Kuljun kartano (Suoniemi)
_-_panoramio.jpg)
Kuljun kartano on Kuloveden rannalla Nokialla entisen Suoniemen kunnan alueella sijaitseva kartano, joka muodostettiin 1670 säteriratsutilaksi. Suoniemen Kuljun ja Kauniaisten kylät annettiin 1641 läänityksenä Ruotsin armeijan ylipäällikölle, sotamarsalkka Herman Wrangelille. Tämän läänityksen peruuttamisen jälkeen perustettiin kyliin Kuljun kartano ja 1690-luvulla Kauniaisten kartano. Kuljun kartanon maat ulottuivat aina Siuronkoskeen saakka, jossa kartanolla oli omistuksessaan vesimyllyjä. Kuljun kartanolla oli useita torppia 1700-luvulta alkaen. Kartanon torpat sijaitsivat Siurossa sekä Järvenjärven ja Jokistenjärven rannoilla. Torpat itsenäistyivät vuodesta 1918 alkaen. Toisen maailmansodan jälkeen kartanon maita pakkoluovutettiin maanhankintalain nojalla siirtoväelle noin 600 hehtaaria, ja uusia maatiloja muodostettiin 48.[1][2]
Mellinin suku omisti Kuljun kartanon lähes 200 vuoden ajan. Vuonna 1894 kartanon osti maisteri Anton Elving, ja kartano on sen jälkeen ollut Elvingin suvun omistuksessa. Vuonna 1904 Anton Elving perusti Kuljun kartanon yhteyteen Siuron puuhiomon ja Kuljun höyrysahan toiminimellä Anton Elving.[3][4] Nykyisin Kuljun kartanon omistaa Elving-suvun perillinen Antonia Berglund[5].
Kuljun kartanon päärakennuksen runko on vuodelta 1767. Kaksikerroksinen klassistyylinen hirsinen päärakennus on rapattu. Päärakennusta korjattiin ja laajennettiin matalimmilla sivurakennuksilla vuosina 1916–1917 arkkitehti Birger Federleyn suunnitelmien mukaan. Kuloveden puolella sijaitsevaa kartanopuistoa reunustavat puurivit ja etelän puolella Porin radan vieressä kuusiaita. Päärakennuksesta kartanon talouspihalle kulkevan kujan varrella on useita talous- ja asuinrakennuksia. Kartanon navetan runko on alun perin muurattu savesta ja kanervista 1740 ja se on verhoiltu tiilillä vuonna 1900. Kartanoon liittyy myös muonamiesten 1920-luvulla rakennettu asuinrakennusryhmä.[1]
Tampere–Pori-rata ohittaa Kuljun kartanon aivan Kuloveden rannassa. Radalla oli kartanon kohdalla Kuloveden seisake, joka oli toiminnassa radan avaamisesta, vuodesta 1895 vuoteen 1971. Seisake nimettiin Kulovedeksi, koska Riihimäki–Tampere-radalla oli jo ennestään Kulju-niminen rautatieliikennepaikka. Kuloveden liikennepaikan rakennukset on purettu.[6]
Elokuvassa Mommilan veriteot 1917 (1973) Kuljun kartano esittää Mommilan kartanoa sekä sisä- että ulkokuvissa[7].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Museovirasto Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt : Nokia : Kauniaisten ja Kuljun kartanot
- ↑ Jussi Koivuniemi, Mervi Kaarninen ja Pekka Kaarninen: Nokian ja Pirkkalan historia 1865–1993, s. 374. Nokian kaupunki ja Pirkkalan kunta, 1993. ISBN 951-95972-1-2.
- ↑ Anna-Liisa Heikkilä : Kuloveden kylien historiaa
- ↑ Anton Elvingin teollisuuslaitokset, Tampereen Sanomat, 17.03.1929, nro 65, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Perilliset | Tässä arvokartanossa vielä hiljattain kaksi poikamiestä vietti boheemia elämää – Nyt perintöriitojen jälkeen sitä emännöi nainen, jonka sukuhistoria on mykistävä Aamulehti. 21.11.2021. Viitattu 13.11.2023.
- ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 121. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3.
- ↑ Mommilan veriteot 1917 Elonet. , Kuvauspaikat. Viitattu 18.8.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]