Konstantin Wikman
Konstantin Wikman (27. joulukuuta 1815 Hamina – 3. marraskuuta 1890 Pietari) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]
Wikmanin vanhemmat olivat liikemies Tobias Wikman ja Elisabet Juliana Boisman ja puoliso vuodesta 1844 Alexandra Carolina von Ammondt, kenraaliluutnantti Otto Wilhelm von Ammondtin tytär. Konstantin Wikman tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1831, valmistui koulusta kurssinsa priimuksena, ylennettiin vänrikiksi ja määrättiin palvelukseen Henkivartioväen Liettuan rykmenttiin. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1837, luutnantiksi 1840, alikapteeniksi 1842, kapteeniksi 1847 ja everstiksi 1851. Vuoden 1855 alussa Wikman määrättiin 3. jalkaväkidivisioonan reservijääkärirykmentin komentajaksi, mutta hänet siirrettiin vielä saman vuoden lopulla Ruhtinas Barclay de Tollyn karabinieerireservirykmentin komentajaksi. Seuraavana vuonna hän sai siirron H.M. Itävallan Keisari Franz I:n krenatöörireservirykmentin komentajaksi ja muutamaa kuukautta myöhemmin kenraalisotamarsalkka, ruhtinas Vorontsovin krenatöörirykmentin komentajaksi.[1]
Wikman oli sairauslomalla melkein koko vuoden 1857 ja joutui luopumaan rykmentin komentajuudesta. Vuonna 1858 hänet siirrettiin armeijan jalkaväkeen sijoitettuna Pietarissa toimivan ns. komissariaattikomission jäseneksi. Seuraavana vuonna Wikman sai eron sotapalveluksesta kenraalimajurina ja hänet nimitettiin Suomen tullitoimiston esimieheksi Pietariin. Tästä tehtävästä hän siirtyi 1865 Suomen tullihallituksen pääjohtajaksi. Eläkkeelle Wikman jäi tullihallituksesta vuonna 1881.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Konstantin Wikman Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 3.5.2020)