Koomankangas
.jpg)
Koomankangas on Kokemäen ja Säkylän kuntien alueella sijaitseva noin kymmenen kilometrin pituinen harjujakso. Se ulottuu etelässä Köyliönjärven pohjoispuolella sijaitsevalle suoalueelle jatkuen pohjoisessa Järilänvuorelle saakka. Koomankangas on osa pidempää Oripäästä Pohjanlahteen Porin edustalle ulottuvaa harjumuodostelmaa, jonka muita osia ovat muun muassa Säkylänharju–Virttaankangas, Järilänvuori, Hiittenharju ja Yyterinniemi.[1] Pinnanmuodoltaa tasaisen harjun aines on hyvin vettä läpäisevää hiekkaa, mutta keskiosissa esiintyy paikoitellen myös soraa.[2] Kasvillisuus on pääosin mäntykangasta sekä täysin puuttomia jäkälä- ja kanervakankaita. Koomankankaan eteläisimmät osat muodostavat Koomankankaan-Ilmiinjärven pohjavesialueen, jolla toimii neljä vedenottamoa.[3]
Koomankangas kuuluu noin 10 kilometriä pitkän Kokemäenjoen sivujoen Koomanojan valuma-alueeseen.lähde? Koomankankaalla on neljä pientä suppajärveä; Ilmiinjärvi, Pitkäjärvi, Palojärvi ja Piikajärvi. Koomankankaan halki kulkee jo 800-luvulta perityvä historiallinen Huovintie, jonka ohella aluetta halkovat Ristolan ja Peipohjan välinen yhdystie 2140 sekä Rauma-Kokemäki-rata. Alueen pohjoisosassa kulkevat vielä Eurakosken ja Järilän välinen yhdystie 2194 sekä Ristolan ja Merstolan yhdistävä paikallistie 12791. Huovintietä pitkin kulkee myös Harjavallan Hiittenharjulta Pitkäjärvelle ulottuva retkeilyreitti eli niin sanottu HiiPireitti.[4] Koomankankaalla sijaitsevat muun muassa Piikajärven lentokenttä, Koomankankaan hautausmaa, Kokemäen ravirata ja Pitkäjärven vapaa-ajankeskus. Muita alueen nähtävyyksiä ovat muun muassa Lallin asumus, Kuninkaanmänty sekä yksityiskäytössä oleva kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin entinen ateljee Ilmilinna.
Väinö Voionmaan mukaan Koomankankaan nimi on mahdollisesti samaa perua kuin muut Satakunnan ja Hämeen "kuuma"-johdannaiset paikannimet, joiden taustalla on sanan vanha merkitys "välkkyvä" tai "hehkuva".[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Eskola, Pentti: ”Ala-Satakunnan kallioperusta”, Satakunta : kotiseutututkimuksia V, s. 308. Helsinki: Satakuntalainen Osakunta, 1925. Kansalliskirjasto.
- ↑ Oy AGA Ab:n vetytehtaan ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus, Harjavalta, s. 9. Hämeenlinna: Etelä-Suomen aluehallintavirasto, 10.12.2014. Arkistoitu (PDF).
- ↑ Harjavallan, Kokemäen, Nakkilan, Pomarkun, Porin ja Ulvilan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma, s. 52. Vantaa: AFRY Finland, 2023. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Retkeily- ja ulkoilureitit Kokemäen kaupunki. Viitattu 18.8.2025.
- ↑ Voionmaa, Väinö: Kuumolasta Kuhmoisiin. Kappale Keski-Hämeen asutushistoriaa. Historiallinen Aikakauskirja, 1933, nro 1, s. 1–2. Kansalliskirjasto.