Kumikameli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kumikameli

Tiedot
Toiminnassa 1986
Tyylilaji punk
hard rock
heavy metal
hardcore punk
Kotipaikka Joensuu, Suomi
Laulukieli suomi
Jäsenet

Jarmo Koponenlaulu, kosketinsoittimet
Jussi Musikkakitara, taustalaulu
Jouni Ventobasso, taustalaulu
Herman Keränenrummut

Entiset jäsenet

Petteri Kukkonen, kosketinsoittimet (19861990)
Hannu Lajunen, rummut (1986–1993)
Jouni Hukka, rummut (1993)
Janne Hurskainen, rummut (1993-1994)
Anssi Rosenius, rummut (1994–2000)
Olli-Matti Wahlström, rummut (2000-2015)
Jukka Hyrkäs, kitara (1993–1994)

Levy-yhtiö

Stupido Twins1991
60.000 Järveä1989–1990
Discophon1988–1989

Kotisivut

Kumikameli on Jarmo "Toppo" Koposen, Hannu "Laiska" Lajusen ja Petteri Kukkosen vuonna 1986 perustama rock-yhtye. Yhtyeen ensimmäiset levytykset olivat omaperäistä huumorimusiikkia, josta oli löydettävissä itämaisiakin sävyjä. Tuohon aikaan yhtye ei käyttänyt kitaraa soitinvalikoimassaan, koska halusi välttää rockmusiikin perinteisiä piirteitä.

1990-luvun alussa kokoonpanon uudistuessa vaihtui tyylisuunta raskaaksi punkiksi ja vuonna 2004 ilmestyneellä Kinahmo-albumilla oli jo selviä heavy metal - ja hardcore punk -vaikutteita. Yhtyeen kitaristi Jussi Musikka sekä entinen rumpali Olli-Matti Wahlström vaikuttavat myös 51koodia-yhtyeessä. Kumikameli tunnetaan myös sivuprojekteistaan, joista menestynein ja tunnetuin on humppa-coveryhtye Eläkeläiset.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kumikameli sai alkunsa vuonna 1986 Hassisen Koneen treenikämpällä, missä Jarmo Koponen oli juopottelemassa kavereidensa kanssa. Kaverukset saivat idean tehdä musiikkia ilman perinteisiä rock-soittimia ja päättivät perustaa yhtyeen.[1] Musiikkinsa he esittivät mandoliinilla, banjolla, haitarilla ja kosketinsoittimilla.

Kumikameli herätti ihmetystä live-esiintymisillään ja pian Kumikameli olikin studiossa levyttämässä esikoisalbumiaan omakustanteisesti. Discophon-levy-yhtiö kiinnostui materiaalista ja julkaisi sen vuonna 1988. Taival Discophonin kanssa jäi yhden albumin mittaiseksi mutta Kumikameli löysi pian kodin 60.000 Järveä -pienlevy-yhtiöltä ja vuonna 1989 ilmestyi Nahkasuiden paluu.

Vuonna 1990 kosketinsoittaja Petteri Kukkonen joutui jättämään yhtyeen. Hänen jättämänsä paikan täytti basisti Jouni Vento. Bassoa aikaisemmin soittanut Koponen vaihtoi soittimensa kitaraan ja näin yhtye luopui alkuperäisestä ideastaan olla käyttämättä perinteisiä rock-soittimia. Tämä musiikillinen suunnanmuunnos johti yhtyeen musiikkityylin kehittymisen punkimpaan suuntaan. Uudella kokoonpanolla Kumikameli levytti vielä muutaman singlen 60.000 Järveä -yhtiölle ennen kuin yhtiö kaatui taloudellisiin vaikeuksiin. Yhtye alkoi levyttää seuraajaa Nahkasuiden paluulle omalla kustannuksellaan, kunnes Stupido Twins osoitti kiinnostusta orkesteriin. Vuonna 1991 ilmestyi Marsin sankarit, jolla yhtyeen uusi ilme esiteltiin yleisölle. Samalla linjalla jatkettiin seuraavan vuoden Kourallinen kääpiöitä -albumilla.

