Kukkahattutäti
Kukkahattutäti on pilkkanimi,[1] jolla viitataan henkilöön – usein naispuoliseen – joka pilkkaajan mielestä osallistuu julkiseen keskusteluun jakelemalla muille moralistisia, yleensä naiiveja neuvoja. Nimitys kukkahattutäti juontuu moraalia tiukasti vartioivien entisajan amerikkalaisten hienostorouvien päähinetyylistä[1].
Toimittaja Saska Saarikosken mukaan kukkahattutädillä ”tarkoitetaan hyväntahtoisen hölmöä naista (tai joskus miestäkin), joka opettaa muille, miten tulee elää”. Esimerkkeinä kukkahattutädeiksi nimitellyistä hän mainitsee Tarja Halosen ja Astrid Thorsin.[2] Toimittaja Ilkka Mattilan mukaan kukkahattutädeiksi kutsutaan verkkokeskusteluissa muun muassa rasististen purkausten arvostelijoita, eläinsuojelijoita, joukkoliikenteen kannattajia sekä yleisesti sosiaalialan työntekijöitä.[1] Helmikuussa 2011 jääkiekkoseura KooKoon päävalmentaja Ismo Lehkonen sai lyhyen toimitsijakiellon nimitettyään Mestiksen vastaavia päättäjiä kukkahattutädeiksi.[3] Paleface kutsuu itseään Luova tuho -albumillaan itseironisesti ”kukkahattudädiksi”.[4]
Kukkahattutäti maahanmuuttokeskustelussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkijoiden Sundén ja Paasonen mukaan sukupuolittunut käsite “kukkahattutäti” ilmestyi maahanmuuttovastaisille foorumeille 2000-luvulla ilmaisemaan naiivia ja moralisoivaa asennetta maahanmuuttoon. Pääasiassa kukkahattutädit on yhdistetty kulttuurisen moninaisuuden, sukupuolten tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. Kuten englanninkielisen maailman "sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit" (SJW eli social justice warriors) kukkahattutädit vastustavat populistista ja nationalistista maahanmuuttovastaisuutta, toivottavat pakolaiset tervetulleeksi ja heiluttavat sateenkaarilippua.[5] Sundén ja Paasonen näkevät negatiivisesti leimatussa käsitteessä yhteyden kriittistä diskurssianalyysia (CDA) edustavan Teun A. van Dijkin näkemykseen,[5] jonka mukaan äärioikeistolaisen median todellisia vihan kohteita eivät ole mustat tai muut vähemmistöt, vaan heitä suojelevat antirasistit.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jenny Sundén & Susanna Paasonen: Shameless hags and tolerance whores: feminist resistance and the affective circuits of online hate. Feminist Media Studies, 2018, 18. vsk, nro 4, s. 643-656. doi:10.1080/14680777.2018.1447427. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.11.2022.
- van Dijk, Teun A.: Elite Discourse and Racism. Sage, 1993. ISBN 0-8039-5071-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Mattila, Ilkka: Kuka on kukkahattutäti. Helsingin Sanomat, 10.9.2009.
- ↑ Saarikoski, Saska: Kukkahattu on naiivi täti. Helsingin Sanomat, 7.5.2011, s. C3.
- ↑ Haukkui kukkahattutädiksi – sai rangaistuksen Ilta-Sanomat. 7.2.2011. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 9.5.2015.
- ↑ Paleface on nyt ”kukkahattudädi” Nyt.fi. 31.10.2014. Viitattu 13.8.2015.
- ↑ a b Sundėn & Paasonen 2018, s. 644
- ↑ van Dijk 1993, s. 262
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anna Amnell: Seksismiä ja ikärasismia kielessä: kukkahattutäti. Blogisisko 29.5.2006.
- Jukka Hämäläinen: Kukkahattutäti – ja vieläpä ylpeä siitä! (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin uutiset 28.10.2011.
- Riina Klemettinen: Kukkahattu kukkistelee. Kielikello 4/2013.