Kuusilahokka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuusilahokka
Hypholoma capnoides.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Strophariaceae
Suku: Lahokat Hypholoma
Laji: capnoides
Kaksiosainen nimi
Hypholoma capnoides
(Fr.) P. Kumm.[1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Kuusilahokka Commonsissa

Kuusilahokka (Hypholoma capnoides) on erityisesti kuusen ja männyn lahokannoilla suurina tuppaina kasvava lahottajasienilaji. Se on hyvä ruokasieni.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusilahokan vaaleankellertävän- tai harmaanrusehtava lakki on 3–6 cm leveä, nuorena kupera tai kellomainen ja myöhemmin laakeneva. Lakki on sileä, kuiva, heikosti kosteusmuuntuva ja keskeltä tummempi, Nuoren sienen lakin reunoilla on valkoisia suojusjätteitä. Sienen kapeatyviset heltat ovat tiheässä. Väriltään heltat ovat nuorena kellanvalkeat, mutta myöhemmin itiöt värjäävät ne savunharmaiksi ja lopulta tumman violetinharmaiksi. Sienen 5–10 cm pitkä ja vain 0,5–1 cm paksu jalka on usein silkinkiiltoinen, yläosasta vaaleankellertävä ja tyvestä ruosteenruskea. Jalka on renkaaton, usein mutkainen ja vanhana selvästi ontto. Malto on kellanvalkeaa, jalassa ruskehtavaa ja ohutta. Tuoksu on heikosti ummehtunut ja muistuttaa maakellarin tuoksua.

Kasvupaikka ja -aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusilahokka kasvaa enimmäkseen syyskuusta marraskuulle aivan ensimmäisiin pakkasiin asti, mutta joskus sitä saattaa esiintyä kesällä tai jopa keväälläkin. Se on syksyisin hyvin yleinen koko Suomessa pohjoisinta osaa lukuun ottamatta kaikenlaisilla alueilla, joista vain löytyy kuusen tai männyn lahoja kantoja, runkoja tai kuorijätteitä. Laji kasvaa suurina, tiiviinä tuppaina.

Käyttö ravinnoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusilahokka on hyvä ruokasieni ja monille varsin tuntematon laji. Sen maku on mieto, jälkimaku muistuttaa tuoretta hernettä. Vain lakit tulee käyttää ruuaksi. Koska laji kasvaa suurina tuppaina, jo yhdestä löydöstä saa oivallisen sieniaterian. Myös pienen pakkasen jäljiltä jäätyneitä yksilöitä voi kerätä suoraan pannulle paistettavaksi.

Kuusilahokkaa on varottava sekoittamasta tappavan myrkylliseen myrkkynääpikkään. Myrkkynääpikän jalka on pohjaväriltään ruskea ja siinä on hento rengas, ja renkaan alla sen jalassa on valkeita silkkisäikeitä. Lisäksi myrkkynääpikkä tuoksuu heikosti jauholta. Myrkkynääpikkä muistuttaa kuitenkin enemmän koivunkantosientä kuin kuusilahokkaa.

Kuusilahokkaa ei myöskään pidä sekoittaa lievästi myrkyllisiin sukulaislajeihinsa punalahokkaan ja kitkerälahokkaan. Punalahokka kasvaa yleensä lehtipuiden rungoilla sekä on kuusilahokkaa rotevampi ja voimakkaan punasävytteinen. Kitkerälahokka kasvaa myös lähinnä lehtipuulla, ja se on keskimäärin kuusilahokkaa pienempi ja ohutmaltoisempi, sen heltat ovat vihertävänkeltaiset ja sen maku on selvästi kirpeä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]