Hannu Lajunen jätti yhtyeen vuonna 1993 kyllästyttyään soittamiseen ja jätti Jarmo Koposen ainoaksi alkuperäisjäseneksi. Korvaajaksi löytyi Jouni Hukka, jonka Kumikameli-ura jäi vain alle vuoden mittaiseksi. Yhtye laajeni nelikoksi Jukka Hyrkäksen liittyessä mukaan. Tämä kokoonpano julkaisi vain Ufojen lunnaat -levyn ennen Hukan lähtöä. Hänen tilalleen tuli HC Andersen -yhtyeen Janne Hurskainen. Vuonna 1994 levytettiin Voitto-EP mutta suurimman osan vuodesta Kumikameli oli telakalla yhtyeen jäsenten keskittyessä Eläkeläisiin. Eräällä Eläkeläisten keikalla Hurskainen ja muu yhtye riitaantuivat, mikä johti Hurskaisen eroon. Kumikameli oli jo nauhoittanut Saturnuksen vararengas -albumin, jolla Hurskainen soitti, mutta se päätettiin jättää julkaisematta. Vastoinkäymiset jatkuivat, kun kitaristi Hyrkäs ilmoitti, ettei hän halunnut enää lähteä kiertueelle yhtyeen kanssa. Koponen ja Vento jatkoivat kahdestaan ja tekivät musiikkia rumpukoneen avustamana mutta olivat tyytymättömiä tilanteeseen.

Kumikameli jatkoi toimintaansa vuonna 1996 kun Jussi Musikka ja Anssi Rosenius liittyivät yhtyeeseen. Tällä kokoonpanolla Kumikameli levytti uusia kappaleita Parhautta-kokoelmalevylle, joista osa oli tehty jo Saturnuksen vararengas -albumille. Lisää samaa materiaalia päätyi Senssit/Förbannade-albumille, joka julkaistiin seuraavana vuonna. La Serenadan jälkeen Rosenius jätti yhtyeen ja hänet korvasi Kumikamelissa keikoilla kitaraa soittanut Olli-Matti Wahlström. Tämän jälkeen Kumikamelissa ei tapahtunut kokoonpanomuutoksia ennen vuotta 2015, jolloin Wahlström lähti bändistä keskittyäkseen CMX:ään. Hänet korvasi mm. Eläimessä aiemmin soittanut Herman Keränen. Välillä yhtye on ollut tauolla jäsenten Eläkeläiset-kiireiden takia mutta, vaikka tämä sivuprojekti on kasvanut pääbändiään suositummaksi, se ei ole rajoittanut Kumikamelin toimintaa.

Vuonna 2006 Eläkeläisten keikalla Jarmo Koponen putosi lavalta, jonka seurauksena hänen kyynärpäänsä ja ranteensa murtuivat. Kuntoutuksesta huolimatta hän ei voi enää soittaa kitaraa. Jussi Musikka jatkoi yhtyeen ainoana kitaristina ja Koponen keskittyi laulamiseen ja soittaa keikoilla koskettimia.[1]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Petteri Kukkonen - kosketinsoittimet (1986-1990)
  • Hannu "Laiska" Lajunen - rummut (1986-1993)
  • Jouni "Huuko" Hukka - rummut (1993)
  • Janne "Ema" Hurskainen - rummut (1993-1994)
  • Jukka "Prinssi" Hyrkäs - kitara (1993-1994)
  • Anssi "Ronski" Rosenius - rummut (1996-2000)
  • Olli-Matti Wahlström - rummut (2000-2015)

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmalevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kumikameli on soittanut uransa varrella monenlaista musiikkia ja se on tehnyt useita musiikillisia suunnanvaihdoksia. Kumikameli aloitti soittamalla huumorimusiikkia, jossa laulua oli säestetty pääasiassa kosketinsoittimilla. Marsin sankarit -albumista alkaen yhtye on käyttänyt sähkökitaroita ja on esittänyt siitä lähtien rock-pohjaista musiikkia. Tämän kauden Kumikameli-musiikkia voisi kuvailla parhaiten punkiksi monien kappaleiden aggressiivisuuden takia. Heidän musiikkinsa vaihtelee aina ääripäiden välillä ja punk-levyilläkin on rauhallisia ja aikaisemmasta Kumikamelista muistuttavia kappaleita. Avara luonto -albumista eteenpäin Kumikamelin musiikki muuttui helpommin lähestyttäväksi. Sitä voisi kuvailla vaihtoehtorockiksi. Kinahmo-albumi oli jotain täysin erilaista. Levyllä Kumikameli soittaa raskaammalla otteella ja kappaleet ovat saaneet vaikutteita metallimusiikista ja hardcore punkista.

Vaikka Kumikameli on muuttunut paljon musiikillisesti, ovat heidän sanoituksensa säilyneet kierolla mustalla huumorilla sävytettyinä tarinoina nyrjähtäneistä ihmisistä ja oudoista tilanteista. Esimerkiksi kappaleessa Urho mies huomaa hitaasti kivettyvänsä ja päätyy puistoon patsaaksi jäykistyttyään täysin. Usein jotain asiaa katsotaan uudesta näkökulmasta, kuten kappaleessa Askartelen, jossa kuvataan Jumalan luomistyö paperieläinten askarteluna.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Olli Koikkalainen: Kumikameli: Tie sydämeen käy rintalastan lävitse Noise.fi. 16.10.2006. Viitattu 9.5.2010. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]