Saattue
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Saattue on usean kulkuneuvon joukkio, joka kulkee organisoidusti yhdessä. Saattueeseen voi kuulua vaikkapa moottoriajoneuvoja, laivoja, lentokoneita tai yhdistelmä näitä. Tyypillistä saattueille on työnjako. Esimerkiksi sotatilassa rahtilaivat kulkevat taistelualusten suojaamana.
Usein saattue on sotilaallinen käsite, mutta sitä voi käyttää myös ei-sotilaallisessa merkityksessä, kuten ajaessa kaukaisten ja syrjäisten alueiden läpi tai erilaiset autosaattueet kuten hautajaissaattue.
Laivasaattueet ensimmäisessä maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-luvun alussa dreadnought -luokan taistelulaivojen kehittäminen mullisti voimasuhteita merellä. Uusien taistelulaivojen nopeus ja niiden tykkien kantama teki niistä ylivoimaisia kauppalaivojen tuhoajia. Taistelulaiva kykeni upottamaan useita aluksia näkymättömistä horisontin takaa ennen kuin sitä oli edes saattueesta havaittu. Uhkaa voitiin torjua ainoastaan suojaamalla saattuetta omalla taistelulaivalla. Tämä oli äärimmäisen kallista.
Taistelulaivojen olemassaolo oli pääsyy miksi Britannian Amiraliteetti ei ottanut saattuetaktiikkaa käyttöönsä pohjoisella Atlantilla ensimmäisen maailmansodan alussa. Loppuvuoteen 1914 mennessä saksalaiset taistelulaivat oli karkotettu valtameriltä ja pääasiallisen uhan muodostivat U-veneet. Sukellusveneet olivat vain hieman kauppalaivoja nopeampia ja kykenivät upottamaan muutaman laivan saattuetta kohden sillä niiden torpedo- ja kranaattivarasto oli rajallinen. Amiraliteetilta kului kuitenkin pitkä aika saattuetaktiikan omaksumiseen ja vasta vuonna 1917 sitä ryhdyttiin käyttämään. Saksalaisten sukellusveneiden aiheuttamat tappiot putosivat murto-osaan aiemmasta.
Saattueista esitettiin koituvan myös haittoja. Niiden nopeus määräytyi hitaimman aluksen mukaan, mikä estäisi nopeampien aluksien tehokkaampaa käyttöä. Satamien ylikuormitus lukuisten laivojen saapuessa olisi ongelma, myös toimettomuus seuraavaa saattuetta odotellessa. Ensimmäisen maailmansodan alusmenetyksiä analysoitaessa todettiin näiden ongelmien olevan mitättömiä verrattuna siihen, että saattueissa kulkiessaan riski tulla upotetuksi oli pienempi, vaikka sillä ei olisi saattajia lainkaan. Nopeampien alusten tehoton käyttö oli toisarvoista sen rinnalla, että koko laiva saattoi yksinään purjehtiessaan todennäköisesti tulla upotetuksi. Saattueiden käyttö todellisuudessa helpotti satamien työskentelyä, saattueiden kulkiessa tarkan aikataulun mukaisesti.
Liittoutuneiden laivasaattueet toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan sytyttyä britit omaksuivat laivasaattueiden käytön kauppamerenkulussa aluksi vapaaehtoisena, sittemmin välttämättömyytenä. Sotaa käyvä Yhdistynyt kuningaskunta tarvitsi kipeästi materiaali- ja raaka-ainetoimituksia Atlantin toiselta puolelta Kanadasta ja myöhemmin Yhdysvalloista. Saksalaiset kehittivät erityisiä taktiikoita liittoutuneiden saattueita vastaan, ja liittoutuneet toisaalta vastataktiikoita.
Taistelulaivan musertava tuhovoima saattuetta vastaan kävi selväksi saattue HX-84:n tuhoamisen yhteydessä. 5. marraskuuta 1940 saksalainen taskutaistelulaiva Admiral Scheer hyökkäsi saattuetta vastaan. Alukset Maiden, Trewellard, Kenbame Head, Beaverford, ja Fresno upposivat välittömästi ja muut vaurioituivat. Ainoastaan aseistetun kauppalaivan HMS Jervis Bayn uhrautuva puolustautuminen ja pimeys pelasti loput kauppalaivat tuholta.
Myös suojaamistehtävissä taistelulaivat osoittivat vahvuutensa. Saksalaisten Scharnhorstin ja Gneisenaun lähestyessä 41:n aluksen muodostamaa saattuetta HX-106 pohjoisella Atlantilla 8. helmikuuta 1941, ne väistyivät paikalta havaitessaan HMS Ramilliesin. Sen 15 tuumaisten pääaseiden täysosumat olisivat merkinneet varmasti vakavia vaurioita.
Saksalaisten käyttämä taktiikka
- Pitkän toimintasäteen tiedustelukoneet saattueiden paikallistamiseksi
- Hyökkäykset susilaumoina sukellusveneillä
- Brittiläisen laivaston käyttämien koodisanomien purkaminen
- Kehittyneet laivastoaseet, kuten hakeutuvat torpedot
Liittoutuneiden vastatoimia
- Ilmahyökkäykset saksalaisiin sukellusvenetukikohtiin Brestiin ja La Rochelleen
- Aseistetut kauppalaivat
- Saattuesuojaus edullisesti tuotettavilla korveteilla, fregateilla ja saattuetukialuksilla
- Sukellusveneentorjunta-aseistuksen kehittäminen
- Pitkän toimintasäteen lentopartiointi sukellusveneiden paikallistamiseksi
- Suuremmat saattueet, mahdollistaen useamman saattajan saattuetta kohden
- Aluksien valinta saattueisiin nopeuden perusteella
Saattueen tunnus ilmaisi sen reitin. Esimerkiksi PQ merkitsi Islannin ja pohjoisen Venäjän välistä reittiä, QP taas paluuosuutta.