Kylli Koski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kylli Koski
Kylli Koski vuonna 1962.
Kylli Koski vuonna 1962.
Henkilötiedot
Syntynyt6. heinäkuuta 1906 Ruskeala
Kuollut19. syyskuuta 1997 Espoo (91 vuotta)
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti taiteilija, taidekasvattaja, kuvaamataidonopettaja
Muut tiedot
Lempinimet Kylli-täti
Aktiivisena 1931–1997

Kylli Annikki Koski (6. heinäkuuta 1906 Ruskeala – 19. syyskuuta 1997 Espoo[1]) oli suomalainen taiteilija, taidekasvattaja ja kuvaamataidonopettaja.

Hän tuli erityisesti tunnetuksi Yleisradion lastenohjelmien Kylli-tätinä. Ohjelmissaan Koski kertoi satua ja maalasi samalla sen kuvitusta vieressään olevalle paperille.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koski haaveili jo lapsena taiteilijan urasta, mutta hänen vanhempansa edellyttivät, että hänen tulee hankkia itselleen sopiva ammatti. Koski valmistui kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarissa vuonna 1928. Hän jatkoi opintojaan Taideteollisuuskeskuskoulussa graafisen taiteen osastolla, ja vielä uudelleen 1940-luvulla kuvaamataidonopettajaosastolla. Kansakouluopettajana hän toimi usealla paikkakunnalla. Valmistuttuaan kuvaamataidon opettajaksi hän asettui asumaan Helsinkiin kahden poikansa kanssa. Siellä hän toimi opettajana Normaalilyseossa ja Tyttönormaalilyseossa, opettajakorkeakoulussa ja Juutalaisessa yhteiskoulussa. Lisäksi hän järjesti kesäisin piirustus- ja maalauskursseja ympäri Suomea.[2]

Vapaata ja luovaa työskentelyä rajoittaneet määräykset oppilaitoksissa sekä materiaali- ja resurssipula harmittivat Koskea. Hän haaveili pitkään omasta piirustuskoulusta, jossa voisi herätellä oppilaiden mielikuvitusta ja kehittää heidän taitojaan. Syksyllä 1963 hän aloittikin oman piirustuskoulunsa Helsingissä. Hän jätti opettajan tehtävät ja keskittyi piirustuskouluunsa. Alun perin lasten taidekerhona aloittanut koulu laajensi toimintaansa niin, että päivisin hän toimi lasten kanssa, ja iltaisin luokkahuoneen täyttivät aikuiset.[2]

Lisäksi hän piti monia taidenäyttelyitä ja kuvitti kirjoja. Taiteellisen debyyttinsä Koski teki Helsingissä vuonna 1931 Suomen Taidegraafikoiden näyttelyssä.[2] Hänet valittiin vuoden isovanhemmaksi vuonna 1995.[3][4] Hänen viimeinen näyttelynsä pidettiin Munkinseudun galleriassa.[4] Koski piti yllä taitojaan maalaamalla tai piirtämällä lähes päivittäin kuolemaansa saakka.[2] Mieluisimpia kuvitusaiheita olivat eläimet, ja erityisen luonteikkaita olivat kissa-aiheiset maalaukset.[2]

Televisiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylli-tädille oli ominaista satujen kertominen samalla visualisoiden tarinaa akvarellimaalauksin edessään olevalle paperille. Kuva on vuodelta 1960.

Koski esiintyi ensimmäisen kerran lastenohjelmassa jo Suomen television koelähetyksissä vuonna 1957.[5] Hänen varhaisia ohjelmiaan olivat Tenavakanava, Kärpänen ja Satusivellin.[5] Televisioon Kosken löysi lastenohjelmia suunnittelevan toimittajan Osmo Visurin vaimo Elina, Kosken entinen oppilas, joka suositteli Koskea miehelleen.[6] Tuolloin Tyttönormaalilyseon kuvaamataidon ja kaunokirjoituksen opettajana työskennellyt Koski vastasi tiedusteluun: ”En tunne lainkaan televisiotoimintaa, mutta jos pidätte minua sopivana siihen työhön, lähden mielelläni mukaan”.

Nimitystä "Kylli-täti" käytti aluksi ohjelmia kuuluttava Teija Sopanen, jonka vanhemmat olivat Kylli Kosken ystäviä. Jo ensimmäinen lähetys teki hänestä suositun. Kylli-täti -nimitys vakiintuikin nopeasti kaikkien suomalaisten tuntemaksi.[6]

1970-luvulla hän piti taukoa televisiosta. Vuonna 1981 hän palasi ruutuun ja ihastutti uutta sukupolvea Joulukalenteri-ohjelmalla. Vuosien ajan nähtiinkin televisiossa jouluaattoisin usein heti joulurauhan julistuksen jälkeen, Kylli-tädin piirtämä ja kertoma joulusatu. Viimeisen kerran hän esitti joulusadun jouluna 1995, ja sitä seurasi noin 700 000 katsojaa.[2][7] Kylli Koskesta kertova dokumentti Kyllin elämää esitettiin TV1-kanavalla hänen 90-vuotispäivänään vuonna 1996. Nämä ja monet muut Kylli Kosken ohjelmat toimitti pitkäaikainen TV1:n lastenohjelmien tekijä Laura Lilja-Haataja.

