Kurkijoki (Karjalan tasavalta)
| Kurkijoki Куркиёки |
|
|---|---|
.svg) Kurkijoen kunta Lahdenpohjan piirin kartalla. Alla taajaman sijainti Karjalan tasavallassa. |
|
  Kurkijoki |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Lahdenpohjan piiri |
| Liitetty NL:oon | 1940/1944 |
| Nykyinen kunta per. | 2006 |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| – Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
| Väkiluku (2012) | 1 800 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
| Postinumero | 186734 |
| Suuntanumero(t) | +7 814 5024 |
Kurkijoki (ven. Куркиёки) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Laatokan Laikkalanlahteen laskevien Vonkaojan ja Raholanjoen rannalla[1] 42 kilometriä Lahdenpohjasta lounaaseen. Taajamassa on 1 100 ja kunnassa 1 800 asukasta (vuonna 2012).[2]
Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kurkijoen kunnan pinta-ala on 1 233,91 neliökilometriä[2]. Se rajoittuu pohjoisessa Lahdenpohjan piirin Miinalan, lännessä Elisenvaaran ja etelässä Hiitolan kuntiin[3]. Pinta-alasta suurin osa on Laatokan vesialuetta.
Kunnan alueella virtaavat Soskuanjoki, Raholanjoki, Putkijoki ja Lahdenjoki. Järviä ovat Laatokan lisäksi Kankaanlampi, Ohtijärvi, Kemppisenlampi, Tervajärvi, Kangas, Ihojärvi, Rokkalampi ja Vilpuksenjärvi.[4] Hyötykaivannaisiin kuuluvat rakennuskivi, hiekka ja sora[5]. Kurkijoen taajaman lähellä sijaitsee luonnonmuistomerkiksi julistettu suo[6].
Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu kymmenen asutusta: Alho, Huhtervu, Ihojärvenkylä, Lasanen, Otsanlahti, Peltola, Soskua, Tervajärvi, Tervu ja Vätikkä[7]. Kurkijoen ohella suurempia asutuskeskuksia ovat vajaan 300 asukkaan Lasanen ja yli sadan asukkaan Tervu[2].
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kurkijoki
Kurkijoen pogosta mainitaan ensimmäisen kerran 1300-luvun lopulla. Se kuului Novgorodin tasavaltaan ja Moskovan Venäjään sekä Stolbovan rauhan (1617) jälkeen Ruotsiin. Nykyisen taajaman paikalle perustettiin vuonna 1668 Kurkijoen kaupunki. Vuonna 1721 alue liitettiin Venäjään. Kaupunki lakkautettiin vuonna 1776.[8] Suomeen kuulunut Kurkijoen kunta luovutettiin talvi- ja jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle. Vuonna 1940 perustettiin Kurkijoen piiri, joka lakkautettiin vuonna 1958[9]. Nykyinen Kurkijoen kunta käsittää suunnilleen Suomen luovuttamien Kurkijoen kunnan itäosan ja Lumivaaran kunnan eteläosan. Vuoden 2006 kuntauudistukseen asti se muodosti Kurkijoen kylähallintoalueen, jossa vuonna 1987 oli noin 2 100 asukasta.[10]
Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kunnan läpi kulkee maantie A129 sekä Pietarin ja Sortavalan välinen rautatie, jolla on Alhon asema. Kurkijoella toimii kalankasvatusyritys Kalaranta[8]. Palveluihin kuuluvat lastentarha, koulu, kulttuuritalo, pieni poliklinikka, yleinen sauna, posti, joukko kauppoja ja kahvila[1].
Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seudulla on useita muinaisia asuin- ja hautapaikkoja sekä karjalaisten keskiaikaisia linnavuoria. Kurkijoen taajamalla on historiallisen asutuksen status. Sen rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat arkkitehti Lars Sonckin vuonna 1914 suunnittelema Andersininmäen kartano ja 1800-luvun lopulta peräisin oleva pankkirakennus.[11] Taajamassa toimii kotiseutumuseo[8].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Generalnyi plan Kurkijokskogo selskogo poselenija Lahdenpohjskogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju admksp.ru. Viitattu 27.9.2013. (venäjäksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Generalnyi plan, s. 23.
- ↑ a b c Generalnyi plan, s. 4.
- ↑ Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 16.4.2009. (venäjäksi)
- ↑ Generalnyi plan, s. 15.
- ↑ Generalnyi plan, s. 21.
- ↑ Generalnyi plan, s. 16.
- ↑ Zakon Respublika Karelija o gorodskih i selskih poselenijah gov.karelia.ru. Viitattu 24.1.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b c Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 126. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
- ↑ Pokrovskaja, I. P.: Naselenije Karelii, s. 103, 110. Petroskoi: Karelija, 1978.
- ↑ Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
- ↑ Generalnyi plan, s. 12–14.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kurkijoen kunnan sivusto (venäjäksi)
- Epävirallinen kuntasivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Kurkijoen kotiseudun tutkimuskeskus Kirjažin sivusto (venäjäksi)
| ||||||