Siirry sisältöön

Kutšurhanjoki

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee Turuntšukin sivujokea. Artikkelisivuja, joiden nimessä lukee ”Kutšurhan”, voi hakea myös täsmennyssivulla
Kutšurhanjoki
ukr. Річка Кучурган
Kutšurhanjoen uoma joulukuussa v. 2019
Kutšurhanjoen uoma joulukuussa v. 2019
Alkulähde Olenivkan kylän pohjoispuolella, Rozdilnan piiri[1], Odessan alue
47°29′56.4″N, 29°41′42.1″E
Laskupaikka Kutšurhanin varastoallas, lähellä Lymansken hromadassa sijaitsevaa Kutšurhanin kylää[2]
46°44′16.2″N, 29°58′14.4″E
Maat Ukraina Ukraina

GeoNames-tietokannassa 539934
Pituus 109[3], 110[4], 119[1][5] tai 123[6] km
Alkulähteen korkeus 236[7] tai 237[5] m
Valuma-alue 2090[3] tai 2420[6] km²

Kutšurhanjoki (ukr. Кучурган, річка) tai Kutšurhan, paikallisten kutsuma Kutšurhanka[8] on Dnestrin vasemmanpuolisen suuhaaran Turuntšukin vasen sivujoki Rozdilnan piirissä, Odessan alueella, Ukrainassa.[9]

Joen kuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kutšurhanjoki saa alkunsa noin 236[7] tai 237[5] metriä merenpinnan yläpuolella, joidenkin lähteiden mukaan lähellä Botšmanivkan kylää[4][10], joidenkin mukaan Batšmanivkan kylän itäpuolella, ent. Kotovskin piirissä[5] tai Podolian ylängön etelärinteiltä Olenivkan kylän pohjoispuolella.[1] Pääosin Kutšurhanjoki virtaa Mustanmeren vesistön luoteisella tienoolla[11][12], Odessan alueen entisten Frunzivin, Velikomykhailivin ja nykyisen Rozdilnan piirien läpi[3] etelään, sitten osittain kaakkoon[2] ja toimii jossain vaiheessa Ukrainan ja Moldovan välisenä rajana.[13] Vuonna 1957 julkaistun Ukrainan jokikatalogin mukaan joen pituus on 123 kilometriä[6], mutta Ukrainan maantieteellisessä tietosanakirjassa pituudeksi mainitaan 109[3] ja muissa lähteissä 110[4] ja 119 kilometriä. Joki päättyy Kutšurhanin varastoaltaaseen tai tekojärveen lähellä Kutšurhanin kylää, Lymanskan hromadassa.[2][13] Uoma on kohtalaisen mutkainen ja kuilumainen, paikoin siinä löytyy merkittävästi kohonneita rantatörmiä ja välillä tulva-alueita. Joki on 5–46 metriä leveä.[1][5]

Kutšurhanjoen valuma-alueen pinta-ala on joko 2090 tai 2420 neliökilometriä[6] ja se sijaitsee Euraasian eteläisten arojen vyöhykkeellä, missä kosteutta on enimmäkseen riittämättömästi. Luonnollinen kasvillisuus kattaa noin 29,97 prosenttia alueen kokonaispinta-alasta, metsää on 0,57% ja peltoa 58,8%[5], paikoin on jopa soista. Yläjuoksulla joen laakso on vee- ja alapuolella puolisuunnikkaan muotoinen. Ukrainan maantieteen tietosanakirja ilmoittaa sen kaltevuudeksi 0,89 metriä kilometriä kohti[2][3], mutta Rozdilnian piirin tiedotussivuston mukaan joki laskeutuu noin 235,5 metriä ja painotettu keskikaltevuus on 1,6 m/km. [5] Olosuhteet joen pintavirtauksen muodostumiseksi ovat yleensä epäsuotuisat ja virtaus on hidasta. Paikoin joella löytyy koskia. Joki saa täydennystä lumensulamis- ja sadevesistä, joista sadetta tai pohjaveden valumia on vähän. Vettä esiintyy pääasiassa kevättulvan aikana.[8] Joki kuivuu kesällä ja jäätyy talvella.[4] Jääpeitettä esiintyy joulukuun alusta helmikuu alkuun. Mineraalipitoisuus 2,0–2,7 grammaa per litra (g/l).[10] Valuma-alueen ilmasto on kohtalaisen mannermainen, kesät ovat kuivia ja talvet lyhyitä ja lämpimiä.[5]

