Korentokalat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korentokalat
Hietakorentokala (Pegasus lancifer)
Hietakorentokala (Pegasus lancifer)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Putkisuukalat Syngnathiformes
Heimo: Korentokalat
Pegasidae
Bonaparte, 1831
Suvut[1]
Katso myös

  Korentokalat Wikispeciesissä
  Korentokalat Commonsissa

Korentokalat (Pegasidae) on putkisuukaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan Tyynestämerestä ja Intian valtamerestä lämpimistä ja lauhkeista vesistä.

Lajit ja anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korentokalojen heimoon kuuluu 2 sukua ja 6 lajia. Lajeja ovat louhikorentokala (Eurypegasus draconis), korentokala (E. papilio), hietakorentokala (Pegasus lancifer), isokorentokala (P. volitans) ja tiilikorentokala (P. laternarius). Kooltaan korentokalat ovat tyypillisesti alle 13 senttimetrin mittaisia, mutta suurin laji isokorentokala voi saavuttaa 18 senttimetrin pituuden. Tyypillisiä piirteitä ovat litteä ja leveä ruumis, joka kapenee pyrstöä kohden. Ruumista suojaavat luulevyt. Rintaevät ovat hyvin suuret ja muistuttavat viuhkoja tai siipiä. Selkä- ja peräevät ovat lyhyet ja vatsaevät ovat pitkähköt ja koukkumaiset. Heimon kalojen suu on pitkän putkimaisen kuonon päässä. Korentokaloilla ei ole uimarakkoa. Korentokalojen väritys vaihtelee suuresti ja ne kykenevät vaihtamaan väristystään pohjan mukaiseksi. Tyypillisesti ruumis on väriltään punertavan tai vihertävän ruskea ja ruumissaa voi olla laikkuja tai verkkokuviointia. Rintaevissä on usein tummempia juovia tai renkaita.[1][2][3][4]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korentokalalajeja tavataan indopasifiselta merialueelta ja ne elävät yleensä lähellä rannikkoa korkeintaan noin 150 metrin syvyydessä. Ne elävät niin kivikkoisilla kuin mutapohjaisilla alueilla, usein vesikavsillisuuden seassa Korentokalojen ravintoa ovat pienet pohjaeläimet, kuten äyriäiset ja nilviäiset. Heimon lajit käyttävät suuria rintaeviään ja vatsaeviään liikkumiseen ja ikään kuin kävelevät pohjalla.[1][2][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 311. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.02.2013). (englanniksi)
  2. a b Family Pegasidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 24.2.2013. (englanniksi)
  3. a b Family Pegasidae (PDF) FAO. Viitattu 24.02.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. a b Robert Burton: International Wildlife Encyclopedia, s. 2290. Marshall Cavendish, 2002. ISBN 978-0761472667. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.02.2013). (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.