Kristian II
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Kristian II | |
|---|---|
 Kristian II, tuntemattoman taiteilijan maalaus, Ruotsin kansallismuseo, Tukholma | |
| Tanskan ja Norjan kuningas | |
| Valtakausi | 22. heinäkuuta 1513 – 20. tammikuuta 1523 |
| Kruunajaiset |
Tanska: 11. kesäkuuta 1514 Norja: 20. heinäkuuta 1514 |
| Edeltäjä | Hannu I |
| Seuraaja | Fredrik I |
| Ruotsin kuningas | |
| Valtakausi | 1. marraskuuta 1520 – 23. elokuuta 1521 |
| Kruunajaiset | 4. marraskuuta 1520 |
| Edeltäjä |
Sten Sture nuorempi valtionhoitaja |
| Seuraaja | Kustaa Vaasa |
| Syntynyt |
1. heinäkuuta 1481 Nyborgin linna, Tanska |
| Kuollut |
25. tammikuuta 1559 (77 vuotta) Kalundborg |
| Puoliso | Elisabet Itävaltalainen |
| Lapset |
Juhana Maximilian Filip Ferdinand Dorothea Kristiina Tanskalainen |
| Suku | Oldenburg |
| Isä | Hannu I |
| Äiti | Kristiina Saksilainen |
| Uskonto | roomalaiskatolinen, aiemmin luterilainen |
| Nimikirjoitus |
 |
Kristian II (1. heinäkuuta 1481 – 25. tammikuuta 1559) eli Kristian Tyranni (ruots. Kristian Tyrann) oli Tanskan ja Norjan kuningas vuosina 1513–1523 ja Ruotsin sekä samalla koko Kalmarin unionin kuningas vuosina 1520–1521. Hän yritti lopettaa kapinamielisyyden Ruotsin aateliston ja kansan keskuudessa Tukholman verilöylyllä, mikä johti Ruotsin vapaussotaan, jossa Ruotsi irtautui lopullisesti Kalmarin unionista. Tämän epäonnistumisen jälkeen hänet syrjäytettiin pian myös Tanskan ja Norjan valtaistuimilta.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristian oli Tanskan kuninkaan Hannun ja Kristiina Saksilaisen poika.
Kristian meni vuonna 1515 naimisiin Habsburgien sukuun kuuluneen Isabellan, kuningattarena Elisabet Itävaltalainen kanssa.[1][2] Hänellä oli myös tunnettu rakastajatar, hollantilaissyntyinen Dyveke Sigbritsdatter, jonka äkillinen kuolema vuonna 1517 järkytti kuningasta. Dyveken äiti Sigbrit Willoms kohosi pian tämän jälkeen Kristianin tärkeimmäksi neuvonantajaksi.[3]
Kristian halusi yhdistää pohjoismaisen unionin pysyvästi. Hän aloitti vuonna 1517 pitkään valmistellun sotaretken Ruotsia ja valtionhoitaja Sten Sturea vastaan. Sture haavoittui taistelussa ja kuoli 1520. Johtajansa menettänyt Ruotsin ylimystö suostui solmimaan Uppsalassa sopimuksen Kristianin kanssa. Sopimuksessa Kristian lupasi armahtaa kaikki, jotka antautuivat. Samana vuonna Kristian lähetti asevoimia myös Suomeen, jonne siihen asti oli tehty vain hävitysretkiä, ja saikin kaikki Suomen linnat antautumaan.
Kristian kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 4. marraskuuta 1520. Sen jälkeen hän petti lupauksensa ja surmautti noin 80 Sten Sturea kannattanutta henkilöä niin sanotussa Tukholman verilöylyssä. Surmat tapahtuivat Sturen vuonna 1517 erottaman arkkipiispa Trollen laatimien kerettiläisyyssyytösten varjolla. Ruotsalaiset ovat antaneet Kristianille lisänimen Tyranni, vastaavasti Kristian otti itselleen lisänimen Hyvä.
Kapina Ruotsissa jatkui ja sen johtoon asettui Kastelholman entinen linnapäällikkö ja Tukholman verilöylyssä kuolleen Eerik Juhananpojan poika Kustaa Vaasa. Hänet nimitettiin Ruotsin valtionjohtajaksi 1521. Yritys palauttaa Ruotsi unioniin vaati veroja, jotka oli kerättävä Norjasta ja Tanskasta. Kristian yritti myös vapauttaa kaupan hansaliiton monopolista ja nosti Tanskan salmien tullimaksuja ja kaappasi useita Alankomaiden laivoja, joiden hän katsoi välttelevän tullia.
Suhteet Alankomaihin katkesivat ja Lyypekki liittoutui Kustaa Vaasan kanssa. Kristianin ote Ruotsista kirposi ja sen kuninkaaksi kruunattiin Kustaa Vaasa vuonna 1523. Tämä merkitsi Kalmarin unionin lopullista päätöstä.[3] Viimein myös Jyllanti kapinoi ja tarjosi Tanskan kruunua Holsterin herttua Frederikille 1523. Kristian pakeni Zeelandiin.
Suomi siirtyi Tanskan hallinnasta takaisin Ruotsille vuonna 1523, kun Kustaa Vaasa kuninkaaksi kruunauksensa jälkeen julisti Suomen Ruotsin alueeksi.
Kahdeksan vuotta myöhemmin, lokakuussa 1531, Kristian yritti valloittaa kuningaskuntansa takaisin, mutta myrsky hajotti hänen laivastonsa Norjan rannikolla ja Oslon sopimuksessa hän antautui Fredrikille ja vietti 27 vuotta vankeudessa. Hän kuoli tammikuussa 1559.
Zachris Topelius maalaa Maamme-kirjassa tunteellisen eikä täysin puolueettoman kuvan Kristian II:n viimeisistä vuosista:[4]
»Kolme vuosikymmentä entinen tyranni istui pienessä kivityrmässä johon ruokakin annettiin pienestä aukosta seinässä. Vasta harmaapäisenä ukkona hänet vapautettiin ja hän eli vielä kauan varoittavana esimerkkinä Jumalan ankarasta tuomiosta»
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Isabella of Austria (1501–26) c. 1515 Royal Collection. Viitattu 3.4.2018.
- ↑ Danmark har haft en dronning Isabella TV2. 2007. Arkistoitu 29.11.2021. Viitattu 3.4.2018.
- ↑ a b Christian II Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.1.2016.
- ↑ Topelius Z.: ”Neljäs luku. Kertomuksia Suomen katoliselta ajalta.”, Maamme kirja. (kappale 133. Kustaa Vaasa). WSOY, 1934.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristian II Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Hannu (Tanska) |
Tanskan ja Norjan kuningas 1513–1523 |
Seuraaja: Fredrik I |
|
Edeltäjä: Sten Sture nuorempi valtionhoitaja |
Ruotsin kuningas 1520–1523 |
Seuraaja: Kustaa Vaasa |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||
