Korpilahden kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korpilahden kirkko
Korpilahden kirkko Jyvaskylan seurakunta.jpg
Sijainti Korpilahti, Jyväskylä
Koordinaatit 62°01′00.2″N, 025°33′22.3″E
Hiippakunta Lapuan hiippakunta
Seurakunta Jyväskylän seurakunta, Korpilahden alueseurakunta
Rakentamisvuosi 1826-1827
Suunnittelija A.W. Arppe Charles Bassi
Materiaali puu
Istumapaikkoja 756
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Korpilahden kirkko on valmistunut vuonna 1827. Nykyinen kirkko on korpilahtelaisten kolmas kirkko.

Korpilahden kirkko on Jyväskylän seurakuntaan kuuluvan Korpilahden alueseurakunnan puukirkko entisen Korpilahden kunnan alueella Jyväskylässä. Tyypiltään kirkko on tasavartinen sisäviisteinen ristikirkko. Sen on suunnitellut A.W. Arppe ja suunnitelmat on hyväksynyt Intendentinkonttorin italialaissyntyinen arkkitehti Charles Bassi. Kirkko valmistui vuonna 1827, ja rakennustöiden työnjohtajana toimi hauholainen rakennusmestari Herman Nyberg. Aloite nykyisen kirkon rakentamisesta tehtiin vuonna 1813, koska vanha kirkko oli ränsistynyt ja käynyt tiloiltaan ahtaaksi. Kirkon suunnittelussa lienee kuitenkin ollut puutteita, ja kirkon keskuskupoli jouduttiin korjaamaan perusteellisesti kymmenen vuotta kirkon valmistumisesta. Korjaajana toimi kirkonrakentaja Taavetti Rahikainen[1], jonka suunnitelmien mukaisesti keskuskupoli ja torni rakennettiin kokonaan uudelleen. Kirkkosaliin pystytettiin neljä suurta pylvästä ja niitä yhdistävät sidepalkit, jotka tukevat kupolia. Uuteen kupoliin tuli ikkunallinen, sisälle valoa antava torni.

Korpilahden kirkon kellotapuli on valmistunut vuonna 1886 ja sen on suunnitellut Alfred Cavén.

Kirkko korjattiin perusteellisesti, kun se täytti sata vuotta vuonna 1927. Korjaustyön suunnitelmat teki nuori arkkitehti nimeltään Alvar Aalto. Mittavassa remontissa päällystettiin kirkon kuorin (etuosan) seinät, suuri kupoli sai uuden muodon ja sisäkaton pyöräkaarisine ikkunoineen. Ulko-oville rakennettiin tuulikaapit ja parvia laajennettiin. Myös sisäväritys uudistettiin ja penkkien päihin kiinnitettiin messinkiset kynttilänjalat.

Vuonna 1964 kirkkoa kunnostettiin seuraavan kerran, ja tuolloin työstä vastasi konservaattori Thorvald Lindqvist.[1] Hänen suunnitelmien mukaisesti uusittiin muun muassa kirkon väritys, alttarikaide ja lämmitysjärjestelmä. Kirkon sisätiloja uusittiin myös vuonna 1992, korjausten suunnittelija oli Matti Huusari.[2] Remontissa muun muassa alapohja avattiin ja korjattiin, paanukatto uusittiin ja peltikatto maalattiin. Lisäksi kirkon sisämaalaus uusittiin, kuoriosa laajennettiin ja alttarikaiden muutettiin täysympyräiseksi. Taidemaalari Tuomas Mäntynen koristeli kupolin kannatinpylväät ja palkit naivistisilla, kristillistä symboliikkaa sisältävillä maalauksilla.

Vuonna 2018 valmistuneessa remontissa kirkon ulkonäkö palautettiin mahdollisimman alkuperäiseen asuun. Ulkoseinien okrankeltainen värisävy löytyi sakastin kuistin takana piilossa olleista vanhoista ulkoverhouslaudoista. Tornin näköiskellotaulut ja taidokkaat koristukset tuotiin näkyviin pellityksien alta. Kirkkosali palautettiin Alvar Aallon suunnittelemaan asuun.

