Kuparioksikloridi
| Kuparioksikloridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Cu2(OH)3Cl |
| Moolimassa | 213,574 g/mol |
| Ulkomuoto | Vihreää kiteistä ainetta[1] |
| Tiheys | 3,72–3,76 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen[1] |
Kuparioksikloridi eli dikuparikloriditrihydroksidi (Cu2(OH)3Cl) on kupari-, kloridi- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Luonnossa sitä esiintyy atakamiitti- ja paratakamiittimineraaleina. Yhdistettä käytetään muun muassa väriaineena ja fungisidina.[1][2]
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kuparioksikloridi on vihreää ja veteen liukenematonta kiteistä ainetta. Happoihin se sen sijaan liukenee ja syanidi- ja ammoniakkiliuokset liuottavat sitä muodostaen komplekseja. Emäksisten vesiliuosten vaikutuksesta siitä muodostuu kuparihydroksidia. Kuumennettaessa kuparioksikloridia yli 200 °C:n lämpötilaan se hajoaa kupari(II)oksidiksi.[1][2][3][4]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuparioksikloridia voidaan valmistaa kupari(I)kloridin natriumkloridia sisältävästä vesiliuoksesta kuumentamalla 60–90 °C:n lämpötilaan ilman hapen toimiessa hapettimena. Toinen tapa on kuparikloridin ja kuparihydroksidin välinen reaktio.[1][2][3][4]
- 12 CuCl + 3 O2 + 6 H2O → 4 Cu2(OH)3Cl + 4 CuCl2
Kuparioksikloridin tärkein käyttökohde on kasvinviljelyssä lehdille levitettävänä fungisidina. Sitä käytetään muun muassa kasviksien, perunoiden, viinirypäleiden ja koristekasvien viljelyssä fungisidina. Yhdistettä voidaan käyttää myös vihreänä väriaineena.[1][2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 245. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d e H. Wayne Richardson: Copper compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 9.12.2015
- ↑ a b c H. Wayne Richardson:Copper Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 9.12.2015
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 267. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.12.2015). (englanniksi)
- ↑ Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Pesticides and Agricultural Chemicals, s. 242-243. William Andrew, 2014. ISBN 978-1455731480. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.12.2015). (englanniksi)