Kuljunojan luhtaorvokki
Kuljunojan luhtaorvokki oli Mäntsälän Nummisissa[1] sijainnut erityisesti suojeltavan lajin, luhtaorvokin kasvupaikka. Kasvupaikka on ollut rauhoitettu vuodesta 2004 lähtien. Rauhoitusalue on laajuudeltaan 0,76 hehtaaria.[2] Luhtaorvokki on erittäin uhanalainen.[3] Sen tiedetään (2011) esiintyvän Suomessa vain Hangon Santalankorvessa, Jomalassa, Karkussa, Kökarin Österbyggessä, Tohmajärven Onkamossa ja Vihdin Kourlassa.[1]
Kuljunojan luhtaorvokkiesiintymän löysivät Lalli Laine, Yrjö Vasari ja Matti Kaasinen vuonna 1946. Esiintymän kehitystä seurattiin säännöllisesti 1946–1951, 1982–1984 ja 1987–1990. 1980-luvun alussa Kuljunojan puro ruopattiin ja maata siirrettiin niin, että vanha uoma katosi. Tämä hävitti luhtaorvokin pääesiintymän. Puron ympärillä olleet tulvaniityt olivat kadonneet jo aiemmin. Metsässä olleissa erillisissä luhtaorvokkiesiintymissä kasvoi vuonna 1983 yhteensä 20 luhtaorvokkiyksilöä. Vuoden 1987 kartoituksessa Kuljunojan penkereestä ja sen välittömästä läheisyydestä, noin 10 metrin matkalta, löytyi viisi pientä kasvustoa, joissa kasvoi yhteensä 370 yksilöä. Vuosina 1991–2004 esiintymää seurattiin satunnaisesti. Vuonna 2003 Uudenmaan ympäristökeskus kartoitti alueen suojelualuerajausta varten. Rajauspäätös tehtiin 2004 ja alue rauhoitettiin erityisesti suojeltavan lajin kasvupaikkana.[1]
Metsänhoito uhkasi esiintymää jatkuvasti. Kasvupaikan suojelun jälkeen paikkaa hoidettiin poistamalla muutamia varjostavia kuusia. Vähän sen jälkeen koko kasvupaikan ympäristö hakattiin avoimeksi, jonka vuoksi kasvupaikka muuttui liian valoisaksi. Muu kasvillisuus tihentyi ja vuonna 2008 luhtaorvokin havaittiin hävinneen Kuljunojalta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko: Luhtaorvokki Suomessa 1851–2011 (PDF) (Verkkoliite) Lutukka. 2011, vsk. 27. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikkö. Viitattu 15.7.2017.
- ↑ Luonnonsuojelu Mäntsälässä Keski-Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 15.7.2017.
- ↑ Luhtaorvokki Luontoportti. Helsinki: NatureGate Promotions Finland. Viitattu 15.7.2017.