Kuuma ranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuuma ranta
The Sandpiper
Elokuvan lehdistökuvassa Elizabeth Taylor ja Richard Burton.
Elokuvan lehdistökuvassa Elizabeth Taylor ja Richard Burton.
Ohjaaja Vincente Minnelli
Käsikirjoittaja
Tuottaja Martin Ransohoff
Säveltäjä Johnny Mandel
Kuvaaja Milton R. Krasner
Leikkaaja David Bretherton
Tuotantosuunnittelija George Davis
Pukusuunnittelija Irene Sharaff
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Levittäjä Metro-Goldwyn-Mayer
Netflix
Kesto 110 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kuuma ranta (The Sandpiper) on Vincente Minnellin ohjaama yhdysvaltalainen romanttinen draamaelokuva vuodelta 1965. Michael Wilsonin ja Dalton Trumbon kirjoittaman tarinan pääosissa näyttelevät Elizabeth Taylor ja Richard Burton, jotka olivat juuri avioituneet[1]. Taylor esittää yhdeksänvuotiaan pojan vapaamielistä yksinhuoltajaa ja taidemaalaria, Burton episkopaalisen sisäoppilaitoksen rehtoria ja Eva Marie Saint hänen vaimoaan ja koulun opettajaa.

Elokuvan pääteemasta ”The Shadow of Your Smile” tuli suosittu jazzstandardi ja monien laulajien tulkitsema ikivihreä. Säveltäjä Johnny Mandel sai siitä Oscar-palkinnon ja oli ehdolla myös parhaan laulun ja parhaan musiikin Golden Globe -palkintoihin.[2][3]

Kuuma ranta kuvattiin valtaosin Big Surissa ja muualla Montereyn piirikunnan alueella Kalifornian rannikon keskiosissa.[4][5]

Elokuvan alkuperäisnimi The Sandpiper tarkoittaa Taylorin roolihahmon talossaan pitämää puolikesyä kurppaa. Elokuvan nimeksi ajateltiin myös muotoa Flight of the Sandpiper, ’Kurpan lento’, koska tekeillä oli myös elokuva nimeltä The Sand Pebbles (Tykkivene Jangtse-joella, 1966).[5]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Elizabeth Taylor  Laura Reynolds  
 Richard Burton  Edward Hewitt  
 Eva Marie Saint  Claire Hewitt  
 Charles Bronson  Cos Erickson  
 Robert Webber  Ward Hendricks  
 Torin Thatcher  tuomari Thompson  
 Morgan Mason  Danny Reynolds  
 Tom Drake  Walter Robinson  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien Paula Talaskivi harmitteli, miten Taylorin ja Burtonin romanssi oli ollut ensi-illan edellä niin paljon julkisuudessa, että elokuvaa on vaikea katsomatta ajattelematta sitä. Hänestä Taylorin luoma naiskuva ei elokuvan mittaan juuri kehity, Burton vaikuttaa jotenkin laiskalta ja jähmeältä ja Eva Marie Saintin aidontuntuinen roolityö on supistettu aivan minimiin. ”Omituisia kohtauksia ja keinotekoisia ihmissuhteita, ja kaiken kaikkiaan kaiketi Minnellin tähänastisen tuotannon aallonpohjaa.”[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luckel, Madeleine: A Look Back at Elizabeth Taylor and Richard Burton’s Romance Vogue. 15.3.2017. Viitattu 14.2.2023.
  2. Haku 'The Sandpiper' Academy Awards Database. Viitattu 14.2.2023.
  3. The Sandpiper goldenglobes.com. Viitattu 14.2.2023.
  4. The Sandpiper 1965 movie-locations.com. Viitattu 14.2.2023.
  5. a b The Sandpiper, The AFI Catalogue, American Film Institute. Viitattu 14.2.2023.
  6. Talaskivi, Paula: Viikon elokuvia. Helsingin Sanomat, 3.11.1965, s. 8. Näköislehti (maksullinen).