Koomikkojen kuningas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koomikkojen kuningas
The King of Comedy
The King of Comedy poster.jpg
Ohjaaja Martin Scorsese
Käsikirjoittaja Paul D. Zimmerman
Tuottaja Arnon Milchan
Säveltäjä Robbie Robertson
Kuvaaja Fred Schuler
Leikkaaja Thelma Schoonmaker
Pääosat Robert De Niro
Jerry Lewis
Sandra Bernhard
Diahnne Abbott
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Embassy International Pictures
Levittäjä 20th Century Fox
Ensi-ilta 18. joulukuuta 1982 (Islanti)
18. helmikuuta 1983 (Yhdysvallat)
14. lokakuuta 1983 (Suomi)
Kesto 109 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 19 miljoonaa dollaria
Tuotto 2,5 miljoonaa dollaria[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Koomikkojen kuningas (engl. The King of Comedy) on vuonna 1982 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen satiirinen musta komediaelokuva, jonka on ohjannut Martin Scorsese ja käsikirjoittanut Paul D. Zimmerman. Elokuvan pääosia esittävät Robert De Niro, Jerry Lewis ja Sandra Bernhard.[2][3]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvassa epämiellyttävä nimikirjoitusten kerääjä, stand up -koomikoksi epätoivoisesti pyrkivä Rupert Pupkin (De Niro) kidnappaa ahdistuneen ja eristäytyneen televisioviihdyttäjän Jerry Langfordin (Lewis) uraansa edistääkseen. Avukseen hän saa pakkomielteisesti kohdettaan fanittavan naisen (Bernhard), ja lunnasvaatimuksena hän esittää mahdollisuuden saada esiintyä Langfordin showssa. Tämä toteutuukin, ja Pupkinista tulee kuuluisa.[2][4]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Robert De Niro  … Rupert Pupkin  
 Jerry Lewis  … Jerry Langford  
 Sandra Bernhard  … Masha  
 Diahnne Abbott  … Rita Keene  
 Shelley Hack  … Cathy Long  
 Margo Winkler  … Langfordin tuotantoyhtiön vastaanottovirkailija  
 Kim Chan  … Jonno  
 Frederick De Cordova  … Bert Thomas  
 Edgar Scherick  … Wilson Crockett  
 Ed Herlihy  … oma itsensä  
 Tony Randall  … oma itsensä  
 Victor Borge  … oma itsensä  
 Joyce Brothers  … oma itsensä  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koomikkojen kuningas ei aluksi menestynyt oudon aihevalinnan ja epämiellyttävän päähenkilönsä takia, mutta on sittemmin noussut arvossa. Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo luonnehti elokuvaa tähtikultin, viihteen, idolien ja fanien julmaksi kuvaukseksi, mustaksi elokuvaksi tyhjästä elämästä ja sen tyhjistä täytteistä. Hän antoi elokuvalle täydet viisi tähteä, mikä vastaa sanallista arviota ”elämää suurempi elokuva”.[2]

Elokuva ei saanut yhtään Oscar-ehdokkuutta, mutta Cannesissa Scorsese oli siitä ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Brittiläisessä Bafta-palkintogaalassa Koomikkojen kuningas sai viisi ehdokkuutta, joista käsikirjoittaja Paul D. Zimmerman voitti palkinnon käsikirjoituksestaan.[5]

Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi Koomikkojen kuninkaan kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalla jaetulle sijalle 100.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The King of Comedy (1983) Box Office Mojo. (englanniksi)
  2. a b c Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  3. Koomikkojen kuningas Elonetissä
  4. The King of Comedy (1983), American Film Institute. Viitattu 26.10.2016.
  5. Awards, The King of Comedy (1983), IMDb. Viitattu 26.10.2016.
  6. Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]