Ksenonmyrkytys

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ksenon-myrkytys)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ydintekniikkaa. Ksenon ei ole myrkyllistä ihmiselle tai muulle elolliselle.

Ksenonmyrkytys on reaktorifysikaalinen ilmiö, jossa fissioreaktorin sydämeen muodostuu ksenonin isotooppia 135Xe. 135Xe isotooppi on yksi ydinreaktiossa syntyvistä fissiotuotteista. Se on lyhyt ikäinen, mutta sen vaikutus suuri reaktorin toiminnassa. 135Xe isotoopin vaikutus reaktorin toimintaan pohjautuu, sen suureen neutronien absorbointikykyyn.[1][2]

Reaktorin sydän alkaa ksenonmyrkyttyä tyypillisesti, kun sitä käytetään matalalla fissioteholla, johtaen jopa koko reaktorin sammumiseen. Jotta reaktorin sammuminen voitaisiin välttää, on ksenonmyrkytyksen absorvoivaa vaikutusta kompensoitava, ottamalla lisää reaktiivisuusreserviä käyttöön, esimerkiksi pienentämällä säätösauvojen neutronien absorbointia, vetämällä niitä ulos sydämestä. Ksenonmyrkytys voi myös vaikuttaa reaktorin tehojakaumaan, sillä 135Xe isotooppia syntyy sinne eniten, missä fissioteho on ollut aikaisemmin suurin.[1][2]

Ksenonmyrkytys ydinonnettomuuksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ksenonmyrkytys oli yhtenä suurena osatekijänä tapahtumissa, jotka johtivat Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuteen. Matalalla teholla käytetyn reaktorin sydämeen oli alkanut muodostumaan 135Xe isotooppia, jonka seurauksena säätösauvoja oli vedetty ytimestä. Tämän jälkeen neutronien absorbointi reservi oli siirtynyt reaktorissa käytettyyn jäähdytteeseen veteen. Kuitenkin kylmän veden tuominen sydämeen estyi tehdyn turvallisuuskokeen seurauksena, johtaen veden kiehumiseen. Tästä seurasi positiivinen takaisinkytkentä. Tehon hallitsemattomassa nousemisessa valvontahenkilöstö oli päättänyt pikasulkea reaktorin. Kytkettäessä säätösauvoja sydämeen, säätösauvojen grafiittijatke osui sydämen, johtaen räjähdysmäiseen tehon nousuun.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jaakko Leppänen: Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus fissioreaktori.wordpress.com. 22. huhtikuuta 2018. Viitattu 27.10.2019. tarvitaan parempi lähde
  2. a b c Siiri Jämsén: Reaktiivisuusonnettomuuden analysointi Olkiluoto 3 -laitosyksikönApros-mallilla lutpub.lut.fi. 2019. Viitattu 8.11.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]