Pyhä metsä (Ouidah)
Pyhä metsä, Kpassén pyhä metsä tai Kpassezun (ransk. Forêt Sacrée de Kpassè) (myös Kpassén pyhä lehto) sijaitsee Beninissä noin kilometrin päässä Ouidahin kaupungin keskustasta itään.
Metsäalue on kärsinyt historiallisista tapahtumista ja kaupungin laajenemisesta, joiden seurauksena sen pinta-ala on pienentynyt 20 hehtaarista 1800-luvun lopulla 3,4 hehtaariin vuonna 2004.[1] Urbaanista kehityksestä ja modernisaation paineista huolimatta useimmat ihmiset pitävät Kpassezunia ja sen henkiä huomattavana pyhänä paikkana Ouidahissa.[2]
Vuonna 1993 alue jaettiin kahteen osaan, matkailijoille tarkoitettuun alueeseen (0,2 hehtaaria) ja vierailijoilta kiellettyyn alueeseen, johon pääsevät vodouniin initioidut.[1]
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa matkailijat ovat maininneet 1600 ja 1700 luvuilta asti vanhoista pyhistä lehdoista ja maisemista, erityisesti Guinenlahden ja Länsi-Afrikan alueilla. Benininlahden alueella on paljon erilaisia pyhiä lehtoja.[3]
Perimätiedon mukaan alue oli 1400-luvulla Xwedan kuningas Kpassén maatilan aluetta. Xwedat olivat pieni alueella asuva maanviljelys- ja kalastajaheimo. Dahomeylaiset hyökkäsivät alueelle ja Kpassé pakeni tiheään ja pimeään metsään. Dahomeyn kuningas tiesi hänen paostaan ja yritti tavoittaa Kpassén sieltä. Kun Kpassé oli tullut metsän keskelle, hän käytti maagisia voimiaan ja muutti itsensä suureksi puuksi ja näin pelastui Dahomeyn kuninkaalta. Kpasséa muistetaan vieläkin kiintymyksellä ja ihmisillä on tapana vieläkin jättää hänelle raha- ja ruokauhrauksia. Myöhemmin metsän iso puu kaatui myrskyssä.[2]
Sakralisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paikallisten lähteiden mukaan metsän sakralisaatio juontaa alkunsa 1500-luvulle Savin kuningaskunnan perustamiseen. Kpassezun, joksi paikalliset kutsuvat metsää, oli luultavasti Savin luoneen kuningas Kpassén levähdyspaikka. Hän aloitti pitkän uskonnolisten ja symbolisten käyttötapojen perinteen 57 alueeseen liittyvän suvun parissa, jotka ovat pääasiassa peräisin Xwedan siitä etnisestä traditiosta. He tunnustavat paikan suojaamat jumalat, erityisesti Milicia exelsan (irokoa, joka on nimeltään loko fonin kielellä) ja jotka ovat tekemisissä useissa pyhissä, ja puhdistusseremonioissa ja initiaatioissa.[1]
Metsässä on useita temppeleitä, alttareita ja paikkoja jotka on omistettu alkuperäisille jumalille, kuten kpasselko (Iroko), dangbe (Phyton-hallitsijalle) ja sakpatalle (Maan ja maallisten tautien jumala), sekä 1990-luvulla esiin tuodiolle jumallille, kuten xebioso (Ukkonen), gu (rauta ja metalli), avlekete (meri) ja legba (merkittävien ja pyhien paikkojen vartija).[1]
Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vodoun taiteiden ja kulttuurien festivaali Ouidahissa vuonna 1993 (Festival Ouidah 1992) johti metsän osan avaamiseen matkailijoille. Metsän avoimessa osassa on aukea, jossa on paikan historiaa edustavia puita ja gozin maja, sekä 22 veistoksen sarja, jotka kuvaavat paikallisia vodoun-jumalia. Matkailijoille tarkoitettu polku on maisemoitu ja hallitsevan suvun jäsenet järjestävät ohjattuja kävelykerroksia. Matkailijoille halutaan selvittää pyhää metsää, alueen kosmologiaa ja siihen liittyviä arvoja.[1]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Cyprien Tokoudagba, veistos Pyhässä metsässä. -
Cyprien Tokoudagba, Fa-jumala. -
Cyprien Tokoudagban veistos. -
Cyprien Tokoudagban veistos. -
Cyprien Tokoudagban veistos. -
Cyprien Tokoudagban veistos -
Cyprien Tokoudagban veistos. -
Raunioita Pyhässä metsässä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Webber Ndoro, Webber , Shadreck Chirikure, Janette Deacon: ”Kpasse sacred grove of Ouidah”, Managing Heritage in Africa: Who Cares?. Rotledge, 2017. ISBN 1138202819. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.1.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Butler, Stuart: Benin:The Bradt Travel Guide, s. 112. Bradt Travel Guides, 2006. ISBN 1 84162 148 X. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.2.2019). (englanniksi)
- ↑ Woudstra, Jan ja Roth, Colin: A History of Groves. Routledge, 2017. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.2.2019). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Juhé-Beaulaton, Dominique: Sacred forests and the global challenge of biodiversity conservation: the case of Benin and Togo. Journal for the Study of Religion, Nature, and Culture, 2008, nro vol. 2, n°3, s. 351-372. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.8.2020. (englanniksi)