Kylli Koski -seura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylli Koski -seura ry syntyi 1998 taiteilijan ystäväpiirin aloitteesta hänen muistokseen, ja se alkoi kokoontua Kaija Aarikan luona Aarikka Oy:n tiloissa. Seura tukee lastenkulttuuria Suomen Kulttuurirahastoon perustetun Kylli Kosken nimikkorahaston kautta. Rahaston tehtävänä on jakaa apurahoja lastenkulttuurin hyväksi työskenteleville henkilöille, jotka toteuttavat työtään "Kylli Kosken hengessä" ja työllään edistävät lasten hyvinvointia lasten oman luovuuden, sadun, tarinoiden ja taiteen avulla.

Kylli Koski -seuran 15 000 euron palkinnon sai vuonna 2006 kuvittaja ja graafinen suunnittelija, taiteen maisteri Christel Rönns työstään lastenkulttuurin hyväksi.[8] Vuonna 2009 kuvittaja ja kuvataideopettaja Katri Kirkkopelto sai 10 000 euron suuruisen palkinnon.[8] Vuonna 2010 palkinto myönnettiin kuvittaja-kirjailija Liisa Kalliolle 10 000 euron suuruisena.[9]

Nimityksiä ja palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lastenkulttuurin valtionpalkinto 1982[10]
  • Vuoden Isovanhempi 1995 [11]

Sketsit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkka-Pekka Petelius on parodioinut Kylli-tätiä sketsisarjassa Velipuolikuu, nimellä Fylli-täti. Sketsissä Petelius piirtää tussilla paperille hahmoja.[12] Hän on esittänyt Kylli-tätiä myös Yömyöhä-radio-ohjelmassa vuonna 1987.

Valikoituja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitus Kylli Koski
  • Kylli-tädin satusivellin, laat. Kylli Koski, Käännöskirjat, 1970
  • Aapinen, muut tekijät Saini Knuuttila ym., Weilin+Göös 1972
  • Ruusuillatanssija, Kylli-täti - elämäntaiteilija, toim. Anja Lanér, WSOY 1989 ISBN 951-0-15872-0
  • Kyllin kanssa kasvotusten, toim. Anja Lanér, WSOY 1993 ISBN 951-0-18629-5
  • Anja Lanér: Kylli ja Antti, Kylli-täti kertoo, Gummerus 1994 ISBN 951-20-4557-5
  • Anja Lanér, Sanat kuin elämänilo, Kylli Kosken elämänfilosofia, WSOY 1996 ISBN 951-0-20965-1
  • Anja Lanér, Kylli-täti kertoo: Kylli ja isä, Kylli Koski seura, 2008 ISBN 978-952-92-3966-5
  • Kissa vieköön, toim. Eeva-Kaarina Holopainen, Leena Järsta ja Anja Lanér, Kylli Koski -seura, 2006 ISBN 952-92-0507-4
  • Kylli-Tädin enkelikirja, teksti ja kuvitus. Kustannus Oy Uusi Tie 1983 ISBN 951-619-141-X

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kylli Koski (digitilaajille) Helsingin Sanomat Muistot. 19.9.1997. Viitattu 28.3.2017.
  2. ↑ a b c d e f Timonen, Leila: Satutädin neljä uraa Invalidisäätiö. 7.8.2006. Viitattu 28.3.2017.
  3. ↑ Kylli Koski vuoden isovanhemmaksi. (digitilaajille) Helsingin Sanomat, 15.10.1995. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ a b Satutäti Kylli Koski kuollutArkistoitu kopio MTV3 Uutiset. 21.9.1997. Arkistoitu 29.3.2017. Viitattu 28.3.2017.
  5. ↑ a b Taiteilija Kylli Koski Vanhusliiton Keskusliitto. Viitattu 28.3.2017.
  6. ↑ a b Rakkaan Kylli-tädin syntymästä sata vuotta Yle Uutiset. 6.7.2006. Viitattu 28.3.2017.
  7. ↑ Aunila, Seija: Kylli-tädin viimeinen joulusatu Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 28.3.2017.
  8. ↑ a b Kylli-tädin rahaston palkinto kuvittaja Katri Kirkkopellolle Yle Uutiset. 23.1.2009. Viitattu 28.3.2017.
  9. ↑ Kuvittaja-kirjailija Liisa Kallio sai Kylli Koski -palkinnon Kaleva.fi. 8.12.2010. Viitattu 28.3.2017.
  10. ↑ Lastenkultuurin valtionpalkinto Lastenkirjainstituutti. Viitattu 28.3.2017.
  11. ↑ Isovanhempien päivää juhlittu jo 22 vuotta Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto. Arkistoitu 23.12.2007. Viitattu 23.2.2008.
  12. ↑ Matilainen, Ville: Velipuolikuu: Fylli-täti Yle Elävä arkisto. 10.3.1984. Viitattu 28.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kylli_Koski&oldid=22110979”