Korkeat uimahypyt
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Korkeilla uimahypyillä tarkoitetaan tavallista korkeammalta tehtyjä uimahyppyjä. Korkeita uimahyppyjä voi harjoittaa kilpaurheiluna muita osallistujia vastaan tai vain yrityksenä tehdä jokin ennätys.
Korkeat uimahypyt oli ensi kertaa mukana uinnin maailmanmestaruuskilpailuissa Barcelonassa vuonna 2013. Maailmanmestaruuskisoissa miehet hyppäävät 27 metrin korkeudesta ja naiset 20 metrin korkeudesta. Muissa kilpailuissa miesten käyttämät korkeudet vaihtelevat 22–27 metrin ja naisten 18–23 metrin välillä. Urheilijat eivät yleensä voi harjoitella kilpailuympäristössä ennen kuin pari päivää ennen kilpailua. Uimahyppääjän vauhti hypyn aikana voi nousta 96 kilometriin tunnissa.
Hyväksytyn ennätyshypyn kriteerit ovat kiistanalaiset. ABC-televisioyhtiön ohjelmassa Wide World of Sports osallistujien piti tehdä ainakin yksi voltti ja poistua vedestä ilman muiden apua. Vuonna 1985 Randy Dickinson hyppäsi 53,24 metristä Hong Kongin Ocean Parkissa, mutta mursi reisiluunsa, eikä päässyt vedestä pois ilman apua. Vuonna 1987 sveitsiläinen Olivier Favre hyppäsi 53,9 metristä Ranskassa, mutta mursi selkänsä ja hänet piti pelastaa. Brasilialainen Laso Schaller hyppäsi vuonna 2015 Sveitsissä kalliolta 58,8 metrin korkeudesta. Hän rikkoi nivelsiteensä käyttämästään suojuksesta huolimatta, mutta pääsi vedestä pois omin avuin ja on Guinnessin Ennätyskirjassa ennätyksen haltija. Hän ei kuitenkaan tehnyt ABC-yhtiön edellyttämää volttia.
Suomessa Matti Myllymäki hyppäsi 50 metristä pellehypyn vuonna 2001, mutta loukkaantui hyvin pahasti.