Siirry sisältöön

Kotiäiti

Wikipediasta
Nuori kotiäiti, öljymaalaus kankaalle, tekijä Alexey Tyranov, nykyään esillä Venäjän museossa Pietarissa, (1840-luku)

Kotiäiti (myös kotirouva) on työssä käymätön nainen, jonka roolina on kodin ja perheen ylläpitäminen sekä kotitalouden hoito, johon voi sisältyä esimerkiksi lastenhoito, ruoan valmistus, kodinhoito ja ostosten teko. Miespuolinen vastine on koti-isä.

Kielitoimiston sanakirja määrittelee kotiäidin olevan "(kodin ulkopuolisessa) ansiotyössä käymätön äiti".[1]

Länsimaissa naisten stereotyyppisiä sukupuolirooleja haastoi feministinen liike 1900-luvun loppupuolella, jolloin joillekin naisille avautui mahdollisuus valita kotiäitiyden ja uran välillä. Taloudelliset esteet, kuten kallis lastenhoito tai vammaisuus, voivat kuitenkin haitata kumpaakin vaihtoehtoa. Talouden muuttuminen on myös lisännyt kahden tulonsaajan kotitalouksien yleisyyttä.

Sosiologia ja talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut feministit[2] ja myös ei-feministiset taloustieteilijät (erityisesti historiallisen materialismin kannattajat, marxilaisen historiantutkimuksen metodologinen lähestymistapa) huomauttavat, että kotiäitien työn arvo jää huomiotta tavanomaisissa taloudellisen tuotannon mittareissa, kuten BKT:ssa tai työllisyysluvuissa. Kotiäiti tekee tyypillisesti monia palkattomia työtunteja viikossa ja on usein riippuvainen miehensä työstä saatavista tuloista taloudellisen tuen saamiseksi. Kotiäitien työ ei sisälly BKT-tilastoihin, koska sitä ei vaihdeta markkinoilla.

Joidenkin taloustieteilijöiden mukaan kotiäidit tekevät usein pitkiä työpäiviä suorittaen erilaisia tehtäviä, kuten ruoanlaittoa, siivousta, lastenhoitoa, vanhusten hoitoa ja perheen raha-asioiden hoitamista. Nämä askareet ovat ratkaisevan tärkeitä perheiden ylläpitämisessä ja muiden perheenjäsenten tuottavan toiminnan, kuten palkkatyön, tukemisessa.

Perinteiset yhteiskunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-paiutet Moapassa Nevadassa, yllään perinteiset Paiute-koripäähineet, vauva käärittynä perinteisiin kanihuppuihin paiute-kehtoon.
Kotiäiti Ghanan Kumasissa kaataa vettä ruokaan lastensa leikkiessä, 1957

Vastoin yleistä käsitystä, jonka mukaan metsästäjä-keräilijä-yhteiskunnissa miehet tyypillisesti metsästivät eläimiä lihan vuoksi, kun taas naiset keräsivät muita ruokia kuten viljaa, hedelmiä ja vihanneksia (kuten väitetään esimerkiksi Richard B. Leen ja Irven DeVoren kirjassa Man the Hunter 1968), etnografiset tutkimukset viimeaikaisista ja nykyisistä metsästäjä-keräilijäyhteiskunnista osoittavat naisten osallistuvan aktiivisesti metsästykseen, kuten agta-kansan keskuudessa Filippiineillä, jossa naiset metsästävät jopa kuukautisten, raskauden ja rintaruokinnan aikana.[3] Fossiili- ja arkeologiset todisteet viittaavat myös siihen, että naisilla on pitkä historia metsästäjinä.[3] Lisäksi fysiologiset todisteet osoittavat, että naiset soveltuvat paremmin kestävyystoimintaan, mikä olisi voinut edesauttaa saaliin ajamista pitkien matkojen päähän.[3]

Maaseutuyhteiskunnissa, joissa pääasiallinen työlähde on maatalous, naiset ovat myös huolehtineet puutarhasta ja kotieläimistä talon ympärillä, yleensä auttaen miehiä raskaassa työssä, kun työ piti saada nopeasti tehtyä.

