Koolhoven F.K.52

Koolhoven FK-52

Koolhoven F.K. 52 oli kaksitasoinen ja -paikkainen, yksimoottorinen tiedustelu- ja hävittäjäkone, jonka hollantilainen Koolhoven-lentokonetehdas kehitti 1930-luvulla.

Kehitys

N.V. Koolhoven Vliegtuigen suunnitteli Frederick Koolhovenin johdolla 1930-luvun puolessa välissä kaksipaikkaisen koneen, joka oli suunniteltu pommikoneiden suojaustehtäviin. Lentokoneiden nopean kehityksen johdosta F.K.52:n suorituskyky ehti muuttua riittämättömäksi jo suunnitteluvaiheessa. Koneen prototyyppi lensi ensilentonsa 9. helmikuuta 1937.

Tehdas pani alulle omalla riskillään viiden koneen esisarjan, joka ei ehtinyt valmistua ennen kuin prototyyppi tuhoutui elokuussa 1937. Kahdessa koneessa oli 840 hv:n Bristol Mercury VIII -tähtimoottori ja kolmessa ilmeisesti saman tehoinen Wright Cyclone GR-1820-3. Kone ei mennyt kaupaksi. Alankomaat tilasi ilmavoimilleen 36 konetta ilmeisesti samoihin tehtäviin, joissa sillä oli Fokker C.V- ja Fokker C.X -koneita. Viisi esisarjan konetta valmistui, mutta Alankomaiden ilmavoimien tilaamat eivät. Viidestä valmistuneesta kaksi päätyi Suomen ilmavoimille ja loput kolme tuhottiin kentälle Saksan hyökättyä Alankomaihin keväällä 1940.

Hankinta Suomeen

Carl Gustav von Rosen, jonka isä Eric von Rosen lahjoitti Suomen ilmavoimille sen ensimmäisen koneen vuonna 1918, ilmoittautui vapaaehtoiseksi talvisotaan joulukuussa 1939. Hänet lähetettiin Alankomaihin avustamaan Merivartiolaitoksen Koolhooven F.K.49 -koneen siirtoa Suomeen jo joulukuussa 1939. Koneessa oli ongelmia ja siirtolento peruuntui. Samalla matkalla von Rosen etsi Suomen ilmavoimille koneita ja löysi muun muassa kaksi Koolhoven F.K.52 -konetta ja yhden Douglas DC-2 -koneen. Von Rosen hankki tarvittavat varat Ruotsista ja osti koneet. Erään version mukaan F.K.52:t tulivat DC-2:n kylkiäisenä ja yllätyksenä von Rosenillekin.

Koneet lennettiin Alankomaista Ruotsiin tammikuun 1940 puolivälissä. Saksalaiset hävittäjät yrittivät tavoittaa muodostelman siinä kuitenkaan onnistumatta. Välivaiheiden kautta suomalaiset lentäjät noutivat F.K.52 -koneet Suomeen 18. tammikuuta 1940.

Käyttö Suomessa

Valtion lentokonetehdas asensi tammi-helmikuussa 1940 F.K.52-koneisiin muun muassa pomminripustimet kahdelle 50–100 kilon lentopommille, happilaitteet, radiot, valopistoolikotelot ja kameran kiinnikkeet sekä teki pieniä korjauksia ja maalasi koneet. Koneet luovutettiin helmikuun loppupuolella Malmilla toimineelle Lentolaivue 36:lle. Koneilla tehtiin tiedustelu- ja maataistelulentoja muun muassa Kotkan ja Virolahden alueella. Neuvostoliiton hyökättyä 6. maaliskuuta 1940 Suursaaresta ja Lavansaaresta Kotkan Haapasaarta kohti F.K.52 -koneilla tehtiin tiedustelu- ja maataistelulentoja jäätä pitkin hyökkääviä joukkoja vastaan. Koska koneissa ei ollut ripustimia pienille pommeille, niitä heitettiin tähystämöstä joukkojen niskaan.

