Kreikan maantieteelliset alueet
Kreikan maantieteelliset alueet (kreik. γεωγραφικά διαμερίσματα, geografiká diamerísmata) ovat perinteisiä Kreikan alueita, jotka määrittyvät historiallis-maantieteellisin perustein. Ne eivät ole hallinnollisia alueita niin kuin hajautetun hallinnon alueet ja alueet, vaikka osa niistä vastaakin nimeltään ja/tai alueeltaan jotakin hallinnollista aluetta. Sen sijaan niitä käytetään muun muassa historiallisissa ja maantieteellisissä esityksissä ja tutkimuksissa.
Kreikan maantieteelliset alueet ovat:
- Egeanmeren saaret
- Epeiros
- Jooniansaaret
- Keski-Kreikka
- Kreeta
- Makedonia
- Peloponnesos
- Thessalia
- Traakia (Länsi-Traakia)
Manner-Kreikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Manner-Kreikan historiallis-maantieteelliset alueet ovat pohjoisesta etelään:
Makedonia sijaitsee maan pohjoisosassa. Se kattaa suuren osan Albanian, Pohjois-Makedonian ja Bulgarian vastaisista rajoista ja sijaitsee niiden ja Egeanmeren välissä. Alueella on laajoja tasankoja ja se on merkittävää maanviljelysaluetta. Makedonian ja Thessalian rajalla sijaitsee maan korkein vuori Ólympos. Merkittävin keskus on Kreikan toiseksi suurin kaupunki ja satama Thessaloniki. Alueen tärkeimmät joet ovat Strymónas ja Axiós sekä pisin kokonaan Kreikan alueella virtaava joki Aliákmonas.[1] Etelärannikolla Egeanmereen työntyy Chalkidikín niemimaa. Suurimmat järvet ovat Vólvi, Vegorítida ja Koróneia.
Länsi-Traakia sijaitsee Kreikan koillisosassa. Sen erottaa Makedoniasta Néstos-joki. Länsi-Traakian ja Turkin puoleisen Itä-Traakian rajalla virtaa puolestaan Évros-joki. Alueen pohjois- eli Bulgarian vastaisella rajalla kulkee Rodópi-vuoristo, jonka korkein vuori alueella on Chaïntoú. Seutu on osin ylätasankoa ja osin alankoa, ja siellä on lukuisia jokia ja myös järviä.[1]
Epeiros sijaitsee Luoteis-Kreikassa. Sen pohjoispuolella sijaitsee Albania. Epeiros on vuoristoista ja eristyneempää aluetta. Sen suurin kaupunki on Ioánnina. Laaja Píndos-vuoristo erottaa Epeiroksen sen itäpuolella sijaitsevasta Thessaliasta. Korkein huippu on Kreikan toiseksi korkein vuori Smólikas ja suurimmat joet Achelóos ja Kalamás. Suurin järvi on Pamvótida. Maantieteellinen Epeiros kattaa suurin piirtein saman alueen kuin hallinnollinen Epeiroksen alue.
Thessalia koostuu kahdesta laajasta tasangosta, jotka ovat Kreikan merkittävintä viljelyaluetta. Tasankoja yhdistää Pineiós-joki.[1] Korkeimpia vuoria ovat Ólympoksen lisäksi Píndoksen huiput Thessalian ja Epeiroksen rajalla. Alueen suurimmat kaupungit ovat Lárisa ja Vólos.[2] Maantieteellinen Thessalia kattaa suurin piirtein saman alueen kuin hallinnollinen Thessalian alue.
Keski-Kreikka sijaitsee Epeiroksen ja Thessalian ja toisaalta Korintin- ja Saroninlahtien välisellä alueella. Keski-Kreikassa on pienempiä tasankoja, kukkuloita ja vuoria. Korkeimmat vuoret ovat Gkióna, Vardoúsia ja Parnassós ja suurimmat joet Spercheiós ja Évinos. Alueen länsiosassa sijaitsee muun muassa Kreikan suurin järvi Trichonída. Alueen itäosassa on Kreikan suurin kaupunkialue, laaja Ateenan metropolialue, johon kuuluu myös maan merkittävin satamakaupunki Pireus.[1] Keski-Kreikkaan luetaan myös Egeanmeren länsilaidalla sijaitseva pitkä Euboian saari, koska se sijaitsee aivan Manner-Kreikan rannikon edustalla. Sen erottaa Manner-Kreikasta kapea Évripos-salmi, jonka rannoilla sijaitsee alueen toiseksi suurin kaupunki Chalkída. Keski-Kreikkaa maantieteellisenä alueena ei tule sekoittaa hallinnolliseen Keski-Kreikan alueeseen, joka kattaa vain osan maantieteellisestä alueesta.
