Kultakalat 1933
| Kultakalat 1933 | |
|---|---|
| Gold Diggers of 1933 | |
 |
|
| Ohjaaja |
|
| Käsikirjoittaja | |
| Perustuu | Avery Hopwoodin näytelmään |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä |
|
| Kuvaaja | Sol Polito |
| Leikkaaja | George Amy |
| Tuotantosuunnittelija | Anton Grot |
| Pukusuunnittelija | Orry-Kelly |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
| Levittäjä |
Warner Bros. Netflix Fandango at Home |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 97 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 433 000 USD |
| Edeltäjä | Kultakalat 1929 |
| Seuraaja | Kultakalat 1935 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Kultakalat 1933 (myös pelkästään Kultakalat;[1] engl. Gold Diggers of 1933; myös Golddiggers of 1933) on vuonna 1933 ensi-iltansa saanut Mervyn LeRoyn ohjaama yhdysvaltalainen elokuvamusikaali, johon sekoittuu myös draamaa ja komediaa. Elokuvan pääosissa ovat Joan Blondell, Ruby Keeler, Aline MacMahon, Ginger Rogers ja Dick Powell. Kultakalat 1933 kertoo neljästä Broadwayn revyytytöstä, jotka etsivät uutta musikaalia ja rikkaita sulhasia.
Kultakalat 1933 perustuu Avery Hopwoodin näytelmään, jonka pohjalta Erwin S. Gelsey ja James Seymour laativat elokuvan käsikirjoituksen; dialogin tekivät David Boehm ja Ben Markson.[2][3] Elokuvan tuottajina olivat Robert Lord ja Jack Warner, ja Warner Bros. oli elokuvan tuotanto- ja levittäjäyhtiönä.[3][2][1] Elokuvamusikaalin musikaalinumerot ohjasi Busby Berkeley, ja elokuvan musiikista ja sävellyksestä vastasivat Harry Warren ja Al Dubin.[3] Vuonna 2003 Kultakalat 1933 valittiin kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä elokuvana säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä.[4][2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultakalat 1933 sijoittuu 1930-luvun lama-aikaan, jolloin neljä Broadwayn revyytyttöä ovat muiden lailla työttömiä. Heihin kuuluvat laulajatar Carol (Joan Blondell), nuori ja viaton Polly (Ruby Keeler), komedienne Trixie (Aline MacMahon) ja glamouria huokuva Fay (Ginger Rogers), jotka yrittävät saada varakkaat sulhaset. Revyytyttöjen luotto-ohjaaja Barney Hopkins (Ned Sparks) valmistelee heille uuden musikaalin, mutta lama-ajan tiukassa taloustilanteessa musikaalille ei ole rahoitusta. He saavat lopulta apua salaperäiseltä Brad Roberts -nimiseltä säveltäjältä (Dick Powell), joka myöhemmin paljastuu miljonäärin perijäksi. Musikaalin harjoitusten aikana Bradin rakkaus Pollya kohtaan kasvaa, mutta heidän onnensa tiellä ovat Bradfordin suvun edustajat.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Joan Blondell | … | Carol King, laulaja |
| Ruby Keeler | … | Polly Parker, nuori tyttö |
| Aline MacMahon | … | Trixie Lorraine, komedienne |
| Ginger Rogers | … | Fay Fortune, lumoava kaunotar |
| Dick Powell | … | Robert Treat Bradford / Brad Roberts, laulaja-lauluntekijä |
| Warren William | … | J. Lawrence Bradford, Bradin veli |
| Ned Sparks | … | Barney Hopkins, tuottaja |
| Guy Kibbee | … | Fanuel H. Peabody, Bradford-perheen asianajaja |
| Etta Moten | … | solisti |
| Billy Barty | … | lapsi |
| Busby Berkeley | … | cameo-rooli |
| Charles Lane | … | avustaja |
| Dennis O’Keefe | … | avustaja |
| Jane Wyman | … | avustaja |
| Sterling Holloway | … | avustaja |
| … |
Musikaalinumerot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultakalat 1933 -elokuvassa on neljä laulu- ja tanssinumeroa, jotka suunnitteli, lavasti ja ohjasi Busby Berkeley.[2] Berkeley laati myös musikaalinumeroiden koreografiat.[2] Musikaalinumeroiden laulut sävelsivät ja sanoittivat Harry Warren ja Al Dubin.[2][3]
| Kappale | Laulaja(t) | Tanssija(t) | Säveltäjä | Sanoittaja |
|---|---|---|---|---|