Esimerkkejä raskaista maatalouteen liittyvistä töistä, joita perinteinen kotiäiti maaseutuyhteiskunnassa tekee, ovat:

  • Hedelmien poiminta niiden ollessa kypsiä
  • Riisin istuttaminen riisipeltoon
  • Viljan korjaaminen ja pinoaminen
  • Heinän leikkaaminen eläimille

Se, pidettiinkö naisten tuottavia panoksia "työnä", vaihteli ajan ja kulttuurin mukaan. Koko 1900-luvun ajan perhetilalla työskentelevät naiset laskettiin Yhdysvaltojen väestönlaskennassa usein työttömiksi, riippumatta siitä, kuinka paljon työtä he tekivät, kun taas samaa (tai jopa vähemmän) työtä tekevät miehet laskettiin työllisiksi maanviljelijöinä.[4]

Nykyaikainen yhteiskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimus, jossa oli 7733 vastaajaa, jotka olivat 18-65-vuotiaita naimisissa olevia naisia 20 Euroopan maassa, osoitti, että miehet ja naiset jakavat vähemmän kotitöitä maissa, jotka julkisesti tukevat sukupuolten tasa-arvoa. Päinvastoin, naiset tekivät enemmän kotitöitä kuin miehet.[5]

Simone de Beauvoirin teoksessa Toinen sukupuoli hän puhuu siitä, kuinka yhteiskunta painostaa naisia löytämään merkityksen ja tarkoituksen suhteistaan miehiin. Luvussa "Rakastunut nainen" de Beauvoir selittää, että naisille, erityisesti kotiäideille, opetetaan keskittymään miehistään ja lapsistaan huolehtimiseen. Tämä voi johtaa siihen, että nämä naiset jättävät huomiotta oman identiteettinsä ja omat tarpeensa. De Beauvoir väittää, että rakastuneet naiset, erityisesti kotiäidin roolissa olevat, määrittelevät itsensä usein suhteidensa kautta. Tämä voi tehdä heistä riippuvaisia miehistään täyttymyksen tunteen saamiseksi. Monille naisille heidän arvonsa on sidottu siihen, kuinka hyvin he huolehtivat kodista ja perheestä, sen sijaan että he tavoittelisivat omia unelmiaan tai halujaan. Hän myös kritisoi sitä, kuinka tämä johtaa epätasa-arvoiseen suhteeseen, jossa naisen odotetaan uhraavan itsensä, kun taas mies nähdään vahvana ja itsenäisenä. De Beauvoir uskoo, että tämä estää naisia olemasta todella vapaita ja estää heitä kasvamasta yksilöinä. Se pakottaa heidät aina riippumaan kumppanistaan.[6]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiäitien kouluttamisen menetelmistä, tarpeellisuudesta ja laajuudesta on keskusteltu ainakin 1900-luvulta lähtien.[7][8][9]

Maakohtaisia erityispiirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naisten työvoimaan osallistumisaste, ikä 15-64 vuotta (Maailmanpankki/ILO, 2019)

Kiina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarillisessa Kiinassa (lukuun ottamatta Tang-dynastian kausia) naiset olivat sidottuja kodinhoitoon Kungfutselaisuuden oppien ja kulttuurinormien vuoksi. Yleensä tytöt eivät käyneet koulua ja viettivät siksi päivän kotitöitä tehden (esimerkiksi ruoanlaittoa ja siivousta) äitiensä ja naispuolisten sukulaistensa kanssa. Useimmissa tapauksissa aviomies oli elossa ja kykenevä työhön, joten vaimolta oli lähes aina kielletty töiden vastaanotto ja hän vietti päivänsä lähinnä kotona tai tehden muita kotitöitä. Kun konfutselaisuus levisi ympäri Itä-Aasiaa, tätä sosiaalista normia noudatettiin myös Koreassa, Japanissa ja Vietnamissa. Kun jalkojen sitominen yleistyi Song-dynastian jälkeen, monet naiset menettivät kyvyn työskennellä kodin ulkopuolella.

Kiinan tasavallan perustamisen jälkeen vuonna 1911 nämä normit vähitellen lieventyivät, ja monet naiset pystyivät siirtymään työelämään. Pian sen jälkeen yhä useammat naiset alkoivat saada luvan käydä koulussa. Kiinan kansantasavallan hallintokauden alusta vuonna 1949 kaikki naiset vapautettiin pakollisista perherooleista. Suuren harppauksen ja kulttuurivallankumouksen aikana jotkut naiset työskentelivät jopa aloilla, jotka oli perinteisesti varattu miehille.