Välirauhan aikana konetta käytettiin muun muassa konekivääriammunnan sekä syöksy- ja liukupommituksen harjoitteluun. Koneisiin asennettiin ripustimet 12,5–25 kilon pommeille sekä ohjaajan selkäpanssarit. Jatkosodan alussa elokuussa 1941 toinen koneista (KO-130) lähetettiin pudottamaan lentolehtisiä Hangon vuokra-alueelle. Lennolla kone harhautui etelään ja syöksyi metsään 70 kilometriä Tallinnasta etelään. Molemmat lentäjät kuolivat maahansyöksyssä. Metsäveljet hautasivat ruumiit ja polttivat koneen.

Toinen koneista (KO-129) luovutettiin syyskuussa 1941 Lentolaivue 16:lle, joka lensi koneella vain vähän. Esimerkiksi koko kesän 1942 kone seisoi Äänislinnan lentokentän laidalla. Kerrotaan, että koneeseen pesi kirjosieppo, jonka annettiin rauhassa opettaa poikasensa lentokykyiseksi ennen kuin kone siirrettiin Ilmasotakoululle Kauhavalle harjoituskoneeksi syyskuussa 1942. Kone tuhoutui tyyppilennolla helmikuussa 1943. Koolhoven F.K.52 -koneesta ei pidetty. Ainakin koneen laskuominaisuudet olivat epänormaalit ja koneissa oli muitakin esisarjan koneelle tyypillisiä vikoja, muun muassa jarrujen säätämisessä ja suksien asennuksessa oli ongelmia. Koneita kutsuttiin ”kolhoveneiksi”. Kone oli kuitenkin suhteellisen ketterä ja sillä lennettiin taitolentoakin. Koneiden kokonaislentoaika Suomen ilmavoimissa oli noin 470 tuntia.

Tekniset tiedot

Rakenne

Koneen eturunko oli kankaalla päällystettyä metalliputkirakennetta ja takarunko vanerilla päällystettyä puurakennetta. Puurakenteinen siipi oli päällystetty kokonaan vanerilla.

Yleiset ominaisuudet

• Moottori: Bristol Mercury VIII -tähtimoottori, 9 sylinteriä. Lentoonlähtöteho 725 hv, suurin jatkuva teho 825 hv ja suurin hetkellinen teho 840 hv 4 270 metrin korkeudessa.
• Kärkiväli: 9,8 m
• Pituus: 8,3 m
• Korkeus: 3,3 m
• Siipipinta-ala: 28,4 m2
• Tyhjäpaino: 1 725 kg
• Lentopaino: 2 500 kg
• Polttoainesäiliö: 605 litraa

Suoritusarvot

• Huippunopeus: 380 km/h (valmistajan ilmoituksen mukaan) 4 750 metrissä
• Huippunopeus: 308 km/h (valmistajan ilmoituksen mukaan) merenpinnan tasalla
• Kohoamisnopeus: 10 m/s pinnassa
• Nousuaika: 7 minuuttia 35 sekuntia 4 000 metriin
• Lakikorkeus 9 800 m
• Lentomatka 1 130 km

Aseistus

• Siivissä 2 kpl vapaasti ampuvaa 7,7 mm Browning -konekivääriä
• Taka-ampumossa 7,62 mm L-33/34 -konekivääri
• 150 kg pommikuorma

Lähteet

• Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin. Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
• Keskinen, Kalevi, Stenman, Kari & Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien historia 13. Syöksypommittajat. Tietoteos, 1989. ISBN 951-9035-42-7.
• Raunio, Jukka: F.K.52. Koolhoven jolla sodittiin. Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti, 2008, nro 3, s. 8–13. ISSN 1237-2315.

Aiheesta muualla

• Koolhovenin historia (englanniksi)
• 1000aircraftphotos: Koolhoven FK-52 (englanniksi)