Kryovulkanismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ganesa Macula, tumma kohta Saturnuksen kuun Titanin pinnalla, saattaa olla kryovulkaaninen muodostuma.
Enceladuksen jäävulkanismia
Enceladuksen geysereitä

Kryovulkanismi[1] (kryo = jääkylmä; vulkanus = tulivuori) on vulkaaninen ilmiö, jota tapahtuu vain erittäin kylmissä lämpötiloissa. Sulan kiviaineksen sijaan jäätulivuorista purkautuu nestemäistä vettä, metaania, ammoniakkia tai rikkidioksidia.[2]

Kryovulkanismia ja jäätulivuoria pidettiin pitkään niin omalaatuisena ilmiönä, että sellaisten mahdollisuutta ei edes ajateltu ennen Voyager-aluksia, jotka ottivat Jupiterin ja Saturnuksen kuista kuvia, joissa näytti olevan muun muassa laavatasankoja ja tulivuorimaisia vuoria ja kraatereita. Voyager 2 havaitsi vuonna 1989 Neptunuksen Triton-kuusta kahdeksan kilometriä korkean vesisuihkun. Siihen asti oltiin ajateltu, että Aurinkokunnan ulompien planeettojen jäiset kuut olisivat kiinteitä.[3]

Vulkanismi tarvitsee sulan kerroksen, joka käyttytyy kuin Maan vaippa. Vaikka ulointen planeettojen kuiden pinta onkin jäässä, niiden sisällä on sula kerros. Tämä on syntynyt vuorovesivoimien takia, sillä kuita vetävät puoleensa sekä niiden emoplaneetat että planeetan muutkin kuut. Tämän seurauksena kuita vääntävät useasta suunnasta tuleva voimat, mikä pitää niiden sisäkerroksen osittain sulana. Jäisen pinnan ja kivisen ytimen välissä on useita kilometriä syvä meri.[3]

Ulkoplaneettojen kuiden neste on pääosin vettä, mutta siihen on liuennut erilaisia materiaaleja. Jupiterin ja Saturnuksen kuissa on jonkin verran ammoniakkia ja suoloja muttei juurikaan muita alueita. Niissä purkautuvan aineksen viskositeetti on matala, joten purkaukset ovat rauhallisia ja niistä syntyy samantapaisia laaksoja kuin Maan maarit. Uranuksen ja Neptunuksen kuissa on puolestaan selvästi enemmän ammonikkia ja metanolia, jotka tekevät magmasta sitkaampaa. Niissä muodostuu helpommin laavakupoleja, ja niiden purkaukset ovat räjähdysmäisiä.[3]

Saturnuksen Enceladus-kuun kryovulkanismia tutkittiin vuonna 2006, kun Cassini-Huygens-avaruusluotain otti kuvia ainakin 20 jääsuihkusta. Vesisuihkuja on havaittu myös Tritonilta ja Europalta. Tritonilla on myös laajoja sileitä ja kraaterittomia alueita, kuten Cipango Planum, joka on tasoittunut levinneen kryolaavan ansiosta. Jäätulivuoria saattaa olla myös Titanilla.[3]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Geologia:kryovulkanismi Tieteen termipankki. Viitattu 20.1.2021.
  2. Encrenaz T: Cryovolcanism (Amils R. et al. (toim.)) Encyclopedia of Astrobiology. Berlin, Heidelberg: Springer. Viitattu 20.1.2021. (englanniksi)
  3. a b c d Ezzy Pearson: Cryovolcanism in the Solar System BBC Sky At Night Magazine. 4.8.2020. Immediate Media Company Ltd. Viitattu 20.1.2021. (englanniksi)
Tämä tähtitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.