Intia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisessä hindulaisessa perheessä perheen pää on Griha Swami (Talon herra) ja hänen vaimonsa on Griha Swamini (Talon emäntä). Sanskritin sanat Grihast ja Grihasta kuvaavat kotiäidin toimintojen kokonaisuutta. Grih on sanskritin juuri kodille; siitä johdettuja ovat Grihasta, Grihast ja Grihastya. Pariskunta elää Grihastashram-tilassa (perhejärjestelmä) kasvattaen perhettä. Naista kutsutaan nimillä Grihalakshmi (talon rikkaus) ja Grihashoba (talon kunnia). Perheen vanhimpia kutsutaan nimellä Grihshreshta.

Modernissa intiassa, monet naiset ovat työssä, erityisesti suuremmissa kaupungeissa kuten Mumbai, Delhi, Kolkata, Chennai, Hyderabad ja Bangalore, joissa useimmat naiset työskentelevät. Koti-isän rooli ei ole perinteinen Intiassa, mutta se on sosiaalisesti hyväksytty kaupunkialueilla. Erään sosiologin vuonna 2006 tekemän tutkimuksen mukaan kaksitoista prosenttia naimattomista intialaisista miehistä harkitsisi koti-isänä olemista Business Today -lehden tekemän kyselyn mukaan.[10] Kuitenkin vain 22,7 prosenttia intialaisista naisista on mukana työvoimassa, verrattuna 51,6 prosenttiin miehistä. Näin ollen naiset ovat useammin hoitajia, koska useimmat eivät työskentele kodin ulkopuolella.[11]

Pohjois-Korea

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin vuoteen 1990 asti Pohjois-Korean hallitus vaati jokaista työkykyistä miestä työskentelemään jossakin valtion yrityksessä. Kuitenkin noin 30 % työikäisistä naimisissa olevista naisista sai jäädä kotiin kokopäiväisiksi kotiäideiksi (vähemmän kuin joissakin muissa alueen maissa kuten Etelä-Koreassa, Japanissa ja Taiwanissa; enemmän kuin entisessä Neuvostoliittossa, Manner-Kiinassa ja Pohjoismaiden maissa kuten Ruotsissa, ja suunnilleen saman verran kuin Yhdysvalloissa). 1990-luvun alussa, sen jälkeen kun arviolta 900 000-3 500 000 ihmistä menehtyi Pohjois-Korean nälänhädässä, vanha järjestelmä alkoi romahtaa. Joissakin tapauksissa naiset aloittivat myymällä kotona valmistettua ruokaa tai kotitaloustavaroita, joita ilman he pystyivät olemaan. Nykyään ainakin kolme neljäsosaa pohjoiskorealaisten markkinoiden myyjistä on naisia. Eräs Pjongjangissa kiertävä vitsi kuuluu: "Mitä yhteistä aviopuolisossa ja lemmikkikoirassa on?" Vastaus: "Kumpikaan ei työskentele eikä ansaitse rahaa, mutta molemmat ovat söpöjä, pysyvät kotona ja voivat pelotella varkaita."[12]

Ruotsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kotiäiti Wascator-pesukoneen äärellä.

Termi hemmafru ("kotiäiti") syntyi 1920-luvulla, jolloin sitä käytettiin vastakohtana termille yrkeskvinna, "ammattinainen". Vuosien 1930 ja 1960 välillä kotiäitien määrä Ruotsissa kasvoi 930 000:sta 1 148 000:een.[13] Tämä kehitys liittyi siirtymiseen maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan. 1930-luvulta lähtien maataloudessa työskentelevien ihmisten määrä laski, ja yhä useammat ihmiset muuttivat maaseudulta kaupunkeihin. Samaan aikaan naimisissa olevien parien määrä kasvoi.[14] Yhä useammat ihmiset, pääasiassa miehet, ansaitsivat elantonsa kotitalouden ulkopuolella, pääasiassa palkkatyössä teollisuudessa. Naisista tuli kotiäitejä, joilla oli erityinen vastuu lapsista.

