][3][5]

  1. a b c NatureServe: Thaleichthys pacificus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.3.2025. (englanniksi)
  2. Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 43. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
  3. a b c Thaleichthys pacificus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 17.3.2025. (englanniksi)
  4. a b Thaleichthys pacificus (Eulachon) Palaeontologia Electronica. Viitattu 17.3.2025. (englanniksi)
  5. a b c Eulachon (Thaleichthys pacificus) Alaska Department of Fish and Game. Viitattu 17.3.2025. (englanniksi)