Sivujoet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1957 julkaistun Ukrainan jokikatalogin mukaan Kutšurhanjoen vasemmanpuoleiset sivujoet ovat 11 kilometrin pituinen Balka Malorbša ja 21 kilometrinen Balka Mygliva. Oikeanpuoleiset ovat Balka Soška (12 km), Balka Frasyne tai Fraseno (32 km) ja Balka Divka (10 km).[6] Ukrainan vesistö- eli hydronimien sanakirjan mukaan oikeapuolisiin sivujokiin kuuluu myös 40 kilometriä pitkä Košarka, jota tunnetaan myös nimellä Velykyj Kanaj.[14] Maantieteellisesti niistä Soška virtaa Malorošan ja Frasynen/Frasenan välissä[15] ja viimeksimainittu itse Soškan ja Myglivkan välissä.[16] Yli 10 kilometristen sivujokien kokonaispituus on 118 kilometriä ja lisäksi Kutšurhanjoella on noin 20 sivujokea, joiden pituus on alle 10 km. Ne huomioon ottaen jokiverkon tiheyskerroin on 0,17 km/km².[5]

Joen käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joessa on vettä enimmillään maalis-huhtikuun kevättulvan tai muuten rankkasateiden aikana, mutta ei joka vuosi. Kesällä ja syksyllä joenuoman täyttää ruoho ja kyläläiset käyttävät sitä lehmien ja muun karjan laiduntamiseen.[17] Vuonna 1992 Kutšurhanjoen tulva-alueen soisia laitumia alettiin jakaa pieninä määrinä viljelijöille maanviljelyä, laitumina tai heinäpeltoina käyttöä varten, mutta saatuja tulvamaita viljelijät alkoivat käyttää kalanviljelyyn. Näin joen toiselle puolelle ilmestyi kanavia, lampia ja korkeita patoja.[8] Joelle on rakennettu lähes 33[1] tai 50 vesisäiliöallasta ja lampea. Vesi on mineralisoitunutta, sameaa ja suon läheisyyden vaikuttamana tunkkaisen makuista, joten sitä käytetään vain kotitaloustarkoituksiin.[2][3]

