Krokotiiliteiju

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Krokotiiliteiju
Gfp-northern-caiman-lizard.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Osalahko: Skinkkimäiset Scincomorpha
Heimo: Teijuliskot Teiidae
Suku: Dracaena
Laji: guianensis
Kaksiosainen nimi

Dracaena guianensis
Daudin, 1802

Katso myös

 Commons-logo.svg Krokotiiliteiju Commonsissa

Krokotiiliteiju[1] (Dracaena guianensis) on teijuliskojen heimoon kuuluva suurikokoinen liskolaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dracaena guianensis (3).jpg

Krokotiiliteijulla on vihreä tai ruskea ruumis ja punertavanoranssi pää. Poikaset ovat kirkkaamman vihreitä kuin aikuiset. Sen häntä on pitkä ja sivuilta litteä. Krokotiiliteijulla on niskassa kohollaan olevia suomuja, jotka saattavat antaa liskolle hieman suojaa, kun taas selässä ja hännässä on vahvoja harjasuomuja. Lisko muistuttaa silmälasikaimaania, lukuun ottamatta sen leveää, suhteellisen lyhyttä päätä, joka näyttää teijun päältä. Sillä on haarautunut kieli, jolla se paikantaa saaliinsa. Suuressa, jykevässä päässä on vahvat leuat ja lyhyet, pyöristyneet hampaat. Krokotiiliteiju kasvaa 0,6–1,3 metriä pitkäksi ja voi painaa 4,5 kiloa.[2][3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krokotiiliteijua tavataan Brasiliasta (Amazonas, Maranhão, Amapá, Acre), Kolumbiasta, Ecuadorista, Perusta, Guyanasta, Surinamesta ja Ranskan Guayanasta. Se elää mahdollisesti myös Boliviassa. Havainnot Ranskan Guayanasta saattavat olla virheellisiä.[4] Krokotiiliteiju viettää suurimman osan ajastaan paistatellen soiden, tulvametsien ja virtojen yllä roikkuvilla oksilla.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dracaena guianensis (4).jpg

Krokotiiliteiju etsii ruokaa päivällä ja piileskelee puissa ja puskissa öisin. Se viettää suurimman osan ajastaan vedessä tai paistatellen oksilla. Krokotiiliteijulla on kirkas kolmas silmäluomi, joka toimii suojalasin tapaan veden alla. Sitä saalistavat luonnossa lähinnä jaguaarit, käärmeet ja krokotiilit. Krokotiiliteiju hyppää uhattuna usein veteen ja ui pakoon. Se pystyy kuitenkin myös käyttämään häntäänsä piiskana ja puremaan saalistajaa. Krokotiiliteiju on myös hyvä kiipeilijä.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krokotiiliteiju syö pääasiassa selkärangattomia, kuten kotiloita, rapuja ja simpukoita. Kun lisko on saanut saaliin kiinni, se siirtää sen leukojensa takaosaan nostamalla päätään.[2] Sen jälkeen se murskaa eläimen suurilla soikeilla takahampaillaan, sylkee pois kuoren ja syö sen pehmeät osat.[1][2] Saalis pysyy suussa krokotiiliteijun kielen ja hampaita ympäröivien lihaksikkaiden ikenien ansiosta. Ainakin vankeudessa krokotiiliteijut pyydystävät saaliinsa vedestä, mutta syövät sen vasta rannalla.[1] Krokotiiliteijun on havaittu kiipeilevän kuivan kauden aikaan puissa etsimässä hyönteisiä ja munia.[3]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krokotiiliteijun lisääntymisestä ei tiedetä paljoa. Pesue koostuu 5–7 munasta, jotka naaras munii koloihin joentörmässä ja peittää ne. Poikaset kuoriutuvat itsenäisinä noin 179 päivän jälkeen.[2]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krokotiiliteijua metsästettiin aiemmin laajasti sen nahan takia, mutta 1970-luvulla annettiin määräyksiä metsästyksen hillitsemiseksi. Sen jälkeen kanta on voinut toipua. Nahan kysynnän takia krokotiiliteijuja nykyään tarhataan metsästyksen sijasta. Vaikka metsästys on vähentynyt, krokotiiliteijua todennäköisesti uhkaa saastuminen, metsän hävittäminen ja elinympäristön häviäminen. Myös paikallinen alkuperäiskansa metsästää krokotiiliteijua lihan vuoksi, vaikkei se välttämättä ole merkittävä uhka kannalle.[2]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 765. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
  2. a b c d e f g Caiman lizard Smithsonian's National Zoo. Viitattu 10.6.2018. (englanniksi)
  3. a b O’Shea, Mark: Reptiles and Amphibians. Lontoo: Dorling Kindersley, 2010. ISBN 978-1-4053-5793-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.6.2018). (englanniksi)
  4. Uetz, P., Freed, P. & Jirí Hošek (toim.): Dracaena guianensis The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 11.6.2018. (englanniksi)