1960-luvun lopulta lähtien kotiäitien määrä väheni tasaisesti. Monet siirtyivät palkkatyöhön kouluissa, terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa julkisen sektorin laajentuessa. Yli 500 000 kotiäitiä siirtyi työelämään 1960-luvun lopun ja 1980-luvun alun välillä. Pelkästään vuosien 1968 ja 1970 välillä uusien työssäkäyvien naisten määrä Ruotsissa kasvoi 100 000:lla joka vuosi.[14]

Työvoiman kysynnän ja sukupuolten tasa-arvon yhdistelmä johti useisiin poliittisiin uudistuksiin, jotka helpottivat naisten työskentelyä ja perheiden mahdollisuuksia huolehtia lapsistaan yhdessä. 1930- ja 1940-luvuilla yhdeksällä kymmenestä ruotsalaisesta lapsesta oli äiti, joka työskenteli kotona heidän kasvaessaan; 1980-luvulle tultaessa alle yhdellä kymmenestä lapsesta oli äiti, joka oli kotiäiti.

Kehitys 1960-luvulta eteenpäin oli hyvin paljon seurausta hallituksen toimista. Naisten siirtymistä työmarkkinoille edistettiin poistamalla yhteisverotus ja laajentamalla lastenhoitomahdollisuuksia. Puolisoiden yhteisverotus poistettiin vuonna 1971. Julkista lastenhoitojärjestelmää laajennettiin ja 970-luvun loppuun mennessä 350 000 lasta oli ilmoittautunut päiväkoteihin. Sitä, että naiset olivat ansiotyössä kuvailtiin win-win-tilanteeksi myös lapsille. Ajatuksena oli, että lasten oli vaikeampi kehittää itsenäisyyttään, jos he viettivät päivänsä ylisuojellussa kotiympäristössä, kuin jos he olivat päiväkodissa pätevän henkilökunnan kanssa.[14]

Yhdistynyt kuningaskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lontoolainen kotiäiti tekee kotitöitä, 1941

1400-1600-luvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkki henkilöstä, jota kuvataan kotiäidiksi ("house wife" kirjoitettuna "huswyfe"), näkyy vuoden 1452 asiakirjassa, jossa Elizabeth Banham Dunstablesta, Bedsistä, on kuvattu näin.[15]

Iso-Britanniassa 1600-luvun kotiäitien elämä koostui erillisistä selkeistä kodin sisäisistä rooleista miehille ja naisille. Tyypillisesti miesten työ koostui yhdestä erityistehtävästä, kuten kyntämisestä. Naiset olivat vastuussa erilaisista ajankohtaisista tehtävistä, kuten lehmien lypsämisestä, vaatteiden tuotannosta, ruoanlaitosta, leipomisesta, kodinhoidosta, lastenhoidosta ja niin edelleen. Pitkän tehtäväluettelonsa vuoksi naisilla oli pitkiä työpäiviä ilman mahdollisuutta nukkua riittävästi vuoden kiireisinä aikoina. Heidän työtään kuvataan seuraavasti: "kotiäidin tehtävillä 'ei ole koskaan loppua', yhdistäen päivittäisen syklin kausittaiseen työhön".[16]

1800-1900-luvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1911 90 % vaimoista ei ollut mukana työvoimassa. Ann Oakley, kirjan Woman's Work: The Housewife, Past, and Present kirjoittaja, kuvaa 1800-luvun kotiäidin roolia "alentavaksi, koostuen yksitoikkoisesta, pirstoutuneesta työstä, joka ei tuonut rahallista korvausta, puhumattakaan mistään tunnustuksesta". Keskiluokkaisena kotiäitinä tyypilliset tehtävät koostuivat kodin järjestämisestä ja ylläpitämisestä, mikä korosti miespuolisen elättäjän taloudellista menestystä. Koko tämän ajanjakson ajan kotiäidin rooli ei ollut vain hyväksytty yhteiskunnassa, vaan se oli tavoiteltu asia.

Useimmiten naiset valitsivat olla kotona. Työ kodin ulkopuolella katsottiin epähoukuttelevaksi, vaikeaksi ja pelottavaksi. Koska nainen oli vahvasti mukana lastensa ja kotitöiden parissa, naisen poissaoloon liittyi tiettyjä riskejä. Esimerkiksi elämä työvoimassa kaksinkertaisti naisen keskimääräisen työtaakan. Naisen ei ainoastaan odotettu osallistuvan taloudellisesti, vaan hän oli täysin vastuussa lastensa hoitamisesta ja kasvattamisesta. Jos äiti valitsi työskentelyn, lastenhoitokustannukset alkoivat kasvaa, mikä vähensi naisen kannustimia pitää vaativa työ. Jos työssäkäyvällä äidillä ei ollut varaa maksaa lastenhoidosta, tämä johti usein siihen, että hän nimitti vanhemmat lapsensa toimimaan nuorempien lasten hoitajina. Vaikka tämä oli taloudellisesti tehokasta, yhteiskunta ja muut kotiäidit paheksuivat sitä.[17]

