Krillihylje

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Krillihylje
Krabbenfresser.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Hylkeet Phocidae
Suku: Lobodon
Gray, 1844
Laji: carcinophaga
Kaksiosainen nimi
Lobodon carcinophaga
(Hombron & Jacquinot, 1842)
Levinneisyyskartta
Krillihylkeen levinneisyysalue
Krillihylkeen levinneisyysalue
Synonyymit
  • Lobodon carcinophagus (Hombron & Jacquinot, 1842)[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Krillihylje Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Krillihylje Commonsissa

Krillihylje eli rapuhylje[2] (Lobodon carcinophaga) on varsinaisten hylkeiden heimoon kuuluva nisäkäslaji, joka asustaa lähinnä Etelämantereen rannikolla ja ahtojääalueella. Vaeltavia yksilöitä tavataan toisinaan Uuden-Seelannin, Australian sekä Etelä-Afrikan ja -Amerikan rannikkovesillä. Yleensä krillihylkeet ovat 203–241 cm pitkiä, mutta on tavattu myös 262 cm pitkiä yksilöitä. Krillihylkeet painavat 200–300 kg. Krillihylkeet voivat elää enintään 39-vuotiaiksi. Krillihylkeitä arvioidaan olevan olemassa noin 50 miljoonaa yksilöä, mikä tekee lajista toiseksi runsaslukuisimman suurikokoisen nykynisäkkään ihmisen jälkeen[2].

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krillihylkeellä on tummanruskea karvapeite, joka haalistuu kesän tullen, mutta krillihylje luo sen uudestaan vuosittain tammi-helmikuussa. Sillä on räpylälliset takaraajat, joita se kohottaa ylös jäällä liikkuessaan. Krillihylkeellä on myös paksu rasvakerros ja rotevat räpylät, jotka ovat suureksi avuksi krillihylkeen liikkuessa maalla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syys-lokakuussa tiineet naaraat raahautuvat jäälautoille synnyttämään yhden poikasen. Näinä aikoina uros liittyy naaraan seuraan karkottaen kaikki pedot ja kilpailevat urokset. Naaras imettää poikastaan neljän viikon ajan. Sinä aikana se hyökkää liian tungettelevan uroksen kimppuun. Uros ajaa vieroitetun poikasen tiehensä ja parittelee naaraan kanssa jäällä. Uutta kumppania se ei pariteltuaan etsi. Vieroitettu poikanen osaa jo uida, ja se jätetään selviytymään omin avuin. Kahden vuoden kuluttua siitä on kasvanut täysikasvuinen hylje. Krillihylje saavuttaa sukukypsyyden 3–6-vuotiaana.

Crabeater Seals (js).jpg

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krillihylje käyttää ravintonaan nimensä mukaisesti krillejä, pieniä katkarapuja muistuttavia äyriäisiä.[2] Niitä se nauttii arviolta 20 kg päivässä. Se seurailee krilliparvia, ahmii krillejä avonaiseen suuhunsa ja nielee sellaisenaan, hieman samaan tapaan kuin hetulavalaat[2]. Valaista poiketen krillihylje ei siivilöi ravintoa hetuloilla, vaan sahalaitaisilla hampaillaan[2]. Se pystyy myös imaisemaan saaliseläimen onkalosta. Vaeltelevia krilliparvia seuraillessaan krillihylje joutuu joskus pois ahtojäävyöhykkeeltä. Vaarana on silloin, että se itse joutuu merileopardin tai miekkalavaan saaliiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lobodon carcinophaga IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d e Hylje muistuttaa muinaisvalasta. Tieteen Kuvalehti, 2007, nro 16, s. 58.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]