Koulu-TV
Koulu-TV oli Yleisradion ohjelmakokonaisuus, joka tuki koulujen opetusmateriaalia televisiossa esitettävien ohjelmien avulla.[1] Jo TES-TV:n aikana oli ollut koulutelevisiokokeiluja[2]. Yleisradio aloitti Koulu-TV:n vuonna 1963, silloisen television ohjelmajohtajan Ville Zilliacuksen ideoimana ja eurooppalaisten esikuvien innoittamana.[3] Perinteisten opetusohjelmien lisäksi mukana oli myös draamaohjelmia.[4]
2000-luvulla Koulu-TV:n, Opinportin ja sen verkkopalvelun Kouluportin korvasi internetissä ja Yle Teeman päiväohjelmistossa toiminut Opettaja.tv.[3] Sen puolestaan korvasi 2010-luvulla pelkästään verkkoon keskittyvä Yle Oppiminen.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansakouluille suunnattu tv-opetusohjelmatoiminta aloitettiin syksyllä 1962. Keväällä 1963 toiminnasta käytettiin nimeä Opetustelevisio, syksystä 1963 alkaen Koulutelevisio. Toiminnan pohjana oli Kouluradion ohjelmia seuranneille kouluille syksyllä 1962 tehty kysely, jossa tiedusteltiin television käyttömahdollisuuksia koulun opetuksessa. Vaikutteita käytiin hakemassa myös opintomatkoilta Ruotsiin ja Tanskaan.[5] Koulutelevision ensimmäisenä päällikkönä toimi Pertti Seiskari[6].
Keväällä 1963 Opetustelevision väki teki kouluvierailuja ja piti pari luentosarjaa kahdessa opettajakorkeakoulussa, joista toisessa järjestettiin myös käsikirjoituskurssi tv-opetustoiminnasta kiinnostuneiden opettajaopiskelijoiden löytämiseksi. Alkuvaiheessa ohjelmat tilattiin Ylen ulkopuolisilta tuotantoyhtiöiltä. Syksyllä 1963 perustettiin Koulutelevision työvaliokunta neljästä kouluhallituksen ja neljästä Yleisradion edustajasta.[5] Koulutelevision lähetykset vakiintuivat tapahtuviksi iltapäivisin kello 13:n ja 14:n välillä maanantaista perjantaihin, minkä lisäksi ohjelmia uusittiin tiistain alkuilloissa. Lähetykset tapahtuivat ykköskanavalla, joka näkyi lähes koko Suomessa toisin kuin Yle TV2.[7]
Vuonna 1964 Koulutelevision ohjelma Oli kerran voitti japanilaisen tv-palkinnon sekä Suomessa kirkon elokuvapalkinnon. Syksyllä 1964 aloitettiin aikuiskasvatustoiminta ohjelmasarjalla Nykyihminen ja hänen ongelmansa, ja vuonna 1969 tämä toiminta eriytettiin Koulutelevisiosta omaksi aikuisopetusohjelmien toimitukseksi[8]. Kieltenopetus alkoi BBC:n tuottamalla englannin kielen opetussarjalla Walter and Connie, ja myöhemmin kieliohjelmia ostettiin myös Ruotsista. Pian aloitettiin myös oma kieliohjelmatuotanto englannin opetussarjalla How's that?, joka myytiin myös Norjaan ja Tanskaan. Koulutelevision käyttöä ja vastaanottoa tutkittiin Pirkanmaan maakunnassa seudun kotiseutuoppia jakaneen ohjelmasarjan yhteydessä. Yhdessä Kansakoulun Kerhokeskuksen kanssa aloitettiin kampanja televisiovastaanottimien hankkimiseksi maan kouluihin jätepaperia keräämällä.[9][7][6]
Vanhalestadiolaiset vastustivat tiukasti Koulutelevisiota televisiopäätöksensä mukaisesti niin, että monessa pohjoisen Suomen kansakoulussa sitä ei saanut käyttää.[10][11]
1970-luvulla Koulu-tv:n ohjelmien esitysajaksi vakiintui klo 10-13 välinen aika Yle TV1:llä, joka säilyi aina Koulu-tv:n päättymiseen asti eli vuoteen 2007.
1970-luvun lopulla Koulutelevision ohjelmistossa panostettiin elokuvakasvatusta tuottamalla muun muassa elokuvan historiasta ja ilmaisukeinoista kertovia ohjelmia. Ensimmäinen Koulu-TV:n ohjelmistossa nähty pitkä näytelmäelokuva oli australialainen Myrskyn poika (1976), jota oli esitetty myös Suomen elokuvateattereissa.[12]
Koulu-TV:n ohjelmistossa esitettiin myös ulkomaalaislähtöistä tuotantoa. Näitä olivat muun muassa englannin kielen opetukseen liittyvät BBC:n tuottamat opetusanimaatiosarjat Muzzy in Gondoland ja Muzzy Comes Back.[13][14]
Vuosituhannen vaihteen paikkeilla tehdyssä kyselyssä 80 prosenttia luokanopettajista sanoi käyttävänsä Koulu-TV:tä opetuksessaan.[15]
Koulu-tv:n viimeisinä vuosina 2000-luvulla useita opetusohjelmia lähetettiin myös digitaalisilla televisiokanavilla YLE24:llä ja Yle Teemalla, mutta samaan aikaan myös yhä TV1:llä analogisesti, sillä Suomessa siirryttiin kokonaan digitaalisiin televisiolähetyksiin 1. syyskuuta 2007. Koulu-tv poistui TV1:n ohjelmakartasta toukokuussa 2007.
