Tämä on lupaava artikkeli.

Kultapyrstö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kultapyrstö
Psarocolius decumanus.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Turpiaalit Icteridae
Suku: Kultapyrstöt Psarocolius
Laji: decumanus
Kaksiosainen nimi

Psarocolius decumanus
(Pallas, 1769)

Alalajit[2]
  • P. d. decumanus
  • P. d. insularis
  • P. d. maculosus
  • P. d. melanterus
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kultapyrstö Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultapyrstö Commonsissa

Kultapyrstö (Psarocolius decumanus) on laajalla alueella Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava turpiaaleihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultapyrstö on hyvin suurikokoinen varpuslintu. Naaraat ovat kooltaan 33–38 cm ja koiraat huomattavasti kookkaampia, pituudeltaan 46–49 cm. Kultapyrstökoiras on höyhenpuvultaan pääosin kiiltävän musta, eräillä alalajeilla on mustien höyhenten seassa myös keltaisia. Päälaella on ohut hiusmaisten höyhenten muodostama töyhtö, joka on usein hankala havaita. Koiraan silmien iiris on sininen. Nokka on suurikokoinen ja valkoinen. Kultapyrstökoiraan perä on kastanjanruskea ja pyrstö kirkkaan keltainen lukuun ottamatta keskimmäisiä mustia höyheniä. Naaras on väritykseltään vaaleampi ja naaraalla ei ole töyhtöä ja silmä on väriltään harmaampi.[3][4][5]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultapyrstön elinympäristö ulottuu Keski-Amerikassa Panamasta etelään ja Etelä-Amerikassa sitä tavataan laajalla alueella Andeilta Amazonian ja Argentiinan pohjoisosiin sekä Trinidad ja Tobagosta. Laji puuttuu Brasilian koillisrannikolta. Linnun elinympäristöjä ovat kosteat avoimet metsät ja metsien reunamaat. Laji tulee toimeen myös osittain hakatuilla alueilla. Lisäksi lajia tavataan myös kahviviljelmiltä ja maatalousmailta, joilla kasvaa yksittäisiä puita. Kultapyrstön elinympäristöt sijaitsevat yleensä alle 2 600 metrin korkeudella merenpinnasta.[3][5][6][7]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultapyrstö liikkuu useammin yksin kuin muut kultapyrstöjen suvun lajit. Se voi liittyä myös pieniksi parviksi, joissa voi olla myös muita kultapyrstöjen suvun lajeja sekä kasikkeja. Linnun ravinto koostuu hyönteisistä, hedelmistä ja marjoista.[3][7]

Kultapyrstö pesii kolonioina, joissa on yksi hallitseva koiras, joka pesii useiden naaraiden kanssa. Koloniassa on tyypillisesti kolmesta neljään koirasta ja jopa kolmekymmentä naarasta. Koloniat sijaitsevat metsän ulkopuolella kasvavassa puussa. Naaras kuroo pitkän pussimaisen pesän korkeaan puuhun, jossa on usein myös herhiläispesiä, jotka suojelevat lintuja saalistajilta. Naaras munii yhdestä kahteen vihreää tai harmaata mustapilkullista munaa.[3][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Psarocolius decumanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.2.2014. (englanniksi)
  2. Psarocolius decumanus ITIS. Viitattu 11.9.2010. (englanniksi)
  3. a b c d Bird: The Definitive Visual Guide, s. 471. Dorling Kindersley, 2007. ISBN 978-1-4053-4585-9. (englanniksi)
  4. Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The oscine passerines, s. 375. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-70756-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.9.2010). (englanniksi)
  5. a b c Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 563. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.9.2010). (englanniksi)
  6. Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 433. Princeton University Press, 1992. ISBN 978-0-691-02512-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.9.2010). (englanniksi)
  7. a b Steven L. Hilty,Rodolphe Meyer de Schauensee: Birds of Venezuela, s. 828. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0691092508. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.9.2010). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]