Kuusi moraalitarinaa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuusi moraalitarinaa tai Kuusi moraalista tarinaa (Six contes moraux tai myös Contes moraux) on ranskalaisen elokuvaohjajan Éric Rohmerin kuuden elokuvan sarja vuosilta 1962–1972.

Rohmer ei ollut erityisen tunnettu ohjaaja, eikä hänen esikoiselokuvansa Leijonan merkki saanut juuri huomiota. Kuusi moraalitarinaa -elokuvasarjan edetessä hänen maineensa kuitenkin alkoi kasvaa. Kiitetyimpiä ja yleisön suosikkeja ovat erityisesti Yöni Maudin luona ja Clairen polvi.[1]

Kunkin elokuvan tarina rakentuu muunnelmana samasta teemasta: miehen ja naisen rakkaudesta, josta mies pyrkii pois toisen naisen luokse mutta palaa kuitenkin ensimmäisen luo. Rohmer on korostanut, että ranskan kielen moraali-sana on merkitykseltään toinen kuin muissa kielissä. Kyse ei ole tarinasta, jossa on moraali, vaan "moraliste" on kiinnostunut ihmisen sisäisistä mielenliikkeistä, ja olennaista on siten ihmisen oma näkemys käyttäytymisestään, ei käyttäytyminen sinänsä.[2]

  1. La Boulangère de Monceau (1962) – lyhyt, ei esitetty teatterissa
  2. La Carrière de Suzanne (1963) – lyhyt, ei esitetty teatterissa
  3. Yöni Maudin luona (Ma nuit chez Maud, 1969) – valmistui vasta Keräilijättären jälkeen.
  4. Keräilijätär (La Collectionneuse, 1967)
  5. Clairen polvi (Le Genou de Claire, 1970, Louis Dellucin palkinto)
  6. Rakkaus iltapäivällä (L'Amour l'après-midi, 1972).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eric Rohmer, Ylen uutiset
  2. Sakari Toiviainen, Éric Rohmer
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.