Kruununmaa
Kruununmaa on saari entisen Rymättylän kunnan, nykyisen Naantalin kaupungin lounaisosassa.[1] Vuonna 2009 saarella ei ollut yhtään vakituista asukasta.[2] Saaren pinta-ala on noin 56,5 hehtaaria.[1]
Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kruununmaa sijaitsee Naantalin lounaisosassa lähellä nykyistä Paraisten, aikaisemmin Nauvon kuntarajaa. Saaren suurin pituus on 1,1 kilometriä ja pinta-ala noin 56,5 hehtaaria. Kruununmaan läheisyydessä olevia suurempia saaria ovat idässä Iso- ja Vähä-Kuusinen sekä Härjänmaa, etelässä Innamo ja Stora Styrholm, lännessä Kaltsaari ja Kuiva Kaltsaari.[1]
Kruununmaan on hyvin kallioinen saari ja sen korkein kohta on 40 metriä merenpinnan yläpuolella. Yli kolmannes saaresta on yli 20 metrin korkeudella ja noin puolet saaren pinta-alasta on avokalliota. Koillisosassa on 400 metrin pituinen, jyrkkä merestä nouseva kallioseinämä. Alavampaa maata on saaren eteläosassa, johon myös rakennukset ja pellot on aikoinaan rakennettu. Saarella on muutamia luonnonhiekkarantoja, joista suurin on 150 metrin pituinen etelärannalla.[1]
Saaren koillis- ja itäosa kuuluu noin 8,9 hehtaarin alalta rantojensuojeluohjelmaan ja Pakinaisten saaristo Natura 2000 -alueeseen.[3]
Kulttuurihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kruununmaan saari luovutettiin 1600-luvun lopulla säterille niittysaareksi, ja se kuului Rymättylän luoteisosassa sijaitsevalle Ylttisten kylälle vuoteen 1993 saakka.[4] Saarea ympäröivät vesialueet olivat Ylttisten ja sen viereisen Kurjenrauman kylien yhteiset.[5]
Kruununmaa sai puhelinyhteyden vuonna 1958, kun se liitettiin Innamon puhelinasemaan.[6] Vuoden 1968 peruskartassa koko Kruununmaan saari oli samaa tilaa. Saaren muutamat talot ja talousrakennukset sijaistivat etelä- ja kaakkoisrannalla. Saaren suurin pelto oli etelärannalla ja vain noin 1,5 hehtaarin kokoinen, kaksi huomattavasti pienempempää peltoa oli muualla saaressa. Taloja ja peltoja yhdisti ajopolku.[5] Vuoden 1981 peruskartassa saarelle oli lohkottu kantatilasta etelärannalta talo ja toinen pienistä pelloista, pohjoisrannalle oli rakennettu mökkitontti.[7] Vuoden 1997 peruskartassa Kruununmaa oli merkitty omaksi kyläkseen.[8] Nykyään talojen paikat ja määrä ovat samat kuin jo 1980-luvulla, mutta kaksi saaren pienempää peltoa on hävinnyt.[1] Saaren länsipuolitse kulkee Naantalin väylältä erkaneva Selkämerelle johtava Isokari–Lövskärin kymmenen metrin kulkusyvyinen kauppa-alusväylä.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Kruununmaa Karttapaikassa Karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.2.2022.
- ↑ a b Ilman kiinteää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret. Alueiden kehittäminen 26/2010. Työ- ja elinkeinoministeriö, 2010. ISSN 1797-3562 ISBN 978-952-227-374-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.2.2022).
- ↑ Pakinaisten saaristo ymparisto.fi. 11.3.2020. Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 13.2.2022.
- ↑ Brusila, Heljä et al: ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Ylttinen”, Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 360. sarja: Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 7. Turku: Rymättylän kunta, Varsinais-Suomen liitto, Turun maakuntamuseo, 2001. ISBN 951-595-070-8.
- ↑ a b Huumo, A. & Päkkilä, I.: Peruskartta 1:20 000. Innamo N:o 1043 01. (kartoitus 1964) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1968. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 13.2.2022)
- ↑ Kiertokirje puhelintoimipaikkojen perustamisesta ja lakkauttamisesta. Posti- ja lennätinhallituksen kiertokirje kokoelma, 1958, nro N:o 175-177. Helsinki: Posti- ja lennätinhallitus. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 13.2.2022. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. Innamo N:o 1043 01. (kartoitus 1978) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1981. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 13.2.2022)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. Innamo N:o 1043 01. (kartoitus 1996) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1997. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 13.2.2022)
- ↑ Väyläkortti: Lövskärin–Isokarin 10 metrin väylä (pdf) vayla.fi. 31.5.2021. Väylävirasto. Viitattu 13.2.2022.
