Kultaperäkasikki
| Kultaperäkasikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Turpiaalit Icteridae |
| Suku: | Kasikit Cacicus |
| Laji: | cela |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cacicus cela |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kultaperäkasikki (Cacicus cela) on laajalla alueella Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava turpiaaleihin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kooltaan kultaperäkasikki on 23–29 cm ja koiras on naarasta kookkaampi. Väritykseltään laji on pääosin kiiltävän musta. Siipilaikku, alavatsa ja perä ovat väriltään kirkkaan keltainen. Kultaperäkasikin nokka on väriltään valkoinen ja silmän iiris on sininen.[3][4][5]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultaperäkasikin levinneisyysalue ulottuu Panaman länsiosista etelään aina Bolivian pohjoisosiin ja Brasiliaan. Lisäksi lajia tavataan myös Trinidad ja Tobagossa. Linnun elinympäristöä ovat metsien reunamaat, metsät ja puoliavoimet ympäristöt, joilla kasvaa yksittäisiä puita.[3][5]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultaperäkasikit liikkuvat suurina ryhminä. Laji pesii kolonioissa ja yhdessä puussa voi olla jopa sata pussimaista pesää. Pesä sijaitsee usein joessa olevassa saaressa sijaitsevassa puussa, jossa on usein myös herhiläispesä. Herhiläiset suojaavat pesiä petolinnuilta ja joessa elävät kaimaanit ja saukot syövät käärmeitä, jotka voisivat myös olla uhkana pesiville linnuille. Herhiläisten arvellaan myös karkottavan kärpäsiä, joilla on loisina punkkeja, jotka poikasiin tarttuessaan voivat tappaa ne. Yhteispesinnästä on etua myös petolintujen karkottamisessa. Jos pedot onnistuvat tuhoamaan pesiä, naaraat rakentavat uuden koloniaan toiseen puuhun. Parhaissa pesäpuissa on eniten pesiä.[6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Cacicus cela IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Cacicus cela ITIS. Viitattu 14.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Bird: The Definitive Visual Guide, s. 471. Dorling Kindersley, 2007. ISBN 978-1-4053-4585-9. (englanniksi)
- ↑ Thomas S. Schulenberg: Birds of Peru, s. 297. Princeton University Press, 2007. ISBN 978-1-4008-3449-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.9.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 433. Princeton University Press, 1992. ISBN 978-0-691-02512-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.9.2010). (englanniksi)
- ↑ Arthur Grosset: Yellow-rumped Cacique arthurgrosset.com. Viitattu 14.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Scott K. Robinson: Coloniality in the Yellow-rumped Cacique as a defense against nest predators. The Auk, 1985, 102. vsk, s. 506–519. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.9.2010. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)