Kuopion työväentalo Torppa
| Kuopion työväentalo Torppa | |
|---|---|
 Kuopion työväentalo Minna Canthin kadulla vuonna 1907. |
|
| Osoite | Puijonkatu 23 (Kauppakeskus Sektori) |
| Sijainti | Kuopio, keskusta |
| Valmistumisvuosi | 1923 / 1956 / 1959 / 1977 / 1988 |
| Purkuvuosi | 1955 / 1959 / 1987 |
| Suunnittelija | Iikka Martas / Heikki Tegelman |
| Rakennuttaja | Kuopion Työväenyhdistys ry / Kuopion Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry |
| Omistaja | Kuopion Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry |
| Runkorakenne | hirsi / kivi |
| Julkisivumateriaali | lauta / kivi |
 |
|
Kuopion työväentalo Torppa oli Kuopion työväenyhdistyksen ja myöhemmin Kuopion sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen omistama työväentalo Kuopiossa. Yhdistyksellä oli talo ensin Minna Canthin kadulla ja vuodesta 1923 Puijonkadulla, missä nykyään sijaitsee Kuopion sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen omistama Kauppakeskus Sektori.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuopion työväenyhdistys perustettiin vuonna 1889. Yhdistys toimi alkuun wrightiläisenä työväenyhdistyksenä, ja siihen liittyi työläisten lisäksi esimerkiksi opettajia ja kauppiaita. Vuoteen 1903 mennessä wrightiläiset olivat jääneet vähemmistöön, ja yhdistys liittyi Suomen Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Vuonna 1920 Kuopion työväenyhdistyksen johtoon nousivat vasemmistososialistit, ja se liittyi Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen. Sosialidemokraatit lähtivät tämän seurauksena yhdistyksestä ja perustivat Kuopion sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen.
Ensimmäisen talonsa Kuopion työväenyhdistys osti nykyisen Minna Canthinkadun ja Piispankadun kulmasta vuonna 1900. Talo nimettiin Torpaksi, ja siihen rakennettiin juhlasali näyttämöineen, buffetti, lukusali sekä kamari ja keittiö. Taloa remontoitiin vuoden 1901 aikana osin talkoilla ja osin palkkatyönä. Myös muissa tontilla olleissa rakennuksissa oli yhdistyksen tiloja, muun muassa vahtimestarin asunto. Virallisia vihkiäisiä talolla vietettiin marraskuussa 1901. Talo jäi pian ahtaaksi, ja se myytiin jo vuonna 1916 Minna Canthin perillisille, jotka omistivat myös samassa korttelissa sijaitsevan nykyisen Minna Canthin talon.[1][2] Työväentalorakennus oli ainakin vuonna 2007 edelleen olemassa, joskin osa siitä on purettu tontille rakennetun asuinrakennuksen tieltä.[3] Vuonna 1916 yhdistys osti kiinteistön osoitteesta Puijonkatu 23, torin laidalta. Sisällissodan syttyminen hidasti kuitenkin uusiin tiloihin muuttoa. Rakennustöihin päästiin 1920-luvun alussa: tontilla ollutta taloa laajennettiin, ja päärakennuksen yhteyteen rakennettiin talkoilla erillinen juhlasali ja näyttämö. Avajaisia vietettiin helmikuussa 1923. Lapuan liikkeen ja kommunistilakien vaikutuksesta talo suljettiin syksyllä 1930, ja Kuopion työväenyhdistys lakkautettiin vuonna 1932. Kuopion Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys anoi nyt talon ostoa. Se sai ensin vuokrata talon vuonna 1932 ja vuonna 1934 ostaa sen. Talo kävi sotien jälkeen ahtaaksi, se purettiin ja paikalle rakennettiin uusi kivitalo, jonka ensimmäinen osa valmistui vuonna 1956 ja toinen vuonna 1959. Vuonna 1976 tontilta purettiin vanha puurakennus, jota oli käytetty järjestöjen kokoustiloina, ja tilalle tuli jälleen uudisrakennus. 1950-luvulla rakennettu kivitalo taas purettiin 1980-luvun lopulla. Sen paikalle vuonna 1988 rakennettu liiketalo sekä vuonna 1977 valmistunut rakennus muodostavat nykyisen kauppakeskus Sektorin.[1][2]
Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Minna Canthin kadun talo oli rakennettu vuonna 1837. Se oli yksikerroksinen, hirsirakenteinen ja siinä oli peltikatto. Tontilla oli itse asiassa viisi asuinrakennusta ja yhteensä kahdeksan liiteriä, makasiinia ja ulkohuonetta, joista osaa yhdistys käytti itse ja osaa vuokrasi pois.