Viime vuosina Yhdistynyt kuningaskunta on kiinnittänyt enemmän huomiota kotiäitien luomaan arvoon. Office for National Statistics (ONS):n mukaan lastenhoito muodostaa 61,5 % kotona tehdyn palkattoman työn arvosta. Palkattoman kotityön kokonaisarvo arvioitiin 38 162 punnaksi kotitaloutta kohden Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2014 ONS:n mukaan.[18]

Yhdysvallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Good Housekeeping (amerikkalainen lehti), 1908
Tetrapak-mainos, jossa kotiäiti tuotteiden valitsijana ja kuluttajana, noin 1950

Noin 50 % naimisissa olevista yhdysvaltalaisista naisista jatkoi työskentelyä synnytyksen jälkeen vuonna 1978; vuonna 1997 luku nousi 61 prosenttiin. Kotiäitien määrä kasvoi 2000-luvulla. Suuren taantuman aikana keskimääräisen tulon lasku teki kahdesta tulosta välttämättömämmän, ja naimisissa olevien yhdysvaltalaisten naisten, jotka jatkoivat työskentelyä synnytyksen jälkeen, osuus nousi 69 prosenttiin vuoteen 2009 mennessä.[19] Vuonna 2014 Pew Research Centerin mukaan yli neljäsosa äideistä on kotiäitejä Yhdysvalloissa.

Kotiäidit Amerikassa olivat tyypillisiä 1900-luvun puolivälissä keski- ja yläluokan valkoisten perheiden keskuudessa.[20] Mustat perheet, maahanmuuttajat ja muut vähemmistöryhmät eivät yleensä hyötyneet ammattiliittojen palkoista, hallituksen politiikasta ja muista tekijöistä, jotka johtivat siihen, että valkoiset äidit pystyivät jäämään kotiin näiden vuosikymmenten aikana.[20]

Minnesotalainen kotiäiti liikkuvan kotinsa keittiössä, 1974

Vuoden 2005 tutkimuksen mukaan 31 % työssäkäyvistä äideistä jättää työpaikan keskimäärin 2,2 vuodeksi, useimmiten toisen lapsen syntymän johdosta.[21] Tämä antaa äidille aikaa keskittyä kokopäiväisesti lastenkasvatukseen ja välttää korkeita lastenhoitokustannuksia, erityisesti varhaisvuosien aikana (ennen kuin koulu alkaa viiden vuoden iässä). Kotiäitiväestön sisällä on huomattavaa vaihtelua sen suhteen, aikovatko he palata palkkatyöhön. Jotkut suunnittelevat työskentelevänsä kodeistaan käsin, jotkut tekevät osa-aikatyötä, jotkut aikovat palata osa- tai kokopäivätyöhön, kun heidän lapsensa ovat saavuttaneet kouluiän, jotkut saattavat lisätä taitojaan palaamalla korkeampaan koulutukseen, ja toiset saattavat havaita, että on taloudellisesti mahdollista olla menemättä (tai palaamatta) palkkatyöhön. Tutkimus on yhdistänyt "äidillisen syyllisyyden ja eroahdistuksen" tunteita työelämään palaamiseen.[22]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka miehiä on yleensä pidetty perheiden ensisijaisina tai ainoina elättäjänä viimeaikaisessa historiassa, perinteisten yhteiskuntien työnjako miesten ja naisten välillä edellytti molempien sukupuolten aktiivista roolia resurssien hankkimisessa kotitalouden ulkopuolelta. Ennen maataloutta ja eläinten hoitoa, luotettavia ruokalähteitä oli niukasti saatavilla. Tänä aikana oli välttämätöntä, että sekä miehet että naiset keskittivät energiansa metsästykseen ja keräilyyn saadakseen mahdollisimman paljon ruokaa ylläpitääkseen itseään päivittäin. Koska heiltä puuttuivat ruoan varastointiin ja säilyttämiseen tarvittava teknologia, miesten ja naisten oli kriittistä etsiä ja hankkia tuoreita ruokalähteitä lähes jatkuvasti. Nämä paimentolaisheimot käyttivät sukupuolieroja hyväkseen, antaen miesten ja naisten käyttää toisiaan täydentäviä selviytymisstrategioita löytääkseen monipuolisimmat ja ravitsemuksellisesti parhaat saatavilla olevat ruoat. Esimerkiksi päivittäisen keräilyn yhteydessä lastenhoito itsessään ei ollut este naisten tuottavuudelle; pikemminkin tämän tehtävän suorittaminen lastensa kanssa sekä lisäsi toiminnan kokonaistehokkuutta (enemmän ihmisiä osallistuu tarkoittaa suurempaa satoa syötäviä juuria, marjoja, pähkinöitä ja kasveja), että toimi tärkeänä käytännön opetuksena selviytymistaidoista kullekin lapselle. Jakamalla päivittäisen elannon taakan – ja kehittämällä erikoistuneita sukupuolen mukaisia lokeroita – ihmiset eivät vain varmistaneet jatkuvaa selviytymistään, vaan pohjustivat myös tietä myöhemmille teknologioille kehittyä ja kasvaa kokemuksen kautta.lähde?

