Kuutamosonaatti (elokuva)
| Kuutamosonaatti | |
|---|---|
 Elokuvan julisteen suunnitteli Markko Taina. |
|
| Ohjaaja | Olli Soinio |
| Käsikirjoittaja | Olli Soinio |
| Tuottaja | Heikki Takkinen |
| Säveltäjä | Antti Hytti |
| Kuvaaja | Kari Sohlberg |
| Leikkaaja | Irma Taina |
| Pääosat |
Tiina Björkman Kim Gunell Kari Sorvali Ville-Veikko Salminen Mikko Kivinen Soli Labbart |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Filminor |
| Ensi-ilta | 4. marraskuuta 1988 |
| Kesto | 86 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Kuutamosonaatti on vuonna 1988 valmistunut suomalainen kauhuelokuva, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Olli Soinio. Elokuva voitti kaksi Jussi-palkintoa vuonna 1989: Kari Sorvali parhaasta miespääosasta ja Matti Kuortti ja Paul Jyrälä parhaasta äänityksestä. Elokuva oli myös ehdolla parhaaksi elokuvaksi vuoden 1990 International Fantasy Film Award -elokuvajuhlilla.
Elokuvalle valmistui vuonna 1991 jatko-osa Kadunlakaisijat, joka on myös Soinion ohjaama ja käsikirjoittama.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liiasta julkisuudesta ja muotibisneksen pyörteistä ahdistunut huippumalli Anni Stark (Tiina Björkman) päättää matkustaa Lapin syrjäiselle hiihtomajalle etsimään mielenrauhaa. Annin kaipaama hermoloma jää vain haaveeksi, kun lähistöllä asusteleva omalaatuinen Kyyrölän perhe alkaa määrätietoisesti ahdistella häntä. Onneksi Annin veli Johannes saapuu hätiin, joten Annin ei tarvitse yksin taistella Arvo Kyyrölän seksuaalista intohimoa vastaan. Johanneksen elektroniikkataidoista tulee lopussa olemaan hyötyä.
Omituiseen ja hieman pelottavaan Kyyrölän perheeseen kuuluvat hurmoshenkinen uskovainen Äitee ja hänen poikansa Arvo ja Sulo. Arvo kasvaa vapaana äitinsä kanssa, mutta heikolahjainen Sulo on lukittuna perunakellariin. Äitee ei säästele vitsaa kasvattaessaan Arvoa.
Arvolla on voimakas sukupuolivietti, ja hän, konerasvainen ja pontikanhajuinen mies, on mieltynyt kauniisiin julkkisnaisiin. Hänellä on ferrari (Massey-Ferguson 65), johon istuttuaan hän on parhaimmillaan (pahimmillaan). Hän palvoo tätä ferrariksi kutsumaansa punaista traktoriaan.
Sulo on luku- ja lähes puhetaidoton, fyysisesti erittäin vahva mutta hellä jättiläinen. Hän tulee paremmin toimeen susien ja koirien kanssa, ja sudet ja koirat pitävät hänestä ja hän niistä. Sulo ei siedä kenenkään häiritsevän näitä eläimiä.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Tiina Björkman | … | Anni Stark |
| Kari Sorvali | … | Arvo Kyyrölä |
| Mikko Kivinen | … | Sulo Kyyrölä |
| Kim Gunell | … | Johannes |
| Soli Labbart | … | Äite Kyyrölä |
| Ville-Veikko Salminen | … | Carli |
| Risto Salmi | … | motellin isäntä |
| Toivo Tuomainen | … | kauppias |
| Esa Anttila | … | huolestunut poliisi |
| Masaaki Hashimoto | … | turisti |
| Juuso Ruohomäki | … | kylähullu |
| Kai Honkanen | … | valokuvaaja lentoasemalla |
| Matti Kuortti | … | kylähullu linja-autossa |
| Jouko Lumme | … | kylähullu linja-autossa |
| Arthur Fuhrmann | … | torvisoittokunnan kapellimestari |
| Rolf Labbart | … | Yleisradion tv-lupatarkastaja Paatsalainen |
Arvioita elokuvan sisällöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijat Aapo Jumppanen ja Timo Suutari ovat käsitelleet elokuvaa Maaseudun uusi aika -lehdessä vuonna 2013 julkaistussa artikkelissaan Pelon ja toiseuden maaseutu – Maaseudun toiseuden rakentuminen Kuutamosonaatti-elokuvassa. Heidän mukaansa elokuvassa "kulminoituu se kaupungistumiseen liittyvä kulttuurinen murros, joka teki mahdolliseksi kuvata maaseutua myös vieraana ja kauhistuttavana toiseutena".[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kaupungin ja maaseudun erottelu elää voimakkaana kotimaisessa elokuvassa 13.5.2013. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Viitattu 5.9.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elitisti: Kuutamosonaatti -arvostelu
- Arvostelu Leffatykissä
- Jummpanen, Aapo & Timo Suutari: Pelon ja toiseuden maaseutu - Maaseudun toiseuden rakentuminen Kuutamosonaatti -elokuvassa. Maaseudun uusi aika, 2013, 21. vsk, nro 1, s. 18–29. Maaseudun uusi aika -yhdistys. ISSN 1237-413X. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 23.8.2013.
| ||||||||||||||||||||||||||||||