Kot Diji

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kot Dijin linnoitus

Kot Diji on asutuskeskus Sindhissä, Pakistanissa. Paikka tunnetaan parhaiten varhaisharappalaisesta pikkukaupungista ja sen yllä vuorella olevasta 1700-luvulla rakennetusta linnoituksesta. Indus-kulttuurin syntyvaihe on nimetty Kot Dijin mukaan.

Varhainen asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisharappalaisen rauniokummun ala on 2.2-3.2 ha. Alussa Kot Dijissä oli Ravi-vaiheen asutusta. Äkkiä sinne levisi monivärinen Kot Diji -keramiikka. Tämä muuttui aikaa myöten asteittain harappalaiseksi.

Kot Diji I-kerrostumassa ei käytetty kuparia ja pronssia. Talot tehtiin alussa polttamattomista tiilistä kivipohjille. Joskus yläkaupungin kummun A kerrostumien 15-8 aikana rakennettiin yläkaupungin ympärysmuuri ainakin osittain. Kerrostumassa 7 ilmastyi viemäri ja tasainen alue, jossa oli tulipaikkoja[1]. Kaupunki jakautui linnoitukseen ja alakaupunkiin. Näiden välissä oli muuri, ja yläkaupunki oli ylempänä. Mutta kaivausten mukaan niiden rakennukset eivät poikenneet toisistaan. Yläkaupungin ala oli noin 80x80 m[2]. Nuolenkärjet ovat Mungidak II-IV:n tyyppisiä. Kot Diji-kaudella oli ehkä varhaista Indus-kirjoitusta ruukkujen merkeissä, luultavasti jo myös vakioituja mittoja ja painoja. Ennen varsinaista Harappan kautta sekä ylä- että alakaupunki paloivat päätellen runsaasta tuhkasta[3]. Yläkaupungin "linnoitus" paloi kummun A kerrostumien ¤ ja 3A välissä. Luultavasti sama tulipalo poltti myös alakaupungin B-kummun kerrostumien 3A ja 3 välissä[4]. Kot Divin monivärinen "sarvijumalan" kuvan omaava saviriikko on luultavasti alakaupungin kerrostumasta 3A, eli juuri paloe edeltävästä kerrostumasta[5].


Tulipaloja sattoi samoihin aikoihin myös paikoissa/kerrostumissa Gumla III, Amri II ja Naushero ID.

Kot Dijin linnoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Possehl, Gregory L.,Indus age : the beginnings Philadelphia , University of Pennsylvania Press 1999, ISBN 0-8122-3417-0
  1. Possehl 1999, s 638
  2. Possehl 1999, s 637
  3. Possehl 1999, s 639
  4. Posehl 1999, s 638
  5. Possehl 1999, s 639