Kupari(I)syanidi
| Kupari(I)syanidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CuCN |
| Moolimassa | 89,57 |
| Ulkomuoto | Valkoinen tai vaaleanharmaa kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 474 °C (typpikaasukehässä)[2] |
| Tiheys | 2,92[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Kupari(I)syanidi (CuCN) on kupari- ja syanidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä ja päällystettäessä metalleja elektrolyyttisesti kuparilla.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kupari(I)syanidi on valkoista tai kellertävää tai harmahtavaa kiteistä ainetta. Yhdisteen rakenne koostuu lineaarisesti toisiinsa koordinoituneista kupari- ja syanidi-ioneista, jotka muodostavat koordinaatiopolymeerin. Kupari(I)syanidi on veteen liukenematonta eikä liukene orgaanisiinkaan liuottimiin. Sen sijaan se muodostaa kompleksi-ioneja ammoniakkiliuosten kanssa ja syanidiliuoksissa muodostuu kompleksisia syanokupraatti-ioneja kuten [Cu(CN)2]-, [Cu(CN)3]2- ja [Cu(CN)4]3-. Muiden syanidien tavoin kupari(I)syanidi on erittäin myrkyllistä.[1][2][4][5][6][7]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kupari(I)syanidia voidaan valmistaa saostamalla kupari(II)suolan, esimerkiksi kuparisulfaatin, vesiliuoksesta happamissa olosuhteissa vetysyanidin tai syanidien avulla. Reaktiossa syntyy ensin epästabiilia keltaista kupari(II)syanidia, joka hajoaa kupari(I)syanidiksi ja disyaaniksi. Disyaanin muodostuminen voidaan estää lisäämällä reaktioseokseen pelkistimeksi natriumvetysulfiittia.[1][2][4][7]
- CuSO4 + 2 NaCN → Cu(CN)2 + Na2SO4
- 2 Cu(CN)2 + 2 CuCN + C2N2
- 2 CuSO4 + 2 NaCN + NaHSO3 + H2O → 2 Cu(CN)2 + 3 Na2HSO4
Kupari(I)syanidia käytetään päällystettäessä muita metalleja elektrolyyttisesti kuparilla. Yhdistettä käytetään myös niin kutsuttujen antifoulingmaalien valmistukseen, katalyyttinä polymeerien valmistuksessa sekä lääkkeiden ja maatalouskemikaalien valmistukseen. Se toimii reagenssina muun muassa Sandmeyer-reaktioissa ja siitä valmistetaan kuparin organometalliyhdisteitä.[1][2][6][4][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 381. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d e Jun Zhang & H. Wayne Richardson: Copper compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. Viitattu 15.6.2016
- ↑ Copper(I) cyanide PubChem. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Ernst Gail, Stephen Gos, Rupprecht Kulzer, Jürgen Lorösch, Andreas Rubo, Manfred Sauer, Raf Kellens, Jay Reddy, Norbert Steier & Wolfgang Hasenpusch: Cyano Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 15.6.2016
- ↑ Steven H. Bertz, Edward H. Fairchild & Karl Dieter: Copper(I) Cyanide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2006. Teoksen verkkoversio Viitattu 15.6.2016
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 266. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1256. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.6.2016). (englanniksi)
- ↑ Mordechay Schlesinger: Electroplating, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 15.6.2016