Kuutamosonaatti (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuutamosonaatti
Elokuvan julisteen suunnitteli Markko Taina.
Elokuvan julisteen suunnitteli Markko Taina.
Ohjaaja Olli Soinio
Käsikirjoittaja Olli Soinio
Tuottaja Heikki Takkinen
Säveltäjä Antti Hytti
Kuvaaja Kari Sohlberg
Leikkaaja Irma Taina
Pääosat Tiina Björkman
Kim Gunell
Kari Sorvali
Ville-Veikko Salminen
Mikko Kivinen
Soli Labbart
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Filminor
Ensi-ilta 4. marraskuuta 1988
Kesto 86 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kuutamosonaatti on vuonna 1988 valmistunut suomalainen kauhuelokuva, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Olli Soinio. Elokuva voitti kaksi Jussi-palkintoa vuonna 1989: Kari Sorvali parhaasta miespääosasta ja Matti Kuortti ja Paul Jyrälä parhaasta äänityksestä. Elokuva oli myös ehdolla parhaaksi elokuvaksi vuoden 1990 International Fantasy Film Award -elokuvajuhlilla.

Elokuvalle valmistui vuonna 1991 jatko-osa Kadunlakaisijat, joka on myös Soinion ohjaama ja käsikirjoittama.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Liiasta julkisuudesta ja muotibisneksen pyörteistä ahdistunut huippumalli Anni Stark (Tiina Björkman) päättää matkustaa Lapin syrjäiselle hiihtomajalle etsimään mielenrauhaa. Annin kaipaama hermoloma jää vain haaveeksi, kun lähistöllä asusteleva omalaatuinen Kyyrölän perhe alkaa määrätietoisesti ahdistella häntä. Onneksi Annin veli Johannes saapuu hätiin, joten Annin ei tarvitse yksin taistella Arvo Kyyrölän seksuaalista intohimoa vastaan. Johanneksen elektroniikkataidoista tulee lopussa olemaan hyötyä.

Omituiseen ja hieman pelottavaan Kyyrölän perheeseen kuuluvat hurmoshenkinen uskovainen Äitee ja hänen poikansa Arvo ja Sulo. Arvo kasvaa vapaana äitinsä kanssa, mutta heikolahjainen Sulo on lukittuna perunakellariin. Äitee ei säästele vitsaa kasvattaessaan Arvoa.

Arvolla on voimakas sukupuolivietti, ja hän, konerasvainen ja pontikanhajuinen mies, on mieltynyt kauniisiin julkkisnaisiin. Hänellä on ferrari (Massey-Ferguson 65), johon istuttuaan hän on parhaimmillaan (pahimmillaan). Hän palvoo tätä ferrariksi kutsumaansa punaista traktoriaan.

Sulo on luku- ja lähes puhetaidoton, fyysisesti erittäin vahva mutta hellä jättiläinen. Hän tulee paremmin toimeen susien ja koirien kanssa, ja sudet ja koirat pitävät hänestä ja hän niistä. Sulo ei siedä kenenkään häiritsevän näitä eläimiä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Tiina Björkman  … Anni Stark  
 Kari Sorvali  … Arvo Kyyrölä  
 Mikko Kivinen  … Sulo Kyyrölä  
 Kim Gunell  … Johannes  
 Soli Labbart  … Äite Kyyrölä  
 Ville-Veikko Salminen  … Carli  
 Risto Salmi  … motellin isäntä  
 Toivo Tuomainen  … kauppias  
 Esa Anttila  … huolestunut poliisi  
 Masaaki Hashimoto  … turisti  
 Juuso Ruohomäki  … kylähullu  
 Kai Honkanen  … valokuvaaja lentoasemalla  
 Matti Kuortti  … kylähullu linja-autossa  
 Jouko Lumme  … kylähullu linja-autossa  
 Arthur Fuhrmann  … torvisoittokunnan kapellimestari  
 Rolf Labbart  … Yleisradion tv-lupatarkastaja Paatsalainen  

Arvioita elokuvan sisällöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijat Aapo Jumppanen ja Timo Suutari ovat käsitelleet elokuvaa Maaseudun uusi aika -lehdessä vuonna 2013 julkaistussa artikkelissaan Pelon ja toiseuden maaseutu – Maaseudun toiseuden rakentuminen Kuutamosonaatti-elokuvassa. Heidän mukaansa elokuvassa "kulminoituu se kaupungistumiseen liittyvä kulttuurinen murros, joka teki mahdolliseksi kuvata maaseutua myös vieraana ja kauhistuttavana toiseutena".[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaupungin ja maaseudun erottelu elää voimakkaana kotimaisessa elokuvassa 13.5.2013. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Viitattu 5.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.