Kristiinankaupungin vaakuna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kristiinankaupungin vaakuna

Kristiinankaupungin vaakuna on Kristiinankaupungin tunnus. Vaakunan selitys on ”aaltokoroisen, hopea-sinihalkoisen kilven oikeassa kentässä yksitoista kentästä kasvavaa vihreää kuusta asetettuina 3 + 3 + 3 + 2.”

Vaakunan historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupungin vaakunan aihe perustuu kaupungille sen perustamiskirjeessä vuonna 1652 vahvistettuun sinettiin, jossa määrättiin olevan "metsänranta ja sen takana meri". Sinetin aihen on tulkittu viittaavan kaupungin merenrantasijaintiin. Kyseinen sinetti säilyi käytössä isovihaan saakka, jolloin sinetin rauta- ja messinkikopiot vietiin Ruotsiin.[1]

Vanhan sinetin kadottua kaupungin käyttöön otettiin alun perin mahdollisesti tullileimaksi tarkoitettu sinetti vuonna 1723. Sinetissä oli kuvattuna kissapeto ja vuosiluku 1699. Sinetistä esiintyi useita muunnelmia, joissa kissapeto kuvattiin niin edestä kuin sivusta.[1] Kyseinen sinetti vakiintui kaupungin tunnukseksi ja venäläinen heraldikko Bernhard von Köhne ehdotti vuonna 1861 Kristiinankaupungille kissasinetin pohjalta tehtyä vaakunaa, jossa oli kuvattuna sininen, punavaruksinen leopardi kultaisella kentällä. Von Köhnen ehdotusta ei kuitenkaan koskaan hyväksytty käyttöön.[2]

Vuonna 1892 heraldikko George Granfelt loi nykyisen vaakunan esikuvan kaupungin ensimmäisen sinetin pohjalta. Sinetissä alun perin esiintyneet puukuviot on vaakunassa tulkittu kuusiksi. Kaupunginvaltuusto luopui kissasinettien käytöstä lopullisesti vuonna 1901, jolloin päätettiin palauttaa käyttöön kaupungin perustamiskirjeessä vahvistettu sinetti ja siihen perustuva vaakuna.[1][2] Kaupungin nykyisen vaakunan on piirtänyt uudelleen vanhan vaakunan pohjalta Olof Eriksson, ja Kristiinankaupungin valtuusto hyväksyi sen kokouksessaan 30. kesäkuuta 1960. Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan käyttöön 25. marraskuuta samana vuonna.

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c A. W. Rancken, Kauko Pirinen: Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit, s. 99. WSOY, 1949.
  2. a b Jussi Iltanen: Suomen kuntavaakunat, s. 113-114. Karttakeskus, 2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta venäjäksi
  • Бойко Дм. А. Геральдика Великого Княжества Финляндского. – Запорожье, 2013.