Viimeisimmän peruskorjauksen suunnittelu alkoi vuonna 2015. Kirkossa oli ollut kattovuotoja ja niitä tutkittaessa havaittiin, että kupoliosa oli painunut lähes 40 senttimetriä alaspäin. Tarkemmissa tutkimuksissa havaittiin myös muita mittavia korjaustarpeita: kirkon kupolin rakennetta vahvistettiin ja jäykistettiin, lahokohtia korjattiin ja peltikatto uusittiin. Kirkko maalattiin uudelleen sekä sisältä että ulkoa. Remontissa uudistettiin kirkon sprinkleri- ja lämmitysjärjestelmät. Lisäksi myös kirkon valaistus ja äänentoisto uudistettiin ja kirkon etuosaan lisättiin alaslaskettavat valkokankaat ja videoprojektorit. Laajan peruskorjauksen pääarkkitehtinä toimi Tuija Ilves.

Kirkon vieressä oleva erillinen kellotapuli on rakennettu vuonna 1885, ja se valmistui vuonna 1886. Kellotapulin on suunnitellut arkkitehti Alfred Cavén[2] ja rakentanut Gustaf Kuorikoski[3].

Kirkon alttaritaulu ja urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon urut ovat vuodelta 1904. Ne ovat Museoviraston suojelemat.

Kirkon sisä- ja ulkomaalaustyöt sai tehtäväkseen Carl Fredrik Blom vuonna 1839. Blom on maalannut nykyisin parvelle sijoitetun kirkon alkuperäisen Getsemane-alttaritaulun sekä alttaritauluun liittyneen, nyt sakastista löytyvän antependiumin Agnus dein. Blomin kädenjälkeä ovat myös edelleen kirkon parvien reunoista löytyvät maalaukset, jotka esittävät profeettoja, apostoleja ja pyhiä vaimoja. Nykyisen Tulkaa minun tyköni kaikki -alttaritaulun on maalannut Wilho Sjöström vuonna 1904. Työ valmistui helmikuussa 1905.[3]

Korpilahden kirkkoon hankittiin ensimmäiset urut jo vuonna 1853 ja ne olivat maalaiskirkoissa tuohon aikaan vielä harvinaisuus. Kirkon ensimmäinen kanttori oli V.T. Forsgren. Hän on kotiseuturunoilija Martti Korpilahden isä. Nykyiset urut ovat B.A. Thulén suunnittelemat vuonna 1904. 22-ääniset urut ovat alkuperäisessä asussaan puhaltimen lisäystä lukuunottamatta. Urut ovat Sibelius-Akatemian Suomen historiallisten urkujen kokoelmassa ja ne ovat Museoviraston suojelemat.

Aikaisemmat kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkealla mäellä Päijänteeseen kuuluvan kapean Kirkkolahden pohjoisrannalla oleva Korpilahden kirkko on ollut vuosisatoja kulkuteiden päätepisteenä sekä kesällä että talvella. Seurakunnan aiemmat kirkot ovat sijainneet nykyisen kirkon ja Korpilahden sataman läheisyydessä hautausmaa-alueella, joka on nykyään sankarihautausmaa. Korpilahden ensimmäinen kirkko ja tapuli pystytettiin 1693. Ensimmäinen kirkko oli vaatimaton kirkkotupa. Seuraavan kirkon, tasavartisen ristikirkon rakensi Arvi Junkkarinen Leppävirralta vuonna 1753 samalle paikalle. Vuonna 1777 Jaakko Jaakonpoika Leppänen teki tähän kirkkoon erillisen kellotapulin.[1][4] Sen alaosa toimi myöhemmin viljamakasiinina ja on nykyään kotiseutumuseo.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Korpilahden kirkko Finnica. Viitattu 3.1.2014.
  2. a b c Korpilahden kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  3. a b Markku Lahti: Korpilahden kolme kirkkoa. Korpilahden seurakunnan kirkkojen ja kellotapulien vaiheita 1600-luvulta nykypäivään. Korpilahden seurakunta, 1987.
  4. Gardberg, C. J.: Leppänen, Jaakko Klementinpoika (1700-luku) Kansallisbiografia. 1.2.2000. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 3.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.