Kutšurhanjoen valuma-alueella 81,8-prosenttiisesti maataloutta, mikä on 11,8 % enemmän kuin Ukrainassa kokonaisuudessaan. Yleinen ekologinen tilanne tällä hetkellä on arvioitu epäsuotuisaksi.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e М.E.Daus, J.V.Daus: Оцінка придатності вод річки Кучурган та Кучурганського водосховища за комплексом гідрохімічних показників для рибогосподарських потреб (Kutšurhanjoen ja Kutšurhanin varastoaltaan veden soveltuvuuden arviointi hydrokemiallisten arvojen pohjalta kalastustarpeisiin) 31.7.2019. Scientific Journal «ScienceRise». Viitattu 30.1.2025. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b c d e M.G.Pertšenko: Кваліфікаційна робота магістра на тему: «Еколого-іригаційні властивости Кучурганського водосховища (Одеська область)» (Maisterin tutkintotyö aiheesta: "Odessan alueen Kutšurhanin varastoaltaan ekologiset ja kasteluominaisuudet") 14.3.2022. Odessa: eprints.library.odeku.edu.ua. Viitattu 30.1.2025. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c d e f M.Romantšuk: Кучурган (Kutšurhan) 1990. Ukrainan maantieteen tietosanakira, Tom 2: Z–O (ukr. Географічна енциклопедія України Т. 2. З–О, Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny Tom 2: Z–O). Viitattu 30.1.2025. (ukrainaksi)
  4. ↑ a b c d Valentin Štšeglenko: Кучурганська балка: загрози підтоплення. Не було б печалі, якби не озеро в підвалі (Kutšurhanjoki: vedenpaisumuksen uhka. Ei olisi hätää, jos kellarissa ei olisi järveä.) 18.3.2017. «Чорноморські новини». Viitattu 30.1.2025. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j Река Кучурган (Kutšurhanjoki) 11.2.2012. Rozdilnan piirin tiedotussivusto Rozdilna Info (Информационный сайт Роздільнянського району Роздільна Інфо). Viitattu 30.1.2025. (venäjäksi)
  6. ↑ a b c d e 747 Кучурган, -ну, Турунчук л, 748 Б. Малорбша, Б. Малорбша Кучурган л, 749 Б. Сошка, Б. Сошка Кучурган п, 759 Б. Фрасине, Б. Фрасено Кучурган п, 751 Б. Мигліва, Б. Миглевая Кучурган л, 752 Б. Дівка, Б. Дйвка Кучурган п. Каталог річок України (747 Kutšurhan, Turuntšukin vasen, 748 Balka Malorbša Kutšurhanin vasen, 749 Balka Soška Kutšurhanin oikea, 759 Balka Frasyne, Balka Fraseno Kutšurhanin oikea, 751 Balka Mygliva, Balka Myglevaja Kutšurhanin vasen, 752 Balka Divka, Kutšurhanin oikea. Ukrainan jokien luettelo) 1957. Ukrainan ST:n tiedeakatemia (ukr. Академія наук Української Рср, Akademia nauk Ukrainskoi Rsr). Arkistoitu 2016. Viitattu 30.1.2025. (ukrainaksi)
  7. ↑ a b С. Бочмановка (Одесская область) (Botšmanivkan kylä, Odessan alue) weather.in.ua. Viitattu 31.1.2025. (ukrainaksi), (englanniksi),(venäjäksi)
  8. ↑ a b c Nina Perstnova: Річка Кучурган — не ставок і не пасовище. Цей факт чиновникам підтвердили нинішній дощовий рік і екологічна експертиза (Kutšurhanjoki ei ole lammikko tai laidun. Tämän tosiasian vahvistivat kuluvan sateisen vuoden virkamiehet ja ympäristöasiantuntija-arviointi) 8.10.2004. Viikon peili (Дзеркало тижня) «ZN.UA». Viitattu 30.1.2025. (ukrainaksi)
  9. ↑ A.P.Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Кучурган. Словник гідронімів України (Kutšurhan. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 30.1.2025. (ukrainaksi)
  10. ↑ a b A.V.Svavolja, N.G.Tšornobrova: Кучурган (Kutšurhan) 2016. Encyclopedia of Modern Ukraine (ukr. Енциклопедія Сучасної України , Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny). Viitattu 30.1.2025. (ukrainaksi)
  11. ↑ D.V.Kiosak: Новые материалы каменного века из долины р.Кучурган (Uutta materiaalia kivikautisesta Kutšurhanjoen laaksosta) dspace.onu.edu.ua. Viitattu 30.1.2025. (venäjäksi)
  12. ↑ Кучурган (Kutšurhan) Neuvosto-Ukrainan tietosanakirja (ukr. Українська Радянська Енциклопедія, Ukrainska Radjanska Entsyklopedija). Viitattu 30.1.2025. (ukrainaksi)
  13. ↑ a b Drainage basin of the Black Sea (Mustanmeren vesistöalue) 31.7.2009-13.7.2024. unece.org. Arkistoitu 31.7.2009. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  14. ↑ A.P.Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Кошарка, бас. р. Кучургуна л. Словник гідронімів України (Košarka, Kutšurhanin valuma-alue, vasen. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 30.1.2025. (ukrainaksi)
  15. ↑ A.P.Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Сошка; п. Кучургана; між бб. Малороша й Фрасена; Одеська обл. Словник гідронімів України (Soška; Kutšurhanin valuma-alue, oikea; Malorošan ja Frasenen välissä, Odessan alue. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 30.1.2025. (ukrainaksi)
  16. ↑ A.P. Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Фрасине, п. Кучургана; між рр. Сошка і Миглівка; Одеська обл. Словник гідронімів України (Frasyne, Kutšurhanin oikea; Soškan ja Myglivkan välissä, Odessan alue. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 30.1.2025. (ukrainaksi)
  17. ↑ Nina Perstnova: Борьба за речку Кучурган (Taistelu Kutšurhanjoesta) 6.9.2002. Viikon peili (Дзеркало тижня) «ZN.UA». Viitattu 30.1.2025. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kutšurhanjoki&oldid=22992949”