Kultakuoriainen
| Kultakuoriainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen [1] |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Scarabaeiformia |
| Yläheimo: | Turilasmaiset Scarabaeoidea |
| Heimo: | Lehtisarviset Scarabaeidae |
| Alaheimo: | Cetoniinae |
| Tribus: | Cetoniini |
| Suku: | Cetonia |
| Laji: | aurata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Kultakuoriainen (Cetonia aurata) on lehtisarvisiin (Scarabaeidae) kuuluva kovakuoriaislaji.[2]
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kotelosta kuoriutumisen jälkeen täysikasvuinen kultakuoriainen on keskimäärin noin 20 millimetrin mittainen.[2]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuoriainen on väriltään yleensä kiiltävän metallinvihreä, vaikka yksilökohtaisesti väritys saattaakin joskus vaihdella myös pronssin, kuparin, violetin, sinimustan ja harmaan välillä. Se on leveäselkäinen ja sen peitinsiivissä on ohutta vaaleaa kirjailua. Kultakuoriainen muistuttaa suuresti lähisukulaistaan kuparikuoriaista (Protaetia cuprea tai Potosia cuprea).[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultakuoriaiset ovat melko yleisiä koko Euroopassa, mutta erityisesti niitä esiintyy Etelä- ja Keski-Euroopassa.
Suomessa kultakuoriainen on yleinen lähes koko maassa.[2]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikuinen kultakuoriainen on päiväaktiivinen ja viihtyy kesän auringonpaisteessa. Se on myös taitava lentäjä: lentoon lähtiessään sen ei tarvitse levittää peitinsiipiään, sillä kuoriainen voi työntää lenninsiipensä esille peitinsiipien alla olevista lovista.[2]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuoriainen viihtyy hyvin putkikasvien kukinnoilla, joilla se käyttää kukkien siitepölyä ja terälehtiä ravinnokseen. Kuoriaiselle kelpaa hyvin myös ruusun, ohdakkeen ja mesiangervon kukat.
Toukat elävät lahossa puuaineksessa tai kasvien juuria syöden.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Kultakuoriainen – Cetonia aurata Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d e f Seppo Parkkinen: Selkärangattomat: Kotimaan luonto-opas, s. 492–493. Kultakuoriainen. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-19804-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Skannattu 3d-malli Kultakuoriainen (Cetonia aurata)
- Laji.fi: Kultakuoriainen (Cetonia aurata)
- Ötökkätieto: Kultakuoriainen (Cetonia aurata)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Cetonia aurata (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Cetonia aurata (flower, beetle) (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Cetonia aurata, the Green rose chafer (englanniksi)