Kristina Gyllenstierna
| Kristina Gyllenstierna | |
|---|---|
.jpg) Kristina Gyllenstierna Västeråsin tuomiokirkon alttariveistoksessa 1500-luvulta. | |
| Ruotsin valtionhoitajan puoliso | |
| Valtakausi |
16. marraskuuta 1511 – 3. helmikuuta 1520 |
| Edeltäjä | Mette Iverintytär |
| Seuraaja | Elisabet Itävaltalainen |
| Syntynyt | 1494 |
| Kuollut |
5. tammikuuta 1559 Hörningsholmin linna, Mörkö, Ruotsi |
| Hautapaikka | Trosan kirkko, Trosa, Ruotsi |
| Puoliso |
Sten Sture nuorempi ( 1511; 1520) Juhana Turenpoika ( 1527; 1556) |
| Lapset | |
| Koko nimi | Kristina Nilsdotter Gyllenstierna |
| Suku | Gyllenstierna |
| Isä | Nils Erikinpoika |
| Äiti | Sigrid Eskilintytär |
Kristina Gyllenstierna (1494 – 2. tammikuuta 1559) oli Sten Sture nuoremman puoliso, ja puolusti tämän kuoltua Tukholmaa Kristian II:ta vastaan. Kun Sten Sture kuoli vuonna 1520, Gyllenstierna johti kansallista puoluetta. Tukholma joutui kuitenkin antautumaan vielä samana vuonna Tanskalle. Gyllenstierna vangittiin Tukholman verilöylyn aikana ja hänet vietiin Tanskaan. Hän palasi Ruotsiin 1524 ja toimi ensin Kustaa Vaasaa vastaan, mutta he solmivat sovinnon vuonna 1525.[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristina syntyi luultavasti vuonna 1494 Sigrid Banérille ja Nils Gyllenstiernalle. Hänestä tuli äitinsä toisen avioliiton myötä Kustaa Vaasan äidin Cecilia Maununtyttären sisarpuoli ja näin ollen Kustaa Vaasan täti.
Kristina oli ensin kihloissa Kalmarin ja Lyckan kuvernöörin Nils Gäddan kanssa, mutta avioliittoa ei koskaan pantu täytäntöön Nilsin kuoleman 1508 takia. 16. joulukuuta 1511 Kristina nai 18-vuotiaan Sten Sture nuoremman Tukholmassa.
Sten Sturen valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1512 Sten Sturesta tuli Ruotsin valtionhoitaja. Tuohon aikaan Tanska, Norja ja Ruotsi olivat virallisesti osa Kalmarin unionia, mutta käytännössä Ruotsi oli itsenäinen kuningaskunta, jota hallitsi valtionhoitaja.
Sten Sturen valinta valtionhoitajaksi herätti vastustusta, sillä alun perin Ruotsin valtaneuvosto oli valinnut virkaan Eerik Trollen, joka kannatti liittolaisuutta Tanskan kanssa. Sten kuitenkin otti vallan itselleen isänsä hänelle jättämien joukkojen ja linnojen avulla, ja hänen luvattuaan jatkaa neuvotteluja Tanskan kanssa neuvosto suostui nimittämään Stenin uudeksi valtionhoitajaksi. Todellisuudessa Stenin tarkoitus oli pitää Ruotsi itsenäisenä.
Pidetään todennäköisenä, että Kristina osallistui valtion asioiden hoitamiseen ja oli miehelleen poliittinen neuvonantaja. Vuonna 1513 Tanskan kuninkaan Hannu I:n kuoltua Sten haluttiin kruunata Ruotsin kuninkaaksi Kristian II:n sijaan, ja Sten valmisteli sitä varten vaaleja.[2] Todellisuudessa Sten ja Kristina käyttäytyivät kuin he olisivat jo olleet kuningas ja kuningatar, ja esimerkiksi vuonna 1519 Västeråsin piispa Peder Maununpoika ilmaisi yllätyksensä abbedissa Anna Germundintyttärelle lähettämässään kirjeessä siitä, ettei Steniä vielä ollut kruunattu kuninkaaksi.[2] Stenistä ja Kristinasta tuli käytöksensä takia kuningas Kristian II:n vihollisia - Kristian tahtoi tulla kruunatuksi Ruotsin kuninkaaksi ja liittää Ruotsin todella osaksi Kalmarin unionia.
