Konstantínos Tsaldáris
| Konstantínos Tsaldáris | |
|---|---|
| Κωνσταντίνος Τσαλδάρης | |
 |
|
| Kreikan pääministeri | |
| Edeltäjä | Panagiótis Poulítsas |
| Seuraaja | Dimítrios Máximos |
|
29. elokuuta 1947 – 7. syyskuuta 1947
|
|
| Edeltäjä | Dimítrios Máximos |
| Seuraaja | Themistoklís Sofoúlis |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1884 Alexandria, Egypti |
| Kuollut | 15. marraskuuta 1970 (86 vuotta) Ateena, Kreikka |
| Tiedot | |
| Puolue |
Vapaa-ajattelijoiden puolue (1920–1928) Kansanpuolue (1928–1936, 1944–1958) |
| Uskonto | ortodoksi |
Konstantínos Tsaldáris (kreik. Κωνσταντίνος Τσαλδάρης, 1. tammikuuta 1884 Alexandria, Egypti – 15. marraskuuta 1970 Ateena, Kreikka) oli kreikkalainen poliitikko, joka toimi Kreikan pääministerinä kaksi kertaa vuosina 1946–1947.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Egyptin Alexandriassa kreikkalaisperheeseen syntynyt Tsaldáris opiskeli oikeustiedettä Ateenan yliopistossa ja myöhemmin Berliinissä, Lontoossa ja Firenzessä. Hänestä tuli valmistuttuaan kunnallispoliitikko vuosina 1915–1917 Korfulle. Vuosina 1920-1922 hän toimi Kreetan kuvernöörinä. Hänen ensimmäinen puolueensa oli kenraali Ioánnis Metaxáksen johtama Vapaa-ajattelijoiden puolue, mutta vuodesta 1928 alkaen hän edusti oikeistolaista Kreikan kansanpuoluetta, jonka johdossa silloin oli hänen setänsä Panagís Tsaldáris. Hänestä tuli setänsä vuosien 1933–1935 toisen hallituksen apulaiskuljetusministeri, ja sen jälkeen hän toimi pääministerin avustajana. Vuonna 1936 tapahtuneen Panagís Tsaldáriksen kuoleman jälkeen hänestä tuli Kansanpuolueen puoluejohdon jäsen. Puolue kuitenkin hajotettiin muiden puolueiden lailla Metaxáksen diktatuurivaltuuksien myötä elokuussa 1936.[1]
Saksalaisten miehitettyä Kreikan keväällä 1941 italialaiset miehittäjät vangitsivat Tsaldáriksen. Hänen onnistui kuitenkin paeta vankeudesta, ja hän siirtyi maanpakolaisuuteen Egyptiin.[1] Metaxáksen diktatuurikauden ja Toisen maailmansodan aikaisen saksalaismiehityksen jälkeen Tsaldáriksesta tuli uudelleenperustetun Kansanpuolueen johtaja.[1][2] Puolue voitti kiistellyt ensimmäiset sodanjälkeiset vaalit maaliskuussa 1946 puolueen ollessa keskeisessä osassa oikeistolaisessa vaaliliitossa. Vaalien jälkeen huhtikuussa 1946 hänestä tuli Kreikan pääministeri hallitukseen, joka istui aina tammikuuhun 1947.[1] Tsaldáriksen hallituskauteen ajoittuu kreikkalaisittain kaksi merkittävää tapahtumaa: Kreikan sisällissodan käynnistyminen ja hallitusmuotoa koskeva kansanäänestys. Kommunistit eivät olleet osallistuneet maaliskuun 1946 parlamenttivaaleihin, vaan aloittivat välittömästi vaalien jälkeen sissisodan Kreikan pohjoisosissa. Hänen hallituksensa aikana maassa suoritettiin syyskuussa 1946 kansanäänestys, jossa ratkaistiin monarkian jatkuminen. Kuningaskunnan kannattajat, joihin Tsaldáriksen Kansanpuoluekin kuului, voittivat vaalit, ja näin kuningas Yrjö II yli viiden vuoden maanpakolaisuuden jälkeen palasi Kreikkaan hallitsevana kuninkaana.[3]
Vuosina 1947–1949 Tsaldáris toimi Kreikan edustajana YK:n yleiskokouksessa. Lisäksi hän toimi varapääministerinä ja ulkoministerinä seuraajiensa Dimítrios Máximoksen, Themistoklís Sofoúliksen ja Aléxandros Diomídiksen oikeistohallituksissa. Lisäksi hän toimi hetken väliaikaisena pääministerinä elo-syyskuussa 1947. Tsaldáris oli keskeinen kreikkalaisneuvottelija maerikkalaisten kanssa, kun amerikkalaiset silloisen USA:n presidentin mukaan nimetyn ”Truman opin” mukaisesti aloittivat Kreikan hallituksen rahoittamisen osana käynnistynyttä kylmää sotaa.[1]
Marsalkka Aléxandros Papágoksen perustettua oikeistostopolitiikkaan uuden Kreikkalainen kansankokous (Ellinikós Synergasmós) -puolueen, Kansanpuolue menetti merkittävästi kannatustaan, ja Tsaldáris putosi vuoden 1952 vaaleissa parlamentista. Seuraavissa vaaleissa 1956 Kansanpuolue oli mukana Liberaalidemokraattien johtamassa vaaliliitossa, ja Tsaldáris nousi takaisin parlamenttiin. Seuraavissa vuoden 1958 parlamenttivaaleissa Tsaldáris johti oikeistolaista vaaliliittoa, jossa Kansanpuolue oli johtava ryhmä, mutta Tsaldáris putosi jälleen parlamentista. Pian sen jälkeen hän luopui aktiivipolitiikasta. Tsaldáris kuoli Ateenassa marraskuussa 1970.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heurtley, W. A. et. al: A Short History of Greece: From Early Times to 1964. London / New York: Cambridge University Press, 1967. (englanniksi)
- Papandreou, Andreas G.: Kreikkalainen murhenäytelmä. Tampere: Tampereen Kirjapaino Oy, 1970.
- Woodhouse, Christopher M.: ”Resistance and Reaction, May 1941 - July 1943”, The Struggle for Greece, 1941-1949. London: Hurst & Company, 1976. 1-85065-492-1. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konstantínos Tsaldáris Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