Peloponnesos muodostaa saarenkaltaisen niemimaan, joka yhdistyy varsinaiseen Manner-Kreikkaan luonnostaan ainoastaan koillisosassaan kapean Korintin kannaksen välityksellä. Manner-Kreikan ja Peloponnesoksen erottavat toisistaan Korintin- ja Saroninlahdet. Kannaksen poikki kulkee Korintin kanava. Nykyisin Korintinlahden yli on rakennettu sen länsipäässä Ríon–Antírrion silta. Peloponnesos on vuoristoista aluetta, jossa on jonkin verran rannikkotasankoja ja jokilaaksoja. Korkeimmat vuoret ovat Taÿ́getos ja Kyllíni ja tärkeimmät joet Evrótas ja Alfeiós.[1] Niemimaan suurimmat kaupungit ovat Patras, Kalamáta, Trípoli ja Kórinthos. Peloponnesosta maantieteellisenä alueena ei tule sekoittaa hallinnolliseen Peloponnesoksen alueeseen, joka kattaa vain osan maantieteellisestä alueesta.
Saaristo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikan saariston historiallis-maantieteelliset alueet ovat:
Egeanmeren saaret kattavat kaikki Egeanmeren alueen Kreikalle kuuluvat saaret eli pääosan saarista. Varsinaisiksi Egeanmeren saariksi ei kuitenkaan yleensä lueta paitsi Euboiaa myös Kreetaa paitsi niiden koon vuoksi myös siksi, että ne sijaitsevat merialueen laidoilla. Suurimmat varsinaiset Egeanmeren saaret ovat Lesbos, Ródos, Chíos, Sámos, Límnos ja Náxos. Korkeimmat vuoret ovat Samothrákin Sáos ja Sámoksen Kérkis. Suurimmat kaupungit ovat Ródoksen kaupunki, Lesboksen Mytilíni, Chíoksen kaupunki ja Kosin kaupunki. Monet saaret ovat karuja ja auringon paahtamia. Pohjoisimmilla saarilla on enemmän metsää. Hallinnollisesti saaret jakautuvat useaan alueeseen.
Kreeta on Kreikan suurin ja koko Välimeren viidenneksi suurin saari. Se sijaitsee Egeanmeren etelälaidalla ja luetaan historiallis-maantieteellisesti omaksi alueekseen yhdessä sen ympäristön pienten saarten kanssa. Kreeta on pitkä ja vuoristoinen. Pohjoisrannikko ja osa etelärannikosta on rannikkotasankoa, ja vuoristossa on joitakin ylätasankoja. Saaren korkeimmat vuoret ovat Ída eli Psiloreítis ja Páchnes. Suurimmat kaupungit ovat Iraklion suurkaupunkialueineen, Chaniá, Réthymno, Ierápetra ja Ágios Nikólaos. Hallinnollinen Kreetan alue sisältää Kreetan ja sen lähisaaret.
Jooniansaaret kattavat kaikki Kreikalle kuuluvat Joonianmeren saaret, jotka sijaitsevat Manner-Kreikan länsirannikon edustalla. Suurimmat Jooniansaaret ovat Kefaloniá, Korfu, Zákynthos, Lefkas ja Kythera. Korkein vuori on Kefalonián Aínos. Suurimmat kaupungit ovat Korfun kaupunki ja Kefalonián Argostóli. Saaret ovat Egeanmeren saaria vehreämpiä. Jooniansaaria maantieteellisenä alueena ei tule sekoittaa hallinnolliseen Jooniansaarten alueeseen, joka kattaa vain osan maantieteellisestä alueesta.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Dill, William A.: Inland Fisheries of Europe, s. 80–87. European Inland Fisheries Advisor and Commission Technical Papers 52, ISSN 0532-940X. Food and Agriculture Organization of the United Nations, 1993. ISBN 9251033587. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (ELSTAT). Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