Puijonkadun tontilla oli myös useita hirsirakennuksia, kaikkiaan kymmenen. Osa niistä purettiin heti 1920-luvun alussa. Tontille vuonna 1923 valmistuneen hirsirakenteisen juhlasalin katsomo oli 16,05 x 14,5 metrin kokoinen ja näyttämö 8,3 x 14,5 m. Katsomoon mahtui yhteensä 483 henkeä. 1950-luvun kivisen talon ensimmäinen osa oli kolmikerroksinen liiketalo. Siinä oli erikoinen jyrkkä kattorakenne: kerroksia oli kadun puolella kolme mutta pihan puolella vain kaksi. Uudisrakennuksen suunnitteli Iikka Martas. Vuonna 1923 rakennettu juhlasali jätettiin vielä pystyyn. Vuonna 1959 se kuitenkin purettiin kivirakennuksen toisen osan tieltä. Kivitaloissa oli pinta-alaa yhteensä 2 364,5 neliömetriä. Vuonna 1977 valmistuneen uudisrakennuksen maanpäällisten kerrosten pinta-ala on noin 1 200 kerrosalaneliömetriä. Lisäksi rakennuksessa on yksi maanalainen kerros sekä väestönsuoja alimmaisena. Vuonna 1988 valmistuneen rakennusosion pinta-ala taas on noin 4 500 kerrosalaneliömetriä. Rakennuksen yhteen kulmaukseen rakennettiin tornimainen osa, johon tuli yhdistyksen johtokunnan kokoushuone. Rakennuksen Kirjastokadun puoleisessa seinässä on 3 x 12,5 metrin kokoinen mosaiikkitaideteos. Lip-la-tus-nimisen teoksen suunnitteli kuopiolainen taiteilija Marja Kolu. Sekä vuoden 1977 että 1988 rakennukset suunnitteli Heikki Tegelman.[1][2]
Toimintaa talolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisellä talolla oli vuokralaisena muun muassa raittiusseura Puijo. Erilaiset seurat järjestivät talolla kursseja ja kokouksia, ja tilaa vuokrattiin myös perhejuhliin. Lisäksi työväenyhdistys julkaisi talolla käsinkirjoitettua lehteä nimeltä Riento. Yhdistyksen soittokunta sekä laulu- ja näytelmäseurat harjoittelivat talolla ja esiintyivät iltamissa. 1900-luvun alkuvuosina yhdistys harjoitti myös sivistystyötä pitämällä oppikursseja esimerkiksi kirjanpidosta ja laskennosta. Kun työväen urheiluseura Kuopion Riento perustettiin vuonna 1907, antoi yhdistys tilojaan sen käyttöön. Kuuluisin Riennon urheilija oli Hannes Kolehmainen. Talolla toimi myös kahvila-ravintola. Syksyn 1905 suurlakon aikaan työväentalolla kokoontui ”lakkohallitus” ja sinne perustettiin lakkokanslia.[2]
Sota-ajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen maailmansodan aikaan vuonna 1916 työväentalolle majoitettiin sotilaita. Sisällissodan aikaan punakaartin toiminnan keskus oli työväentalolla, joskaan työväenyhdistys ei suoraan ollut kaartin toiminnassa mukana. Osa kaartilaisista kuului yhdistykseen, osa ei. Sisällissodan jälkeen työväentalo oli takavarikossa, ja kaupunki muun muassa perusti sinne lastenseimen sisällissodan orpoja varten. Talo palautettiin yhdistykselle tammikuussa 1919, ja yhdistyksen toimintoja aloitettiin uudelleen vuoden mittaan. Pian