| ”We’re in the Money” | Ginger Rogers ja kuoro | revyytytöt | Harry Warren | Al Dubin |
| ”Pettin’ in the Park” | Ruby Keeler ja Dick Powell | Ruby Keeler | ||
| ”The Shadow Waltz” | Ruby Keeler, Ginger Rogers ja viulistitytöt | |||
| ”Remember My Forgotten Man” | Joan Blondell ja Etta Moten |
Lisäksi elokuvaan kuvattiin Ginger Rogersin laulama ”I’ve Got to Sing a Torch Song” -musikaalinumero, joka kuitenkin leikattiin elokuvasta jälkituotannon aikana.[2] Kappale esiintyy elokuvan alussa Dick Powellin laulamana. Alun perin musikaalinumero ”Pettin’ in the Park” suunniteltiin elokuvan loppuun, mutta numero ”Remember My Forgotten Man” valmistumisensa jälkeen sai paikan elokuvan lopussa Jack Warnerin ja Darryl F. Zanuckin määräyksestä.[2] Harry Warren ja Al Dubin sävelsivät ja sanoittivat kappaleen ”Forgive Me for Loving You” elokuvaa varten, mutta sitä ei kuitenkaan käytetty.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan Kultakalat 1933 tarina perustuu Avery Hopwoodin komedianäytelmään The Gold Diggers (1919), joka oli saanut ensi-iltansa New Yorkin Broadwaylla Lyceum Theatressa 30. syyskuuta 1919.[2][5] Näytelmä oli menestys, ja sitä esitettiin yhteensä 717 esitystä.[5] Näytelmän viimeinen esitys oli 18. kesäkuuta 1921.[5]
Kultakalat 1933 -elokuvan työnimenä oli High Life, ja se kuvattiin noin 433 000 dollarin budjetilla WB:n studiolla Kalifornian Burbankissa.[2] Voimakas 6,4 momenttimagnitudin Long Beachin maanjäristys iski, kun musikaalinumeroa ”The Shadow Waltz” oltiin kuvaamassa 10. maaliskuuta 1933.[2] Maanjäristys aiheutti studiossa sähkökatkoksen ja oikosulkuja.[2] Henkilövahingoilta vältyttiin, vaikka Busby Berkeley oli vähällä pudota kamerapuomilta ja kuorotytöt olivat kymmenen metrin korkeudessa.
Julkaisu ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultakalat 1933 sai Yhdysvaltain ensi-iltansa maanlaajuisesti 27. toukokuuta vuonna 1933,[6][2] ja Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 25. joulukuuta 1933.[1] Kultakalat 1933 oli ilmestyessään suuri arvostelu- ja yleisömenestys.[2] Vuonna 1934 Nathan Levinson sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta äänityksestä.[2][3] Rotten Tomatoes -sivuston mukaan kriitikoiden arvosteluista täysi sata prosenttia on myönteistä perustuen yhdeksään arvosteluun.[6]
Warner Home Video julkaisi Kultakalat 1933 ensimmäistä kertaa DVD:nä Yhdysvaltain markkinoille 21. maaliskuuta vuonna 2006.[6][3]
Muut Kultakalat-elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kultahämähäkkejä (The Gold Diggers, 1923), ohjaus Harry Beaumont
- Kultakalat 1929 (Gold Diggers of Broadway, 1929), ohjaus Roy Del Ruth
- Kultakalat 1935 (Gold Diggers of 1935, 1935), ohjaus Busby Berkeley
- Kultakalat 1937 (Gold Diggers of 1937, 1936), ohjaus Lloyd Bacon
- Gold Diggers in Paris (1938), ohjaus Ray Enright
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Gold Diggers of 1933 (1933) Elonet. Viitattu 8.11.2014.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Gold Diggers of 1933 (1933) Turner Classic Movies – TCM. Arkistoitu 11.12.2014. Viitattu 8.11.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Gold Diggers of 1933 (1933) AllMovie. Viitattu 8.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Complete National Film Registry Listing National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 8.11.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c The Gold Diggers Internet Broadway Database – IBDB. Viitattu 8.11.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Gold Diggers of 1933 Rotten Tomatoesissa. (englanniksi) Viitattu 8.11.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kultakalat 1933 Internet Movie Databasessa (englanniksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kultakalat 1933 Wikimedia Commonsissa
