Kronstadtin pakolaiset
Kronstadtin pakolaisilla tarkoitetaan Kronstadtin kapinaan osallistuneita venäläisiä upseereita ja matruuseja, jotka pakenivat kapinan kukistamisen yhteydessä maaliskuussa 1921 Kronstadtin laivastotukikohdasta Pietarin edustalta Suomeen. Heitä oli noin 6 500 henkilöä.[1] Matka taittui Suomenlahden jääpeitteen yli Terijoelle jalkaisin. Pakolaiset sijoitettiin aluksi eristys- tai keskitysleireihin Karjalankannakselle ja Viipurin sekä Mikkelin seuduille. Muutaman kuukauden päästä heidät asutettiin muun muassa maataloihin.[2] Suurin osa pakolaisista palasi takaisin Neuvosto-Venäjälle parin vuoden sisällä, kun heille oli luvattu armahdus. Lupausta ei tosin pidetty. Noin 1 600 miestä jäi pysyvästi Suomeen ja useimmat heistä pyrkivät myöhemmin salaamaan taustansa peläten luovutusta Neuvostoliittoon. Suomen kansalaisuuden useimmat saivat vasta 1950-luvulla.[3]
Suomeen paenneiden joukossa olivat myös kapinan johtaja Stepan Petritšenko ja kommunistien propagandassa johtajaksi väitetty kenraalimajuri Aleksandr Kozlowsky.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stranius, Pentti: "Ryssänä" Suomessa. Agricola julkaisut. 3.2.2000. Arkistoitu 26.5.2012.
- ↑ Leskinen, Ilpo: Kronstadtin pakolaisisten kohtaloista on tekeillä dokumenttielokuva. Etelä-Saimaa. 12.10.2003. Arkistoitu 1.5.2016.
- ↑ Jussi Konttinen: Suomessa elää tuhansia Kronstadtin pakolaisten jälkeläisiä (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 13.3.2011. Viitattu 25.8.2013.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harry Halén: Sotakommunismista sotavankeuteen: Kronstadtin pakolaiset Suomessa (Unholan Aitta 32). Helsinki 2010.