Kreikkalainen egyptiläisten evankeliumi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kreikkalainen egyptiläisten evankeliumi on apokryfisiin kirjoihin lukeutuva evankeliumi, josta on säilynyt ainoastaan katkelmia. Sitä ei tule sekoittaa selvemmin gnostilaiseen Koptilaiseen egyptiläisten evankeliumiin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptiläisten evankeliumia luettiin ilmeisesti egyptiläisissä kirkoissa toisella ja kolmannella vuosisadalla. Evankeliumi on kirjoitettu toisen vuosisadan toisella neljänneksellä. Jo Klemens Aleksandrialainen lainaa sitä teoksessaan Stromata. Hänen lisäkseen evankeliumin mainitsi Hippolytos, joka viittasi "näihin erilaisiin sielun muutoksiin, jotka on esitetty egyptiläisten nimiin laitetussa evankeliumissa" ja kytki kirjoituksen harhaoppiseen naasene-lahkoon. Myöhemmin Epifanios kirjoitti, että sabellianistit käyttivät evankeliumia. Vaikka hänellä tuskin oli ensi käden tietoa Sabelliuksesta, joka opetty Roomassa toisen vuosisadan puolessa välissä, tämä kytkentä evankeliumin ja sabellianistien välillä vahvistaisi evankeliumin olevan peräisin toisen vuosisadan alkupuolelta. Sanan logos käyttö Vapahtajaan viitatessa viittaisi siihen, että evankeliumi on saanut vaikutteita Johanneksen evankeliumista, jolloin evankeliumi olisi kirjoitettu noin vuosien 120150 välisenä aikana.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankeliumista ei tunneta katkelmia näiden mainintojen ulkopuolelta. Katkelmista ei voi päätellä, kuinka laaja evankeliumi niiden lisäksi oli tai mitä muuta evankeliumi käsitteli, vai kuvaavatko katkelmat evankeliumin sisällön oleellisilta osiltaan. Ei voida myöskään sanoa, perustuuko se johonkin toiseen tekstiin. Katkelmien perusteella evankeliumi vaikuttaa olevan Jeesuksen sanoja sisältävä evankeliumi, joka on kirjoitettu dialogimuotoon.

Tunnetuissa katkelmissa Jeesus keskustelee opetuslapsensa Salomen kanssa. Jeesus kannattaa puheissaan selibaattia. Cameronin mukaan "jokainen katkelma kannattaa seksuaalista asketismia keinona katkaista syntymän kuolettava kiertokulku ja voittaa väitetyt synnilliset erot mies- ja naissukupuolen välillä, mahdollistaen sen, että kaikki ihmiset voivat palata tilaan joka ymmärrettiin heidän alkuperäiseksi androgyyniseksi tilakseen" (Cameron 1982).

Salome kysyy Jeesukselta mm.: "Kuinka kauan kuolema vallitsee?", johon Jeesus vastaa: "Niin kauan kuin naiset kantavat lapsia". Tällä on yhteyksiä useisiin muihin toisen ja kolmannen vuosisadan apokryfeihin, ja Theodotos Bysanttilainen esitti sen seuraavasti: "Kun vapahtaja sanoo Salomelle, että kuolemaa on oleva niin kauan kuin naiset kantavat lapsia, hän ei sanonut sitä parjatakseen syntymää, sillä se on tarpeellinen uskovien pelastukseksi" (67). Opetus ei sopinut yhteen kanonisten evankeliumien kanssa, ja muun muassa Paavalin opetuksissa paluu alkuperäiseen yhteyteen tapahtuu kasteen kautta, mutta opetus vaikuttaa silti levinneen laajalle. Samanlainen näkemys ruumiista sielun vankilana oli tyypillistä gnostilaisuudelle. Enkratiitit puolestaan kannattivat avioliiton hylkäämistä, ja monet muut kristilliset suuntaukset ylistivät selibaattia. Tämän vuoksi on hankala sanoa, minkälaiselta ryhmältä opetus on alkujaan peräisin.

Opetuksesta löytyy yhtäläisyys mm. Tuomaan evankeliumiin, jossa sanotaan:

"114. Simon Pietari sanoi heille: "Maria saa lähteä pois joukostamme. Ei naisista ole perimään elämää". Jeesus sanoi: "Minä johdatan häntä ja teen hänestä miehen. Siten hänestäkin tulee elävä henki, teidän miesten kaltainen. Jokainen nainen, joka tekee itsensä mieheksi, pääsee sisälle taivasten valtakuntaan"." (Suom. Antti Marjanen ja Risto Uro)[1]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cameron, Ron, 1982. The Other Gospels : Non-Canonical Gospel Texts (Philadelphia, PA: The Westminster Press).
  • James, Montague Rhode, 1924. The Apocryphal New Testament (Oxford: Clarendon Press), pp 10 – 12.
  • Marjanen, Antti & Uro, Risto: Tuomaan evankeliumi teoksessa I. Dunderberg - A. Marjanen (toim.), Nag Hammadin kätketty viisaus. Helsinki: WSOY 2001.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marjanen & Uro 2001, s. 315.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]