Kuinkas sitten kävikään?
| Kuinkas sitten kävikään? Kirja Mymmelistä, Muumipeikosta ja Pikku Myystä |
|
|---|---|
| Hur gick det sen? Boken om Mymlan, Mumintrollet och Lilla My |
|
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Tove Jansson |
| Kuvittaja | Tove Jansson |
| Kansitaiteilija | Tove Jansson |
| Kieli | ruotsi |
| Genre | satu |
| Kustantaja | Schildts |
| Julkaistu | 1952 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Hannes Korpi-Anttila |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1952 |
| Ulkoasu | nidottu |
| ISBN | 951-0-08687-8 |
| Seuraava | Kuka lohduttaisi Nyytiä? |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kuinkas sitten kävikään? Kirja Mymmelistä, Muumipeikosta ja Pikku Myystä (ruots. Hur gick det sen? Boken om Mymlan, Mumintrollet och Lilla My) on Tove Janssonin kirjoittama ja kuvittama muumiaiheinen kuvakirja, joka ilmestyi vuonna 1952. Se on ensimmäinen suomennettu muumikirja.[1]
Kirja kertoo tarinan Muumipeikon aamuisesta maidonhakumatkasta, joka kääntyy kadonneen Pikku Myyn etsinnäksi. Kirjan tarina on kerrottu runomitassa, samalla tavalla kuin Tove Janssonin myöhemmissä muumikuvakirjoissa Kuka lohduttaisi Nyytiä? (1960) ja Vaarallinen matka (1977). Jokaisella aukeamalla on runonpätkä, joka vie juonta eteenpäin ja päättyy sanoihin ”Vaan kuinkas sitten kävikään?”. Esimerkkinä ensimmäisen aukeaman runo:
- On kello viis, kun varhaiseen
- kaupasta maitokannuineen
- käy kotiin Muumipeikko pien',
- on pitkä taival metsätien,
- puut kolkon korven kohisee,
- kun tuuli ähkyy, huokailee -
- yö vaihtuu aamuun hämärään.
- Vaan kuinkas sitten kävikään?
- (suom. Hannes Korpi-Anttila)
Kirja on tunnettu poikkeuksellisesta rakenteestaan. Sen sivuissa on reikiä, joiden läpi jokaiselta aukeamalta näkee palan sekä edellistä että seuraavaa aukeamaa. Reiät on sovitettu osaksi kuvia, niin että ne ovat esimerkiksi ovi- ja ikkuna-aukkoja tai puiden välissä olevia rakoja. Ne kuljettavat juonta eteenpäin, niin että kirjan hahmot näkevät niiden läpi väläyksiä seuraavan aukeaman tapahtumista tai jopa konkreettisesti siirtyvät niiden kautta sivulta toiselle. Esimerkiksi eräällä aukeamalla Muumipeikko luulee näkevänsä horisontissa Muumitalon savupiipun, joka todellisuudessa on seuraavalla aukeamalla istuvan Mymmelin nuttura. Myös etu- ja takakansissa on reiät: etukannen reiästä näkyvät kirjan etulehdelle kuvatut Muumipeikko ja Mymmeli, takakannen reikä puolestaan on niin pieni, ettei kukaan kirjan hahmoista enää mahdu sen läpi. Tämä kirvoittaa sarkastisen kommentin Pikku Myyltä: ”Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy / niin käy, kun liiaks kehittyy!”
Koska Kuinkas sitten kävikään? oli ensimmäinen suomennettu muumikirja, suomentaja Hannes Korpi-Anttila teki paljon pioneerityötä hahmojen nimiä kääntäessään. Tällaisia ovat esimerkiksi Muumipeikko (Mumintrollet), Muumimamma (Muminmamman), Mymmeli (Mymlan), Pikku Myy (Lilla My) ja hattivatit (hattifnattar). Kaikki Korpi-Anttilan nimisuomennokset eivät kuitenkaan jääneet elämään: hän suomensi nimet Hemulen ja Filifjonkan Hommuliksi ja Vilivinkaksi, mutta myöhempien kääntäjien töissä suomennoksiksi vakiintuivat Hemuli ja Vilijonkka. Hahmon nimeltä Gafsan Korpi-Anttila suomensi Louskaksi. Myöhemmistä käännöksistä osa käyttää tätä nimeä, osassa nimi on suomennettu uudelleen Kampsuksi, osassa taas Kainoksi.
Tarina muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1983 taidegraafikko Tuulikki Pietilä teki kirjan tapahtumiin perustuvan kolmiulotteisen muumikuvaelman. Kuinkas sitten kävikään? -kuvaelma on Tampereen kaupunginkirjaston hallussa.[2]
Vuonna 1993 Ruotsissa valmistui kirjaan perustuva samanniminen lyhytanimaatio. Tove Jansson toimii itse tarinan kertojaäänenä alkukielisessä versiossa. Suomenkielisessä versiossa kertojana on näyttelijä Elina Salo.[3] Animaatio seuraa kirjaa erittäin uskollisesti sivu sivulta.
Toukokuussa 2011 Itella julkaisi postimerkkivihkon, jossa esiintyvät Kuinkas sitten kävikään? -kirjan hahmot Muumipeikko, Mymmeli, Pikku Myy, Muumimamma, Hemuli ja hattivatit. Julkaisussa on kuusi erilaista 2. luokan tarrapostimerkkiä, joiden muotokieli mukailee alkuperäisen kirjan stanssattuja kurkistusaukkoja. Vihkon on suunnitellut Satu Lusa, ja sitä on painettu 500 000 kappaletta.[4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Klassikkovinkkejä Kangasniemi.fi. Arkistoitu 23.9.2009. Viitattu 26.5.2011.
- ↑ Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 78, 100. Toim. Mirja Kivi. Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3.
- ↑ Kuinkas sitten kävikään Suomen elokuvakontakti ry. Viitattu 20.2.2014.
- ↑ Toukokuun suomalaisissa julkaisuissa mittauspisteitä, metsiä, muumeja ja onnenpuu 20.4.2011. Helsinki: Itella Posti Oy. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 20.2.2014.
- ↑ Tekniset tiedot 6.5.2011 ilmestyvistä suomalaisista postimerkeistä (PDF) 2011. Helsinki: Itella Posti Oy. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 20.2.2014.