Lapsi rukoilee äidin polvella, Pierre-Édouard Frèren piirros, 1864

1800-luvulla yhä useammat naiset teollistuvissa maissa lakkasivat olemasta kotiäitejä ja maanviljelijöiden vaimoja ja alkoivat tehdä palkkatyötä erilaisissa teollisuuksissa kodin ulkopuolella, sen työn lisäksi, jota he tekivät kotona. Tähän aikaan monia suuria tehtaita perustettiin, ensin Englantiin, sitten muihin Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin. Monet tuhannet nuoret naiset menivät töihin tehtaisiin; useimmat tehtaat työllistivät naisia rooleissa, jotka erosivat miesten rooleista. Oli myös naisia, jotka työskentelivät kotona pienellä palkalla samalla kun huolehtivat lapsistaan.lähde?

Kotiäitinä oleminen oli realistista vain keski- ja yläluokan perheissä. Työväenluokan perheissä oli tyypillistä, että naiset työskentelivät. 1800-luvulla kolmannes tai puolet naimisissa olevista naisista Englannissa oli väestönlaskennassa merkitty työskentelevän ulkopuolista palkkaa vastaan, ja jotkut historioitsijat uskovat tämän olevan alhainen arvio.[23]

1900-luvun alussa molempia maailmansotia (ensimmäinen maailmansota, 1914–18; ja toinen maailmansota, 1939–45) kävivät monien maiden miehet. (Oli myös erityisiä rooleja asevoimissa, joita naiset suorittivat, esim. sairaanhoito, kuljetus jne. ja joissakin maissa myös naissotilaita.) Kun miehet olivat sodassa, monet heidän naisistaan menivät töihin kodin ulkopuolelle pitääkseen maat toiminnassa. Naiset, jotka olivat myös kotiäitejä, työskentelivät tehtaissa, yrityksissä ja maatiloilla. Molempien sotien loppuessa monet miehet olivat kuolleet, ja toiset palasivat loukkaantuneina. Jotkut miehet pystyivät palaamaan aikaisempiin asemiinsa, mutta jotkut naiset pysyivät myös työvoimassa. Tämän työelämään siirtyvien naisten määrän kasvun lisäksi myös valmisruoka ja kotitalousteknologia yleistyivät, mikä säästi naisilta aikaa, jonka he olisivat saattaneet käyttää kotitöiden suorittamiseen, ja mahdollisti heille muiden kiinnostusten kohteiden tavoittelun.[24]

En kvinna arbetar i köket, en annan kvinna antecknar och klockar tiden (Rålambsvägen 8 och 10 i Stockholm)
Nainen laittaa ruokaa opettajan valvonnassa kotitalousinstituutissa Tukholmassa, Ruotsissa. (1950)

Kommunististen maiden hallitukset 1900-luvun alussa ja puolessavälissä, kuten Neuvostoliitto, Kuuba ja Kiina, kannustivat naimisissa olevia naisia jatkamaan työskentelyä synnytyksen jälkeen. Kommunistisissa maissa oli hyvin vähän kotiäitejä ennen vapaan markkinatalouden uudistusta 1990-luvulla, mikä johti kotiäitien määrän uuteen nousuun. Päinvastoin, länsimaailmassa 1950-luvulla monet naiset lopettivat työnsä ollakseen kotiäitejä synnytyksen jälkeen. Vain 11 % naimisissa olevista naisista Yhdysvalloissa jatkoi työskentelyä synnytyksen jälkeen.lähde?