Sten joutui kiistaan Eerik Trollen pojan arkkipiispa Kustaa Trollen kanssa, kun Kustaa Trolle vaati lisää itsenäisyyttä kirkolle. Vuonna 1516 Sten piiritti arkkipiispan linnoituksen Staketin ja valloitti sen vuotta myöhemmin. Sten purki linnoituksen, vangitsi Trollen ja vei häneltä hänen arkkipiispan arvonimensä, mikä johti ekskommunikaatioon paavin kanssa. Paavi antoi tukensa Kristian II:n Sturevastaisille suunnitelmille.
Uutenavuonna 1520 Kristian II valloitti Ruotsin, ja helmikuussa 1520 Sten kuoli Mälarenin jäällä tapahtuneessa Bogesundin taistelussa saamiinsa vammoihin. Hän oli kuollessaan 27-vuotias.
Tukholman puolustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stenin kuoleman jälkeen Kristina otti hoitaakseen poikiensa oikeuksien puolustuksen ja poikiensa nimissä komentoonsa kaupungin ja Tukholman linnan. Hän sai myös talonpoikais- ja porvarissäätyjen kannatuksen ja hallintaansa sekä Suomen että koko kuningaskunnan tärkeimmät linnoitukset Västeråsin linnan, Nyköpingin linnan ja Kalmarin linnan.[3] 3. maaliskuuta 1520 useat Ruotsin valtaneuvoston jäsenet taipuivat Kristian II:n tahtoon ja valitsivat hänet Ruotsin kuninkaaksi Uppsalassa. Keski-Ruotsin rahvas nousi Kristinan isänmaallisuuden innoittamana kapinaan ja löivät tanskalaliset valloittavat Balundsåsissa 19. maaliskuuta. Heidät saatiin kukistettua vasta 6. huhtikuuta Uppsalan taistelussa.
Toukokuun lopussa Tanskan laivasto saapui Tukholmaan ja kaupunki piiritettiin niin maalta kuin mereltäkin. Kristina oli aiemmin ehtinyt lähettää vanhimman poikansa, seitsemänvuotiaan Niilo Sturen turvaan Puolan Danzigiin mukanaan Sturen perheen kanslerin Peder Jaakonpojan johtama edustaja.[3] Edustaja lähetettiin, jotta Sigismund I:n ja Hansaliiton kanssa voitaisiin neuvotella tuesta Tanskaa vastaan.
Kristina painotti, että hän hallitsisi valtakuntaa kunnes hänen poikansa saavuttaisivat täysi-ikäisyyden ja voisivat ottaa asian hoidettavakseen.[3] Hänellä oli puolellaan Tukholman porvarien tuki, ja he jopa kutsuivat Kristinaa prinsessakseen.[3] Samaan aikaan Kalmarin entisen hallitsijan leski Anna Eerikintytär johti Kalmarin kaupunkia yhtä määrätietoisesti kuin Kristina johti Tukholmaa.
7. syyskuuta 1520 neljän kuukauden piirityksen jälkeen Kristina suostuteltiin antautumaan Kristian II:n allekirjoittamaa armahduskirjettä vastaan. Kirjeessä kuningas armahti Kristinan, hänen kuolleen miehensä ja kaikki heidän seuraajansa kaikista teoista, joilla he olivat vastustaneet Kristian II:ta, edesmennyttä kuningasta Hannu I:tä ja häntä edeltänyttä Kuningas Kristian I:tä.[2] Kristina sai pitää Hämeen linnan ja Hämeen läänin, Kuhmon ja Eksjön kartanot ja Hörningsholmin linnan. Kristina ja Tukholman linnan komentajat laativat kirjeen, jossa he sitoutuivat luovuttamaan Tukholman linnan Kristianille 7. syyskuuta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Facta2001, 5. osa, palsta 366. WSOY, 1982.
- ↑ a b c d Kristina Nilsdotter Gyllenstierna, Svenskt biografiskt lexikon (art. by Hans Gillingstam), 3.10.2015
- ↑ a b c d Falkdalen, Karin Tegenborg.: Margareta Regina : vid Gustav Vasas sida. [Stockholm]: Setterblad Förlag. 953932272. ISBN 9789198151312. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristina Gyllenstierna Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
