Kosti Eskola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kosti Eskola

Kosti Eskola (30. joulukuuta 1889 Nastola26. heinäkuuta 1955) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Henrik Gustaf Eskola ja Charlotta Varpenius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Siiri Erika Taittosen kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskola oli kansakoulun käynyt ja sen jälkeen hän jatkoi yksityisopintoja vuosina 1910–1915 Saksassa Mitweidan ja Strelitzin polyteknillisissä opistoissa. Haminan taistelukoulun hän suoritti vuonna 1918.[1][2]

Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Eskola liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 20. marraskuuta 1915 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa, Riianlahden rannikkoasemissa ja Schmardenin hyökkäykseen sekä Aa-joen talvitaisteluissa.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota

Eskola astui Suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 3. maaliskuuta 1918 aselaiva S/S Virgolla. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi Kenttälennätinpataljoonaan, josta hänet komennettiin 28. maaliskuuta 1918 eversti Ausfeldin esikuntaan ja siirrettiin 15. huhtikuuta 1918 joukkueenjohtajaksi 6. Jääkärirykmentin 17. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. missä joukko-osastossa otti osaa taisteluihin Mouhussa, Tampereella ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen Eskola toimi joukkueenjohtajana 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, jolla myöhemmin oli nimet Jääkäripataljoona n:o 3 ja Kajaanin sissipataljoona. Armeijasta hän erosi 23. lokakuuta 1918. Sotilasuransa jälkeen hän toimi vuonna 1919 piirtäjänä ja konstruktöörinä Lehtoniemi oy:ssä Varkaudessa, vastaavassa toimessa hän toimi vuosina 1920–1924 Kotkan konepaja oy:ssä. Puolustusministeriön taisteluvälineosastossa hän oli tarkastajana vuosina 1925–1927. Hänet nimitettiin 1. tammikuuta 1928 Suojeluskuntajärjestöön asetarkastajaksi. Asetarkastajan toimi poiki hänelle 27. kesäkuuta 1928 vakinaisen paikan Suojeluskuntajärjestöön ja hän jäi edelleen Yliesikunnan asetarkastajaksi.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisotaan Eskola osallistui Suojeluskuntajärjestön yliesikunnan asetarkastajana ja jatkosotaan hän osallistui toimistoupseerina Kotijoukkojen esikunnassa. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1944, jonka jälkeen hän toimi Puolustusvoimain pääesikunnan pioneeriosastolla toimistosihteerinä vuoteen 1947 saakka.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Suomen jääkärit II 1933: 1161.