1960-luvulla länsimaissa alkoi olla yhä hyväksytympää, että nainen työskenteli kunnes hän meni naimisiin, jolloin oli laajalle levinnyt uskomus, että hänen pitäisi lopettaa työskentely ja tulla kotiäidiksi. Monet naiset uskoivat, että tämä ei kohdellut miehiä ja naisia tasa-arvoisesti ja että naisten pitäisi tehdä mitä tahansa töitä, joihin he pystyivät, olivatpa he naimisissa tai eivät.

Feminine Mystique, Betty Friedanin vuonna 1963 kirjoittama kirja, jolle on yleisesti annettu kunnia toisen aallon feminismin alullepanosta Yhdysvalloissa, käsitteli muun muassa kotiäitien elämää eri puolilla Yhdysvaltoja, jotka olivat onnettomia, vaikka he elivät mukavuuden keskellä ja olivat naimisissa ja heillä oli lapsia. 1950-luvulla amerikkalainen yhteiskunta kannusti voimakkaasti naisia tulemaan kotiäideiksi, väittäen, että todellinen onnellisuus tuli kodista ja perheestä huolehtimisesta. Useimpien naisten odotettiin menevän nuorena, noin 20-vuotiaana naimisiin ja viettävän elämänsä tukien aviomiehiään ja kasvattaen lapsia. Kotiäitinä olemista pidettiin osana "amerikkalaista unelmaa", ja monet naiset pyrkivät luomaan täydellisen perhe-elämän. Kuitenkaan kaikki naiset eivät tunteneet oloaan onnelliseksi tässä roolissa. Betty Friedan puhui monien kotiäitien kanssa ympäri maata ja huomasi, että monet heistä tunsivat olonsa tyhjäksi tai täyttymättömäksi. Kirjassaan Naisen mystinen olemus hän selitti, kuinka jotkut naiset yrittivät jättää huomiotta nämä tunteet pysymällä kiireisinä useammilla kotitöillä tai hankkimalla lisää lapsia. Jotkut uskovat, että tämä onnettomuus johtui koulutus- ja uramahdollisuuksien puutteesta. Myös ajatusta, että kotiäideillä oli helppo elämä, kyseenalaistettiin. Todellisuudessa monet naiset tunsivat olonsa stressaantuneeksi ja väsyneeksi kotitöiden vaatimuksista.[25] Tähän aikaan monet naiset kouluttautuivat yhä enemmän. Tämän lisääntyneen koulutuksen seurauksena jotkut naiset pystyivät ansaitsemaan enemmän kuin aviomiehensä. Hyvin harvinaisissa tapauksissa aviomies jäi kotiin kasvattamaan pieniä lapsiaan vaimon työskennellessä. Vuonna 1964 Yhdysvalloissa julkaistiin postimerkki kunnioittamaan kotiäitejä Smith-Lever-lain 50-vuotispäivän kunniaksi.[26][27]

1900-luvun lopussa monissa maissa perheen eläminen yhden hengen palkalla kävi vaikeammaksi. Tämän seurauksena monien naisten oli palattava töihin lastensa syntymän jälkeen. Koti-isien määrä alkoi kuitenkin vähitellen kasvaa 1900-luvun lopussa, erityisesti kehittyneissä länsimaissa. Vuonna 2010 koti-isien määrä Yhdysvalloissa saavutti korkeimman pisteensä: 2,2 miljoonaa.[28] Vaikka miehen rooliin liittyy monia stereotypioita, ja miehillä voi olla vaikeuksia päästä käsiksi vanhemmuuden etuihin, yhteisöihin ja äideille suunnattuihin palveluihin, tuli koti-isyydestä sosiaalisesti hyväksyttävämpää 2000-luvulla.[29] Miespuolista kotiäitiä kuvattiin säännöllisemmin mediassa 2000-luvulla, erityisesti Yhdysvalloissa. Kuitenkin joissakin maailman osissa koti-isyys on edelleen kulttuurisesti hyväksymätön rooli.lähde?