yhdistys muutti Puijonkatu 23:een, jonka omistus siirtyi 1930-luvun alussa sosialidemokraattiselle yhdistykselle. Toisen maailmansodan alettua työväentalo kokonaisuudessaan oli sotaväen majoitustiloina, ja järjestötoiminta jouduttiin keskeyttämään. Välirauhan aikana talo oli jälleen käytössä, ja käyttövuorot piti hakijoiden runsaan määrän vuoksi arpoa. Jatkosodan aikana työväentalolle saatiin perustettua kirjasto, joka jouduttiin kuitenkin käytön vähäisyyden takia sulkemaan jo vuonna 1947. Huvitilaisuudet olivat sota-aikaan suosittuja, asiapitoisempiin tilaisuuksiin taas oli vaikea saada yleisöä. Sodan jälkeen järjestötoiminta vilkastui. Vuonna 1945 työväentalolla oli työväenyhdistyksen lisäksi 14 eri vakituista käyttäjää, muun muassa teatteri, urheiluseuroja ja järjestöjä. Erilaisia tilaisuuksia järjestettiin talolla kyseisenä vuonna yhteensä 824, mihin ei ole laskettu kerho- ja kurssitilaisuuksia eikä teatterin, kuoron ym. harjoitusvuoroja. Suurin osa tilaisuuksista oli eri järjestöjen kokouksia.[2]
Liiketaloksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1950-luvulla rakennetussa kivitalossa toimi sosialidemokraattisten järjestöjen lisäksi esimerkiksi kello- ja kultasepänliike sekä vaatekauppa. Uuden talon erikoisuus olikin se, että se oli selkeästi liikerakennus eikä pelkkä työväentalo. Toinen erikoisuus oli, ettei taloon tullut lainkaan juhlasalia eikä näyttämöä. Työväenyhdistys avasi uuteen taloon ravintolan nimeltä Torppa. Ravintolaa uudistettiin 1960-luvun alussa, ja sinne hankittiin muun muassa levysoitin nuorison houkuttelemiseksi. Vuonna 1972 ravintolatoiminta kuitenkin lopetettiin, ja tilalle muutti Suomen Työväen Säästöpankki. Vuonna 1988 valmistunut liikerakennus yhdessä vuoden 1977 rakennuksen kanssa muodostaa nykyisen kauppakeskus Sektorin.[2] Kuopion Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys toimii edelleen Sektorin neljännessä kerroksessa, missä on toimistotilojen lisäksi myös saunatilat. Nimiperinnettä jatkaa alakerrassa sijaitseva kokous- ja juhlatila nimeltä Torpan kellari.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Hyvönen, Onni: Pohjois-Savon Työväentalot. Kuopio: Pohjois-Savon Sos.dem. Kulttuurityöntekijät ry., 1988. ISBN 951-99956-5-X.
- ↑ a b c d e f Tuomisto, Tero: Aikain myrskyssä… Kuopion sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen historia 1. Iisalmi: Kuopion Sos.dem. Työväenyhdistys r.y., 1982. ISBN 951-99360-2-5.
- ↑ Kuopion kulttuuriympäristöstrategiahankkeen työryhmä: Kuopion kulttuuriympäristö. Strategia ja hoito-ohjeet kuopio.fi. Arkistoitu 22.9.2018. Viitattu 18.8.2022.
- ↑ Hevander, Heli: Mä nään punasta. Palveluopas Kuopion Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen toiminnasta kiinnostuneille theseus.fi. Viitattu 18.8.2022.