Koulutelevision ohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet: Ritva- ja Elonet-tietokannat (Kavi), Elävä arkisto (Yle)
- 1963: Tervamiilu – unohtunut hauta
- 1965: Oli kerran, dokumenttielokuva Espoon Suomenojan luonnosta
- kirkon elokuvapalkinto
- Japan Prize[9]
- 1969: Rautateollisuus, sarja
- 1975: Minä, sinä, hän, me, te, he, sarja suomen kieliopista[16]
- 1975: Ihminen - Eino Leino, lyhyt dokumentti
- 1976: Jumalanmarjat, tv-näytelmä Teuvo Pakkalan novellista
- 1976: Aakkosten synty, animaatio
- 1978: Kaakaon matka, dokumentti
- 1979: Me vehkeilijät, neliosainen sarja fysiikan alkeista
- 1979: Tunnetko omenapuun
- 1979: Maatalo elää
- 1982: Kaukalossa kasvatettu poika, fiktio pojan jääkiekkoharrastuksesta
- 1982: Eilinen on huomenna historiaa
- 1982: Jannen pelto, tv-elokuva maatalon pojan uravalintapulmista
- 1984: Robotti von Rosenbergin tutkimukset
- 1989: Kuka minä olen?
- 1993: Kertomuksia kaatopaikalta, kuusiosainen ympäristöaiheinen sarja
- 1993: Islamin maailma
- 1994: Lähtöruutu sarjakuvaan, 5-osainen sarja
- 1997–1998: Avaruusarkki, Ylen ja BBC:n 22-osainen maantieteen ja biologian opetusohjelmasarja
- 1998: Kuva ruudussa, mediakasvatussarja
- pääpalkinto, EBU:n opetusohjelmien kilpailu, Basel
- 1998: Oudon partaalla, mediakasvatussarja
- pääpalkinto, Japan Prize
- 1999–: Uutisjuttu, ajankohtaisohjelma 10–12-vuotiaille
- 2000: Avoin tarina, koululaisille järjestetyn kirjoituskilpailun satoa
- 2000: Siiveniskuja
- 2001: Hoksaamo, sarja koulua aloittaville
- 2003: Lappi elää, kolmiosainen sarja Pohjois-Lapista
- 2003: Näin syntyy tv-draama, kolmiosainen mediakasvatussarja
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi yle.fi. Viitattu 24.10.2017.
- ↑ Televisiotoiminnan alku Suomessa sik.ayy.fi. Viitattu 24.10.2017.
- ↑ a b Televisio opettaa - lapsia ja aikuisia Helsingin Sanomat. 18.2.2010. Viitattu 24.10.2017.
- ↑ Robotti von Rosenberg: Ihminen yle.fi. Viitattu 11.12.2017.
- ↑ a b ”Opetustelevisio”, Kertomus Oy Yleisradio Ab:n toiminnasta vuonna 1963, s. 62. Yleisradio, 1964.
- ↑ a b Koulu-TV:n ohjelmat kysyttyjä ulkomailla. Helsingin Sanomat, 29.8.1966, s. 25. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Seis-stop uusi lauantaiviihde. Helsingin Sanomat, 6.1.1965, s. 9. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Lilja, Laura: Yleisradio aikuiskasvattajan työkalu. Helsingin Sanomat, 23.7.1972, s. 4. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b ”Television ohjelmatoiminta”, Kertomus Oy Yleisradio Ab:n toiminnasta vuonna 1964, s. 64–65. Yleisradio, 1965.
- ↑ Miettinen, Jukka: ”Me emme luovuta vaikka tulisessa pätsissä poltettaisiin.” Suorajärven koulussa ei vieläkään saa katsoa koulutelevisiota. Helsingin Sanomat, 23.2.1969, s. 14. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Valtakunnallinen selvitys koulu-tv:n katseluriidasta. Helsingin Sanomat, 20.1.1979, s. 8. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Myrskyn poika koko perheelle. Helsingin Sanomat, 9.12.1980, s. 45. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Hakusana "Muzzy in Gondoland TV1" HS:n arkistohaussa (haulla löytyy Yle TV1:n ohjelmatietoja vuosien 1990-2001 väliltä) Helsingin Sanomat. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Hakusana "Muzzy Comes Back" HS:n arkistohaussa (Tilaajille) Helsingin Sanomat. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ a b ”Emma oot best!”, Vuosikertomus 1999, s. 16. Yleisradio, 2000. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.5.2019).
- ↑ Himberg, Petra: Koulu-tv opasti myös oikeakielisyyteen Yle Elävä arkisto. 20.11.2014.
- ↑ ”Uutisvirran syvissä vesissä”, Vuosikertomus 2003, s. 6. Yleisradio. Google Docs (viitattu 1.5.2019).
- ↑ a b ”Kansainvälisiä palkintoja”, Vuosikertomus 2002, s. 26. Yleisradio, 2003. Google Docs (viitattu 1.5.2019).