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 30.4.2025.
  2. ↑ Internet Archive: More than a labour of love : three generations of women's work in the home. Toronto, Ont. : Women's Press, 1980. ISBN 978-0-88961-062-0 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.4.2025.
  3. ↑ a b c Cara Ocobock, Sarah Lacy: The Theory That Men Evolved to Hunt and Women Evolved to Gather Is Wrong Scientific American. 1.11.2023. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Jessica Wilkerson: A Lifetime Of Labor: Maybelle Carter At Work NPR. 14.8.2019. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Judith Treas, Tsuio Tai: Gender Inequality in Housework Across 20 European Nations: Lessons from Gender Stratification Theories. Sex Roles, 1.5.2016, 74. vsk, nro 11, s. 495–511. doi:10.1007/s11199-015-0575-9 ISSN 1573-2762 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. ↑ Simone De Beauvoir: Toinen Sukupuoli. Jonathan Cape. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Mummy, I want to be a housewife Times Higher Education (THE). 26.4.1996. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Alice L. Dement: Higher Education of the Housewife: Wanted or Wasted? The Journal of Higher Education, 1960, 31. vsk, nro 1, s. 28–32. doi:10.2307/1977571 ISSN 0022-1546 Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Highly educated housewives: what an economic waste | The Times web.archive.org. 28.4.2016. Arkistoitu 28.4.2016. Viitattu 30.4.2025.
  10. ↑ Life & Times of Indian Men: Business Today Exclusive specials.indiatoday.com. Viitattu 30.4.2025.
  11. ↑ SD : People : Asia's women in agriculture, environment and rural production : INDIA web.archive.org. 30.6.2014. Arkistoitu 30.6.2014. Viitattu 30.4.2025.
  12. ↑ Pyongyang's Women Wear The Pants web.archive.org. 23.4.2014. Arkistoitu 23.4.2014. Viitattu 30.4.2025.
  13. ↑ Uppslagsverk - NE.se www.ne.se. Viitattu 30.4.2025.
  14. ↑ a b c Text-Jonas Qvarsebo 9 juni 2006 URL copied to clipboard: Hemmafruns sista suck Populär Historia. 9.6.2006. Viitattu 30.4.2025. (ruotsiksi)
  15. ↑ AALT Page aalt.law.uh.edu. Viitattu 30.4.2025.
  16. ↑ Jane Whittle: HOUSEWIVES AND SERVANTS IN RURAL ENGLAND, 1440–1650: EVIDENCE OF WOMEN's WORK FROM PROBATE DOCUMENTS. Transactions of the Royal Historical Society, 2005-12, 15. vsk, s. 51–74. doi:10.1017/S0080440105000332 ISSN 0080-4401 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  17. ↑ Joanna Bourke: HOUSEWIFERY IN WORKING-CLASS ENGLAND 1860–1914. Past and Present, 1994, 143. vsk, nro 1, s. 167–197. doi:10.1093/past/143.1.167 ISSN 0031-2746 Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ The value of unpaid chores at home BBC News. 7.4.2016. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  19. ↑ Employment Characteristics of Families Summary - 2024 A01 Results Bureau of Labor Statistics. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  20. ↑ a b heymarkarms: Seeking a Roadmap for the New American Middle Class Longreads. 21.3.2018. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  21. ↑ Off-Ramps and On-Ramps: Keeping Talented Women on the Road to Success Harvard Business Review.
  22. ↑ Stacey E. Rubin, H. Ray Wooten: Highly Educated Stay-at-Home Mothers: A Study of Commitment and Conflict. The Family Journal, 1.10.2007, 15. vsk, nro 4, s. 336–345. doi:10.1177/1066480707304945 ISSN 1066-4807 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  23. ↑ Amanda Wilkinson: So wives didn't work in the 'good old days'? Wrong The Guardian. 13.4.2014. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  24. ↑ How Highly Processed Foods Liberated 1950s Housewives National Women's History Museum. 11.5.2017. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  25. ↑ Margalit Fox: Betty Friedan, Who Ignited Cause in 'Feminine Mystique,' Dies at 85 The New York Times. 5.2.2006. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  26. ↑ Leaving Their Stamp on History web.archive.org. 6.9.2015. Arkistoitu 6.9.2015. Viitattu 30.4.2025.
  27. ↑ Arago: Homemakers Issue web.archive.org. 3.2.2016. Arkistoitu 3.2.2016. Viitattu 30.4.2025.
  28. ↑ Gretchen Livingston: Growing Number of Dads Home with the Kids Pew Research Center. 5.6.2014. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  29. ↑ Andrea Doucet: Do Men Mother?: Fathering, Care, and Domestic Responsibility. University of Toronto Press, 1.1.2006. ISBN 978-0-8020-8546-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kotiäiti&oldid=23639736”