Kronstadtin pakolaiset
Kronstadtin pakolaisilla tarkoitetaan Kronstadtin kapinaan osallistuneita venäläisiä upseereita ja matruuseja, jotka pakenivat kapinan kukistamisen yhteydessä maaliskuussa 1921 Kronstadtin laivastotukikohdasta Pietarin edustalta Suomeen. Heitä oli noin 6 500 henkilöä.[1] Matka taittui Suomenlahden jääpeitteen yli Terijoelle jalkaisin. Pakolaiset sijoitettiin aluksi eristys- tai keskitysleireihin Karjalankannakselle ja Viipurin sekä Mikkelin seuduille. Muutaman kuukauden päästä heidät asutettiin muun muassa maataloihin. [2] Suurin osa pakolaisista palasi takaisin Neuvosto-Venäjälle parin vuoden sisällä, kun heille oli luvattu armahdus. Lupausta ei tosin pidetty. Noin 1 600 miestä jäi pysyvästi Suomeen ja useimmat heistä pyrkivät myöhemmin salaamaan taustansa peläten luovutusta Neuvostoliittoon. Suomen kansalaisuuden useimmat saivat vasta 1950-luvulla.[3]
Suomeen paenneiden joukossa olivat myös kapinan johtaja Stepan Petritšenko ja kommunistien propagandassa johtajaksi väitetty kenraalimajuri Aleksandr Kozlowsky.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?arvostelu=232
- ↑ http://www.esaimaalehtiartikkelit.fi/article?id=859[vanhentunut linkki]
- ↑ Jussi Konttinen: Suomessa elää tuhansia Kronstadtin pakolaisten jälkeläisiä (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 13.3.2011. Viitattu 25.8.2013.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harry Halén: Sotakommunismista sotavankeuteen: Kronstadtin pakolaiset Suomessa (Unholan Aitta 32). Helsinki 2010.